perjantai 12. tammikuuta 2018

Museon kulisseissa

Työt valmiina ripustettavaksi


Lappeenrannan taidemuseon viikko on ollut kiireinen, kun uutta Kaakko18- näyttelyä on rakennettu ja edelliset näyttelyt on purettu tieltä pois. Saleista kuuluu työn ääniä, puheen sorinaa ja ovikello soi lakkaamatta näyttelyyn valittujen taiteilijoiden tuodessa omia töitään museolle.


Museomestari Matti työn äärellä
Näyttelyiden vaihtoviikot ovat museossa työtään tekeville kiireistä aikaa, erityisesti museomestareille ja näyttelyamanuensseille ja usein työpäivät venyvät kovinkin pitkiksi. Kotona käydään lähinnä nukkumassa ja syömässä.
Rakennustöissä saattaa myös taiteilijat olla tekemässä omia ripustuksiaan ja rakentelujaan. Tänäänkin seurasin kun työryhmä Ahola, Knaapi ja Sokura vuorasivat punaisilla tiskiräteillä yhtä hallin nurkkausta.  Tilan valkoiset seinä ovat nyt saaneet vaalenpunaisen pinnan ja tunnelma tilassa on tyystin toinen kuin vielä viime viikolla.


Taiteilijat työn touhussa



Myös museomestarit ovat tilan muutoksen mestareita, pelkällä valaistuksella saa aikaiseksi valkeasta, tylsästä huoneesta jännittävän aarrekammion.  Jokaisen näyttelyrakentelun jälkeen tuntuu kuin olisi tullut tyystin uuteen rakennukseen.


Ensi viikolla, perjantaina 19.1.2018 klo 18, museon näyttely avautuu kaikille avointen avajaisten merkeissä. Näyttelyyn pääsee tutustumaan ti-su 11-17 välisenä aikana aina maaliskuun 18. päivään asti. Maanantaisin taidemuseo on suljettu.


Hanna, yleisötyön amanuessi

torstai 21. joulukuuta 2017

Wolkoffin museon puodissa tunnelmoimassa 

 














 Työpäivän kiireen lomassa lähdin pistäytymään Wolkoffin talomuseossa. Pelkkä pistäytyminen puotiin ei sitten lopulta oikein onnistunut. Kaupan rauhallinen ja jouluinen tunnelma tarttui mukaan, samalla on ostin muutaman ihanan pienen lahjan lasten opettajille kiitokseksi menneestä vuodesta. Illalla oli ihana mennä kotiin ja paketoida lahjat kaikessa rauhassa ihaniin pikku paketteihin.

 Myös museon puolella piipahtaminen on ihanaa, kun talomuseon esineet tuovat mieleen oman lapsuuden tunnelmallisen joulun.  Ihanat jouluiset asetelmat ja kauniit huoneet saavat muistot menneistä lapsuuden maalaisjouluista heräämään.  






















Wolkoffin museo ja puoti ovat auki vielä tänään ja huomisen (21.-22. 12.2018) ennen joulua klo 11.00 -17.00. Wolkoffin jouluun pääsee vielä ensi viikolla tutustumaan heti joulun jälkeen keskiviikkona, silloinkin 11. 00-17.00.


Katso muut aukioloajat museon sivuilta. Wolkoffin museo
 Kirjoittaja on  taidemuseon amanuenssi Hanna











































tiistai 14. marraskuuta 2017

Lallukat museossa

Etelä-Karjalan museon auditoriossa on kuluvan vuoden maaliskuulta alkaen pyörinyt miniteatteriesitys ”Koht’silleen Lallukka”. Tai oikeammin, puolen tunnin näytelmää on esitetty ja tullaan esittämään aina Juho ja Maria Lallukan syntymä- ja kuolinpäiviä edeltävillä viikoilla.

Yleisöllisiä esityksiä on tähän mennessä ollut 17 ja niiden katsojamäärä yli 500 henkeä. Auditoriossa on nelisenkymmentä istuinpaikkaa. Maksullisten esitysten täyttöprosentti onkin ollut huikea, 96 %.

Miksi Lappeenrannan Vanhan hautausmaan puistossa itkee harmaagraniittinen neito? Miten kotikaupungin kulttuurityötä voivat tukea aivan tavalliset kaupunkilaiset? Rajoittaako korkea ikä kulttuuritekoja?

Kummisedät päivänvalossa. Jalmari Finne (Timo Mattila)
- J.H. Erkko (Kari Lehtonen)
- Juho Lallukka (Esko Tikanmäki)
- Eerikki Tanner (Aarni Metsä)
- Simo Leiviskä (Ohto Nuottamo) 

Vastauksia


”Koht’silleen Lallukka”-esityksen tuottajayhteisö on Lappeenrannan museot. Näytelmän viisimiehinen esittäjäryhmä kutsuu itseään Museon Kummisediksi. Kummit antavat kummilahjoja. Esitys on kummilahja museotoimelle, jonka uurastusta kulttuurin parissa ryhmä kovasti arvostaa ja on siksi panemassa itseään likoon suurella sydämellä. Sydänten keski-ikä esityksiä alettaessa oli 72 vuotta.

Musiikki- ja huumoripitoinen esitys kertoo, että itkevä graniittineito suree viipurilaisen kauppaneuvos Juho Lallukan ja hänen vaimonsa Marian poismenoa. Aviopari pani itsensä likoon suurella sydämellä. Näiden elämäntyön hedelmät ovat olleet luomassa perustaa niin tasa-arvoiselle itsenäiselle Suomelle kuin sen kulttuurielämälle. Meille jälkipolville siitä kertovat mm. Lallukan taiteilijakoti Helsingissä ja Aallon kirjasto Viipurissa.

Museoesitys tahtoo Lallukoiden tapaan korostaa yksilöiden aloitteellisuutta ja myös taloudellista panosta asioissa, joihin yhteiskunnan rahkeet eivät riitä. Eräs esityksen sivutavoite on jo toteutunut. Enää ei puhuta Lallukoiden hautamuistomerkin siirrosta. Päinvastoin. Juhon ja Marian muisto saa levähtää tutussa puistossaan. Kaupunki on vastikään kunnostanut puistoaluetta ja avaamalla Kauppakadulta uuden kävelytien se on nyt entistä helpompi saavuttaa.

Kaksi Lallukkaa,vasen ja oikea.
Taustalla Unto Pusan Kolme Sulotarta( Lappeenrannan taidemuseo) ja Eero Järnefeltin Lallukka( Pamaus- seura ry.).


Pamaus-Seura


Aloitteen muistomerkin siirrosta Viipurin Ristimäeltä Lappeenrantaan teki Pamaus-Seura. Alkujaan se oli Viipurin Teollisuuden- ja liikkeenharjoittajien seura. Sen kotipaikka on nykyään Helsinki.

Museon ”Koht’silleen Lallukka”-esitys kertoo myös tästä herraseurasta, jonka keskushahmona oli oikeutetusti kauppaneuvos Lallukka. Pamaus-Seuran vuosipäivä on 30. marraskuuta. Lallukka -esitysten kolmas jakso osuu sopivasti tälle marraskuun viimeiselle viikolle. Kun lisäksi Juhon kuolinpäivä oli 1. joulukuuta, näkyvät molemmat aiheet tulevien esitysten kulisseissa.


Pamaus-klubilla tunnelmoidaan
Kortelaisen Make, miesten euro naisten tasalle

Lauluhetki Tiltalle Torkkelin puistossa



Lallukoiden neljäs esitysjakso on tammi-helmikuun vaihteessa 2018. Silloin juhlitaan Juhon syntymäpäiviä. Tarkat esitysajankohdat selviävät museon sivuilta. Tulevilla jaksoilla esitykset painottuvat entistä enemmän iltapäiviin. 

Kirjoittaja: Timo Mattila
Kuvat: Tuomas Nokelainen, Timo Mattila ja Kimmo Metsälä

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Elämysmatkalla Karjalassa


Yhteiskuva Laatokan rannalta. Kuvaaja Kimmo Savurinne

Jokavuotinen elämysmatkamme Karjalaan sisälsi monenmoista näkemistä ja kokemista, kenties jopa vauhtia ja vaaratilanteita. Suunnitelmissa oli Viipurin uuden Kannaksen sotahistorian museon kautta suunnata Kiviniemelle, tutustua siellä Kivinimen linnakkeeseen ja alueeseen ja seuraavana päivänä jatkaa Sortalahteen, josta matka jatkuisi laivalla Konevitsaan. Siellä tutustuttaisiin Konevitsaan ja lounastettaisiin, jonka jälkeen paluu Viipuriin ja sieltä takaisin Suomeen.

 Sää ei valitettavasti suosinut matkalaisia ja Konevitsan laivamatka peruuntui tuulisen sään takia.  Sen ei annettu haitata matkalaisia, vaan matkasuunnitelma muutettiin nopeasti ja matka onnistui varsin mukavasti.  Ammattitaidolla ja periksi antamattomalla asenteella löytyi myös metsän melkein jo kokonaan hautaama Kiviniemen redutti, johon tutustuttiin ensimmäisenä päivänä.   Pääsy linnakkeelle oli hieman hankala, paksun kasvillisuuden ja linnoituksen hoitamattomuuden vuoksi, mutta jos oikein kovasti jotain haluaa nähdä, eipä siinä paljon risut, vallihaudat ja männynkävyt pidättele.  Linnake on suuri ja siinä on varsin mittavat korkeuserot, joten sen piirteet erottuivat maastosta kasvillisuudesta huolimatta, joten rämpiminen metsässä oli vaivan arvoinen, vaikka kesäkuinen sade kasteli matkaajat.




Kuusaan hovi ennen ja nyt.
Muitakin kommelluksia matkan aikana tapahtui. Viipurin Espilässä nautittiin lounas, jonka maksamisen yhteydessä ilmeni yhden lounastajan seteli väärennökseksi.  Seteli oli saatu vaihtorahana aikaisemmilta Venäjän vierailuilta. Sen verran hyvä väärennös seteli oli, että vasta tarkempi tarkastelu paljasti, ettei se ollut aitoa valuuttaa.

Espilän lounaan jälkeen suunnattiin kohti Kiviniemeä. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan yhdessä hyttyspilven kanssa Kuusaan hovin kivijalan jäänteitä ja hovin patsaan kivijalustaa.   Matkalla koettiin myös muita luontoelämyksiä, tosin vain muutaman sekunnin ajan.  Bussin ikkunasta molemmat uudet museolaiset, Hanna ja Sini, havaitsivat viiden villisian lauman rynnistävän metsään piiloon bussin pelästyttäminä.

Uusi sotahistorian museo Viipurissa oli näkemisen arvoinen kohde.  Tällä hetkellä se käsitti pari isohkoa rakennusta, jossa oli Kannaksen sotahistoriaan liittyvää esineistöä. Museon johtajan mukaan tarkoitus on laajentaa toimintaa sitä mukaan kun siihen on taloudellinen mahdollisuus. Eniten museon laajentumista haittaa kasarmirakennusten heikko kunto ja lämmityksen kalleus. Rakennukset ja kasarmin alue olivat kieltämättä sateisessa säässä hieman huonokuntoisen ja sisältä kylmänkostean tuntuisia, mutta esittely ja esineistö kovin mielenkiitoisia. Sotahistoriasta kiinnostuneille tämä kohde on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Kannaksen sotahistoria museon antia

Matkan viimeinen kohde oli Viipurin eremitaasi, jossa oli esillä laajasti taideaarteita eremitaasin kokoelmista. Ylisanat eivät riitä kuvaamaan näyttelyn antia.

Viipurin eremitaasi

Ensi vuoden elämysmatkaa innolla odottaen, Hanna ja Sini.

Museolaiset ihailemassa Vuoksen koskea.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Wolkoffin talomuseon talvi

Wolkoffin talomuseon talvi

Tunnelmallisen joulun jälkeen Wolkoffin talomuseon ovet sulkeutuivat tammi-helmikuun ajaksi. Museossa on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista hiljaiselon aikana.

Joulusesongin jälkeen oli vuorossa museotalon joulukoristeisen pakkaaminen odottelemaan seuraavaa joulua. Kattoon asti ulottuvasta kuusesta otettiin pois joulupallot, käärittiin ne paperiin ja pakattiin laatikoihin. Myös yli sadan vuoden ikäiset kuusenkoristeet, Maria Wolkoffin aikoinaan Pietarista tuomat joulupukki ja jouluenkeli, laitettiin odottelemaan taas uutta joulunaikaa. Joulukoristeiden pois pakkaaminen on aina hieman haikeaa ja talo näyttää hetken aikaa siltä kuin jotain puuttuisi. Ruokasalin pöytään vaihdettiin myös hieman arkisempi kattaus.


Tammikuussa on myös puodin puolella ollut vilskettä. On ollut inventaarion aika. Kaikki postikortit, joulutontut, enkelit, joulupallot ja muut myyntituotteet on laskettu ja merkitty inventaariolistoihin. Inventaario ei ole aivan hetkessä tehty, sillä museokaupassa erilaisia myyntituotteita on aikamoinen määrä.


Tammikuussa alkoi puodin ja museon puolella pattereiden vaihto. Saimme kaikkiin huoneisiin uudet patterit.

Talvitauolla on museon henkilökunnan toimesta tehty talossa suursiivous. Kaikki kauniit koriste-esineet on pyyhitty ja laitettu huolellisesti takaisin omille paikoilleen. Lattiat on pesty, tyynyt imuroitu ja talo odotteleekin nyt raikkaana seuraavia asiakkaitaan. Siivous Wolkoffin talomuseossa on aina hieman erilaista kuin kotona. Voi jopa sanoa, että siellä siivoaminen on mielenkiintoista ja mukavaa.


Helmikuussa järjestelemme puodin ja näyteikkunat uudelleen. Hyllyt pyyhitään, loput jouluntavaroista kannetaan varastoon ja puodin hyllyt täytetään jälleen odottamaan uusia asiakkaita.

Kun Wolkoffin talomuseon ovet avautuvat jälleen maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna, saattaa kevätaurinkokin jo pilkistellä taivaalla. Huhtikuun alkupuolella puoti ja talo saavat valmistautua juhlien juhlaan, pääsiäiseen. Silloin talomuseo koristellaan Wolkoffin suvun perinteiden mukaan ja kauniit pääsiäiskoristeet otetaan varastoista taas esille.


Teksti: Mari Tams
Kuvat: Lappeenrannan museot




torstai 3. marraskuuta 2016

Lappeenrannan museot go international!

Intendentti Satu Ståhlberg pohtii museoiden kansainvälistä toimintaa!

Lappeenrannan museot go international

Vuosi 2016 on ollut ja jatkuu Lappeenrannan museoissa aktiivisena ja kansainvälisenä. Museon henkilökunta on käynyt lukuisissa kansainvälisissä tapahtumissa esittelemässä toimintaansa ja verkostoitumassa. Istun parasta aikaa junassa läpi Tanskan, välillä Fredericia – Kööpenhamina.

Olen paluumatkalla Akademie Sankelmarkista, Saksan Schleswig-Holsteinista, missä järjestettiin akateeminen kutsukonferenssi Toisen maailmansodan jälkeisen pakkomuuton muistamisesta. Evakkoutta ja sen vaikutuksia käsiteltiin muun muassa kirjallisuuden, median, suullisen perinnön ja museoiden muistin kautta.

Satu Ståhlberg kertoo Akademie Sankelmarkin seminaarissa Schleswig-Holsteinissa toisen maailmansodan menetettyjen alueiden ja siirtolaisuuden muistamisesta Lappeenrannan museoissa. Kuva Philipp Seuferling.

Edellisellä viikolla Lappeenrannan museoiden delegaatio, Päivi Partanen ja Reija Eeva kävivät Latvian Tukumsissa Itämeren linnojen ja linnoitusten konferenssissa, missä Reija piti luennon Finna-järjestelmän vaikutuksista suomalaiseen museokokoelmahallintaan ja saavutettavuuteen. Päivi toimii Itämeren linnojen ja linnoitusten yhdistyksen presidenttinä. Yhdistyksen hallituksen edellinen kokous järjestettiin helmikuussa Skoklosterin linnassa Uppsalassa, mihin Päivi presidentin ominaisuudessa myös osallistui.

Syyskuun alussa museon järjestämä asiakasmatka vei retkeläiset Pietariin ja Pavlovskiin. Retki liittyi Etelä-Karjalan museon Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista –näyttelyyn. Retkikohteet olivat näyttelyn sisältöön liittyvät Petrovskaja Akvatorija – Pietarin 1700-luvun pienoismallimuseo, Pavlovskin palatsi ja Fabergé-museo. Akvatorija ja Fabergé-museo ovat molemmat melko uusia museoita, joissa moni suomalainen ei vielä ole ehtinyt vierailla. Pavlovskin palatsi puolestaan on suomalaisille tuntemattomampi kuin Tsarskoje Selon ja Pietarhovin palatsit. Retkeläiset olivat suoran palautteen mukaan kovasti tyytyväisiä matkan antiin. Osa jopa haltioituneita.

Heinäkuun alussa Mona Taipale osallistui Lappeenrannan museoiden ja Suomen ICOMin edustajana kansainvälisen museokomitea ICOMin yleiskokonferenssiin Milanossa. Monalla oli oma esitelmä MPR-komitean (Marketing and Public Ralations) ohjelmassa. Maailman museoiden edustajat saivat kuulla Lappeenrannan museoiden asiakasraadista, vertaisihmettelijöistä ja muistopajoista.

Kesällä museoiden henkilökunta tutustui rajan takaiseen toiminta-alueeseensa Laatokan Karjalassa. Ruskealan, Sortavalan ja Valamon kohteet ja museot toivat museoon uutta tietoa ja näkökulmaa.

Ruskealan kaivoksella kesäkuussa 2016. Kuva Satu Ståhlberg. 

Kesäkuun alussa Lappeenrannan museot jatkoivat suomalais-venäläisten museoammattilaisten tiedon ja toimintamallien jakamista yhteisseminaarissa Venäjän Etnografian museossa Pietarissa. Seminaarin teemana olivat museo ja yleisöt. Lappeenrannan museoista puheenvuoron piti amanuenssi Mona Taipale. Puhujia oli useista venäläisistä museoista sekä Suomesta Lappeenrannan lisäksi muun muassa Tampereelta ja Turusta.

Toukokuussa Lappeenrannan museot osallistui ja edusti samalla myös kutsun saanutta Suomen museoliittoa Moskovassa suurilla Intermuseum-messuilla, missä Päivi Partanen piti myös puheenvuoron. Messujen ohella kävimme Suomen suurlähetystössä suunnittelemassa yhteisiä projekteja ja kiittämässä avusta näyttelynvaihtobyrokratiassa. Moskovan matkalla myös Kreml museoineen ja kirkkoineen tuli tutuksi. Allekirjoittanutta harmitti tosin se, että Lenin oli estynyt vastaanottamasta vieraita, koska ovet mausoleumiin olivat suljetut.

Intermuseum-konferenssin messuosasto Moskovan maneesissa. Kuva Satu Ståhlberg.

Alkuvuodesta Lappeenrannan museoiden ja Lappeenrannan musiikkiopiston maineikas MusArt, eli vauvojen musiikki ja maalaustyöpaja kävi jälleen kiertueella Moskovan Realistisen taiteen museossa ja Permin naivistisen taiteen museossa. MusArtin Venäjänkiertueen taustalla on Moskovan Suomen suurlähetystö.

Moskovan Pyhän Vasilin katedraali iltavalaistuksessa. Kuva Satu Ståhlberg.

Tammikuussa päättynyt Avojaloin – 10 elämää Karjalan Kannaksella –näyttely jatkaa elämäänsä kahden kiertonäyttelyn muodossa. Suomenkielinen kiertonäyttely aloitti Suomen kiertonsa keväällä ja venäjänkielinen jo helmikuussa. Venäjänkielinen Avojaloin –näyttely on ollut jo esillä Suomen Pietarin konsulaatissa, Pietari-Paavalin linnoituksessa, Viipurin Alvar Aallon kirjastossa, sekä Koiviston museossa.

Avojaloin-kiertonäyttely Alvar Aallon kirjastossa Viipurissa. Kuva Satu Ståhlberg. 

Tässä muutamia esimerkkejä Lappeenrannan museoiden kansainvälisestä toiminnasta kuluvana vuonna. Kansainvälinen aktiivisuus saa jatkoa, kun Mona Taipale lähtee suomalaisten museoiden edustajana Making Museomix -koulutukseen Ranskan Toulouseen marraskuussa. Myös MusArt on lähdössä Moskovaan myöhemmin marraskuussa.

Lappeenrannan museot on ihanan paikallinen eteläkarjalainen museo, mutta samalla myös upean globaali kansainvälinen toimija!