maanantai 19. marraskuuta 2012

EEMU seminaarin satoa

Esitykset piti muuttaa videoiksi, toivottavasti näkyvät. Videokuvakkeen oikeasta alalaidasta saa suurennettua esityksen koko ruudun kokoiseksi.

Sini Hirvonen: Kuka omistaa menneisyyden?



Riina Pesari: Taipalsaaren museokuvioiden tulevaisuus


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Elävä Eteläkarjalainen Museoympäristö -seminaarin satoa

Hankkeen päätösseminaarissa kuulimme monenmoisia avauksia ja paljon mielenkiintoista asiaa hyvin lyhyessä ajassa. Seminaari kesti vain puoli päivää, mutta yrittäessäni tiivistää sen keskeisimmän annin toimittajalle tänä aamuna, aikaa meni yli puoli tuntia.


Seminaarin avasi Etelä-Karjalan museon oma väki: museotoimenjohtaja Päivi Partanen toivotti seminaarivieraat tervetulleiksi ja maakunta-amanuenssi Jukka Luoto kertoi millaiset seikat vaikuttivat EEMU -hankkeen syntyyn.

Sini Hirvonen esitteli puheenvuorossaan vapaaehtoistyön ja virkamiestyön törmäyskohtia. Hän on tehnyt Pro Gradunsa tästä aiheesta ja piti esityksensä sen pohjalta. Hän nosti esille tärkeitä asioita yleensä paikallismuseotoiminnasta. Paikallismuseoissa ei tiedetä mistä voidaan pyytää apua tai neuvoja museon hoitoon liittyvässä toiminnassa. Jo paikallismuseoihmiset ovat iäkkäitä, heillä on huoli siitä, kuka toimintaa jatkaa kun he väsyvät. Rahoitus voi olla ongelma etenkin kuntaliitosten yhteydessä. Rapistuvat rakennukset ovat myös yhteinen huolenaihe.  Yhtenä tärkeimmistä ohjenuorista Hirvonen nosti esiin keskinäisen kunnioittamisen tärkeyden. 

Etelä-Karjalan maakuntamuseon maakuntatyö on ollut sen verran näkyvää, että täällä paikallismuseot onneksi osaavat kysyä neuvoa maakuntamuseolta. Itse en ole kokenut yhtä suuria ristiriitoja paikallismuseotoimijoiden ja kunnan toimijoiden välillä, kuin mistä Hirvonen puhui. Näitä voi kuitenkin syntyä, ellei tiedosteta kunkin toimijan roolia museossa.

Kokkolan museotoimenjohtaja Kristina Ahmas kertoi Kokkolan museoiden Erityistietotoimistosta. ETT on Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon yhteydessä toimiva historiaharrastajien piiri, joka järjestää historiantutkimukseen liittyvää toimintaa. ETT:n jäseniä kutsutaan ”viisaiksi”. ETT kerää tietoa ja tarinoita rakennuksista ja kortteleista, järjestävät tilaisuuksia, joissa kaupunkilaiset voivat tulla kuulemaan viisaiden tarinoita, pitävät omaa palstaansa kaupunkilehdessä, järjestävät tutkimusretkiä metallinpaljastimien kanssa sekä pitävät omaa nettipalstaansa. Ahmas nosti heidän toimintansa keskeisiksi teemoiksi yhteisöllisyyden ja juurien vahvistamisen: Ihmiset haluavat olla osa yhteisöä ja ETT vastaa tähän tarpeeseen. Niin uusille kuin vanhoille kaupunkilaisille ETT tarjoaa kanavan löytää omat juurensa Kokkolasta. ETT madaltaa museoon tulemisen ja museotoimintaan osallistumisen kynnystä. Historiasta ja sen kerronnasta tulee vuorovaikutteista.

Yrittäjä Reetta Tourunen esitteli yritystoiminnan ja museotoiminnan yhteensovittamista sekä kertoi yhteistyöstä maakuntamuseon kanssa. Tourunen kertoi hänen yritystoimintansa olevan sellaista, että museotila toi siihen tarvittavan lisän. Museoympäristössä toimiessa on hänen mukaansa tiedostettava ympäristön rajoitteet ja otettava ne huomioon yritystoiminnassa. Joutsenon pitäjäntupa on siitä haasteellinen, ettei sinne tule juoksevaa vettä. Sen sijaan yrittäjä oli tyytyväinen, että tilassa on sähköt. WC:tä ei myöskään ole, mutta sen sijaan hyvin siisti huussi. Hän kertoi, että museotilassa toimiessaan hän on oppinut kokoajan uusia asioita niin yritystoiminnan rajoitteista kuin vuokranantajan toiminnasta: kaupunki ei välttämättä korjaa salamana tarvittavia paikkoja, vaan täytyy ensin etsiä käsiinsä oikea taho, jolle valittaa asioista. Toisaalta museorakennuksessa ei ihan mitä tahansa muutostöitä voida harkitsematta tehdäkään.

Miikka Kurri herätteli kommenttipuheenvuorossaan kysymyksiä paikallismuseotoiminnan kehittämisestä yritystoiminnan avulla. Paikallismuseot ovat ainutlaatuisia paikkoja perinteen säilyttäjinä. Paikallismuseotoiminnan kehittämisessä yritystoiminnan avulla täytyy tunnistaa vaikeudet ajoissa ja ottaa ne huomioon yritystoimintaa suunniteltaessa ja eri toimijoiden roolit museossa ja niiden merkitys on tunnistettava. Kurri muistutti myös, että yritystoiminta museoissa ei ole aivan vierasta, vaan tähänkin asti museopedagogia, museokauppa, jopa kokoelmapalvelut on voitu hoitaa ostopalveluina. 

Kahvitauon aikana seminaarivieraat saivat nauttia näytelmänpätkästä, joka kertoi museoteatterin tekemisestä. Hankkeen aikana on suunniteltu museoteatteria teatteriryhmä Temuta Ry:n kanssa Imatralle Teollisuustyöväen asuntomuseolle.

Keskustelijoina olivat Risto Kiljunen Tuuliaisen säätiöstä, Pertti Kolari Etelä-Karjala-instituutista, Helena Miettinen Mooses Putron muistosäätiöstä sekä Kaiho Nieminen Lyytikkälä-talo säätiöstä.
Paneelikeskustelussa käytiin läpi museoiden säätiöimistä ja sen kannattavuutta. Paneelin puheenjohtaja Risto-Olavi Koskinen nostatti hyvin keskustelua museosäätiöitä kannattavassa paneelissa. Huolimatta siitä, että puheenjohtaja härnäsi panelisteja puhumalla harvainvallasta, valistuneesta itsevaltiudesta sekä museoiden sementoimisesta lakkauttamisuhan alla, paneeli oli yllättävän yksimielinen siitä miten säätiöpohjainen museo toimii. Jäsenet saivat yleisön puolelleen myös siinä asiassa, että säätiöllä on enemmän uskottavuutta mm. kunnallishallinnossa kuin esimerkiksi yhdistyksellä, vaikka niiden toiminta olisi kutakuinkin samankaltaista. Panelistien mukaan säätiöllä on tietyt velvollisuudet, joita seurataan patentti- ja rekisterihallituksesta käsin. Kaakkois-Suomen ilmailumuseoyhdistyksen jäsenet yleisöstä toivat esiin oman näkökantansa, jossa em. taho ei suinkaan seuraa säätiöiden toimintaa aktiivisesti. Paneeli sai aikaan hedelmällistä keskustelua yleisössä ja lopulta siitä muodostui hyvin interaktiivinen keskustelu, jossa myös yleisö sai sanoa vastalauseensa museosäätiöiden kannattavuudelle. 

Paikallisista museohankkeista oli pyydetty puhumaan Riina Pesari. Hän kertoi Taipalsaaren museotoiminnan roolista osana kirkonkylän matkailuinfra -hanketta. Taipalsaarella tulevaisuuden tavoitteena on, että museotoiminta ei jäisi lyhytaikaisten harjoittelijoiden ja vapaaehtoistoimijoiden vastuulle vaan kunnassa joku ottaisi tehtävän hoitaakseen.

Toiseksi viimeisestä puheenvuorosta jäi hyvä mieli erityisesti sen vuoksi, että alueella halutaan kehittää museotoimintaa. Viime aikoina on kuultu niin paljon museoiden lakkauttamisuutisia, että on raikasta kuulla vaihteeksi kuntien tulevaisuuden suunnitelmissa otettavan museotkin huomioon. Erityisesti museot kuuluvat lähelle matkailutoimintaa ja siksi niiden toimintaa onkin hyödyllistä kehittää yhdessä.

Viimeisenä puhui tämän blogin kirjoittaja. Elävä Eteläkarjalainen Museoympäristö -hankkeessa on työstetty nettisivuja, esitettä sekä videoita Etelä-Karjalan museoiden mainostukseen. Hankken keskiössä on kuitenkin ollut toimintamallivihkon kokoaminen. Vihko on koottu avuksi museoille yleisön kohtaamiseen. Siinä on selostettu yksityiskohtaisesti erilaisia toimintatapoja. Suurinta osaa vihkossa esitetyistä malleista on kokeiltu hankkeen aikana eri museoissa. Muutama on sellainen, jotka haluttiin mukaan, jotta voitaisiin jakaa hyviä toimintakäytänteitä.

Kaikissa puheenvuoroissa nousi esille yhteistyön tärkeys. Yhteistyötä on tehtävä toisten paikallismuseoiden, kunnan sekä maakuntamuseoiden kanssa. Jos halutaan lisää kävijöitä museoissa, täytyy saada myös matkailutoimijat ja matkailuinfot museotoiminnan taakse. Seminaariin osallistuneet paikallismuseoiden edustajat kiittelivät hanketta yhteistyöverkostojen luomisesta - mikä tuntui projektikoordinaattorista mahtavalta!

Kiitos kaikille osallistujille!

Puheenvuorot tulevat esille tänne mahdollisimman pian. Myös "Elävä Museo" -toimintamallivihko tulee jakoon tänne mikäli mahdollista.

maanantai 12. marraskuuta 2012

Muisteloita ja Museokoira


Jännittää. Huomenna on EEMU -hankkeen päätösseminaari ja monta mielenkiintoista puhujaa tulossa paikalle. Kysymyksiä ja keskustelua varmasti herää tai ainakin herättelee. Hanke ei onneksi aivan vielä päätyy, mutta kuitenkin on täytynyt alkaa kirjoittamaan loppuraporttia ja päättelemään keskeneräisiä kudelmia.

Hirveän paljon on tapahtunut, kun viimeksi ehdin kuukausi sitten tänne päivittämään asioita.

1.11. Näin Ylen aamu-tv:ssä Joutsenon Pitäjäntuvalla toimivan yrittäjän. Aamu-tv:ssä hän ei niinkään kertonut pitäjäntuvalla toimivan yrityksensä Teemataiteen toiminnasta, vaan esitteli koiraansa Alexia, joka on yksi Suomen harvoista koulukoirista. Koira on kuulemma kelpo apu sosiaalisissa tilanteissa. Uutinen on julkaistu Etelä-Karjalan uutisissa31.10.2012.

Koulukoira Alexia voi myös toisinaan tavata pitäjäntuvan toiminnassa. Samaisen koiran voi pyytää Teemataiteen jouluaiheisten työpajojen päätähdeksi, sillä hän viihtyy myös joulumuorin seurassa. Tuleekohan Alexista Suomen ensimmäinen museokoira?
Museon ja yritystoiminnan yhteistyö on sujunut hyvin Joutsenossa. Pitäjäntupa on siitä hyvä paikka yhdistää museo ja yritystoiminta, että tilat saadaan erotettua toisistaan. Yrittäjä toimii rakennuksen tuvassa ja museotilat on sijoitettu kamareihin. Näin ei tarvitse museoihmisenä tukka pystyssä heti, kun ajattelee museokoiraa mukana pitäjäntuvan arjessa.

Lisää iloisia uutisia:
Viime viikon lopulla saimme julkaistua ensimmäisen Etelä-Karjalan paikallismuseoita mainostavista videoista. Tämä on kuvattu Parikkalassa. Järjestimme siellä Taito Etelä-Karjalan toimipisteen kanssa muistelutapahtuman. Muistelussa haluttiin kerätä paitsi muistoja Hauta-Olliin liittyen, myös tarinoita liittyen meijerimuseoon tai saunameijereihin. Erityisesti vaihdepuhelin kirvoitti kertomaan tarinoita. Videolla esitellään osa. 

Muistoja Parikkalasta -video löytyy Youtubesta.