maanantai 17. syyskuuta 2018

Kurkistus brittiläiseen museomaailmaan


Toinen Erasmus+ -matka suuntautui Iso-Britanniaan ja erityisesti Derbyyn, jossa sijaitsevat Derbyn kaupungin museot: Museum and Art Gallery, Pickford’s House sekä The Silk Mill.  Valitsimme Derbyn museot ensisijaiseksi kohteeksemme, koska olimme kiinnostuneita heidän mielenkiintoisesta ohjelmastaan, joka pyrkii osallistamaan paikallisia ihmisiä museoiden arkiseen toimintaan sekä uusien näyttelyiden rakentamiseen ja suunnitteluun. 
                   
Derbyn museon sisäänkäynti. Kuva Riina Nurmio

Derby Silk Mill. Kuva Hanna Lommi

Museolle johtava katu Derbyn keskustassa. Kuva Elisa Lindell

Derbyn museot olivat maineensa veroiset. Heidän lähestymistapansa kaikkeen toimintaan on yleisöä mukaan ottava ja yhteisölähtöinen. Ensimmäisenä päivänä pääsimme keskustelujen avulla tutustumaan museoiden organisaation rakenteisiin ja strategiaan, jota läpäisee kaiken museon toiminnan ja suunnittelun.  Tapasimme yleisötyön, kuratoinnin ja kokoelmien intendentit.  Saimme  kuvan siitä mistä museoiden talous rakentuu ja miten se on muuttunut viimeisen viiden vuoden aikana, johtuen julkisen rahoituksen leikkauksista. Museoiden toiminta onkin tämän vuoksi muuttunut aiempaa yritysmäisemmäksi ja he ovat muun muassa perustaneet kahvilan museon yhteyteen ja vuokraavat tilojaan esimerkiksi juhlakäyttöön. Pääsimme lisäksi tutustumaan museon tiloihin ja suunnittelimme tarkemman aikataulun tuleville päiville.  Esittelimme myös Lappeenrannan museoita ja omia työnkuviamme Derbyn työntekijöille.  

Derbyn museo kerää varoja tarjoamalla yleisölle mahdollisuuden ostaa linnun, joka sijoitetaan museon portaikkoon vuodeksi yhdellä maksulla. Kuva Riina Nurmio

Sympatiapisteet Mr Foxille, joka on ollut yleisön suuren kiinnostuksen kohteena ja saanut vaurion häntäänsä. Kuva Riina Nurmio

Museon Nature Gallery on uusittu pari vuotta sitten yhteistyössä vapaaehtoisten kanssa. Kuva Riina Nurmio

Arkeologian näyttely odottaa vielä uusimistaan. Kuva Riina Nurmio

Toisena päivänä tutustuimme muun muassa museon taidekokoelmaan ja sen säilytystiloihin. Museoilla on laajin yhtenäinen Derbystä lähtöisin olevan taidemaalarin Joseph Wrightin kokoelma, joka on yksi museon vetonauloista. Keskustelimme myös muun muassa vapaaehtoistoiminnasta, joka on hyvin edistyksellistä Derbyn museoissa. Museolle on esimerkiksi palkattu erillinen vapaaehtoisten koordinaattori, joka vastaa vapaaehtoisten rekrytoinnista, ohjauksesta, työviihtyvyydestä sekä sen mielekkyydestä. Museot pyrkivät koordinoimaan vapaehtoisiaan vapaaehtoislähtöisesti etsien mahdollisuuksien mukaan töitä, jotka olisivat motivoivia ja molemmin puoleisesti hyödyttäviä. Museoiden vapaaehtoiset koostuvat hyvin erilaisista ja eri elämäntilanteissa olevista ihmisistä. Vapaaehtoisissa on niin opiskelijoita, eläkeläisiä kuin työelämässä olevia. Alueen isoimmat yritykset ovat sosiaalisen sitouttamisen ohjelmalla mukana alueen elävöittämisessä. Derbyn museolla on esimerkiksi paljon vapaaehtoisia Rolls Roycen työntekijöissä, jotka työnantajan ohjaamina osallistuvat kahden viikon työpanoksella museon toimintaan. Tämä mahdollistaa museolle erittäin osaavien ammattilaisten käytön museon markkinoinnissa.  Yleisesti ottaen havaitsimme myös, että Britannian museot käyttävät paljon vapaaehtoisia erilaisiin töihin, joista esimerkkeinä esineiden käsittely, näyttelyiden kuratointi ja opetustoiminta.

Amanuenssi Riina Nurmio tutustuu Joseph Wrightin teoksiin. Kuva Elisa Lindell

Kolmantena päivänä pääsimme käsiksi varsinaiseen konkreettisen työn seurantaan. Tutustuimme lähemmin uusimman näyttelyn syntyprosessiin ja pääsimme itse osallistumaan myös sen rakentamiseen. Näyttely oli edelleen osittain rakentumassa vaikka onkin jo auki yleisölle. Tällainen avoin työskentelytapa on osa museon uutta osallistavaa strategiaa, jonka avulla museoon haetaan yhä suuremmalla skaalalla uusia kävijöitä.  Päivän aikana pääsimme myös keskustelemaan museoiden vapaaehtoisten kanssa, jotka työn lomassa kertoivat meille omista kokemuksistaan vapaaehtoisena. Monet työskentelivät näyttelyn fasilitaattoreina muutaman kerran viikossa esimerkiksi aamu- tai iltapäivän ajan. He kertoivat saavansa vapaaehtoistoiminnasta sisältöä elämäänsä, uusia ystäviä ja he myös oppivat sen kautta koko ajan. Uusin näyttely on nimeltään World Cultures Gallery ja sen rakentaminen aloitettiin hakemalla asiakkailta Twitterin avulla vastaus kysymykseen: Mitä kolmea asiaa kaikki ihmiset ympäri maailman kokevat? Vastauksia saatiin sadoittain ja niiden pohjalta nostettiin sanoja, joiden ympärille näyttelyä ja sen ilmettä alettiin rakentaa.

Amanuenssit Riina Nurmio ja Hanna Lommi valitsemassa näyttelyesineitä. Kuva Elisa Lindell

Näyttelyn keskeneräisyyden annetaan näkyä kävijöille hauskalla tavalla. Kuva Elisa Lindell

Yleiskuva World Cultures Galleriasta. Kuva Riina Nurmio

Näyttelyä on mahdollista katsoa myös toisen silmin. Kuva Hanna Lommi

Myöhemmin viikolla suuntasimme Birmingham Museum and Art Galleryyn, jossa meillä oli tapaaminen museon kuraattorin kanssa. Hän esitteli meille Birminghamin historiasta kertovaa näyttelyä ja siihen liittyvää dekolonisaatio-projektia, joka oli toteutettu yhteistyössä eri etnisistä taustoista olevien vapaaehtoisten kanssa. Heidän projektinsa sisälsi näyttelytekstien uudelleen tulkintaa kunkin omasta etnisestä näkökulmasta tarkastellen. Tutustuimme myös Faith in Birmingham -näyttelyyn, joka oli rakennettu eri uskontokuntien avulla.  Näyttely oli tehty yhteisvoimin yhteisöjen kanssa niin, että siinä tärkeintä oli ihmisten oma ääni ja kokemus uskostaan eikä museon kuraattoreiden tai uskonnollisten johtajien näkemys.

Birminghamin historiasta kertovaan näyttelyyn on sijoitettu myös toisenlaisia tulkintoja näyttelyn teemoista. Kuva Elisa Lindell

Yleiskuva Faith in Birmingham -näyttelystä. Kuva Elisa Lindell

Tätäkin näyttelyä on tehty yhdessä birminghamin asukkaiden kanssa. Kuva Riina Nurmio

Birminghamin museon taidekokoelmaa oli osittain esillä pyöreässä keskushallissa. Kuva Elisa Lindell

Manchester Museumiin tutustuimme kahden heidän yleisötyön kuraattorinsa opastuksella. He kertoivat meille muun muassa museon perheohjelmasta sekä vapaaehtoisten sitouttamisesta.

Kuva Elisa Lindell

Manchesterin museon näyttelyhallin avoin keskitila. Kuva Riina Nurmio

Vähän erilainen dioraama Manchesterissä. Kuva Riina Nurmio

Manchesterin museossa esiteltiin sekä menneitä että nykyisiä eläinlajeja. Kuvat Riina Nurmio


Museossa oli esillä hurja määrä luonnontieteellisiä näytteitä. Kuva Elisa Lindell

Matkamme viimeisenä päivänä tutustuimme omin päin Liverpoolin museotarjontaan käyden Museum of Liverpoolissa sekä Merseyside Maritime Museumissa Yoko Onosta ja John Lennonista sekä Titanicista kertovissa näyttelyissä. Näihin tutustuimme ilman opastusta tai museoiden henkilökunnan johdatusta mielessämme viikon aikana oppimamme englantilaisten museoiden yleisötyöstä.

Museum of Liverpool. Kuva Elisa Lindell

Merseyside Maritime Museum Liverpoolissa. Kuva Riina Nurmio

Kaiken kaikkiaan voimme sanoa matkan Iso-Britanniaan olleen erittäin opettavainen ja ajatuksia herättävä. Oppimaamme on hyvä tulevaisuudessa soveltaa oman museomme toimintaan.
Myös teetä sai nauttia useita kertoja päivässä.
Kirjoittajat ja matkalaiset ovat Hanna Lommi, Elisa Lindell ja Riina Nurmio.

Kuva Riina Nurmio


perjantai 31. elokuuta 2018

Muistatko vielä, kun…?


Etelä-Karjalan museossa on tällä hetkellä meneillään ”Yhdessä enemmän” -valokuvien digitointihanke, jossa teemana on sotien jälkeinen Etelä-Karjala. Tässä valokuvahankkeessa minä tutkijana pureudun siis eteläkarjalaiseen lähimenneisyyteen viime sotien jälkeen: keskityn paikalliseen elämänmenoon viime vuosikymmeniltä, sen iloihin ja suruihin, arkeen ja juhlaan. Aikaan, joka on vielä monilla tuoreessa muistissa. Projektini tuloksena museolla tulee olemaan tältä ajanjaksolta kartoitettu ”kuvakollaasi”, jota aletaan kehittää museon uuden perusnäyttelyn osaksi. ”Yhdessä enemmän” -teeman mukaisesti projektin tärkeänä osana on yhteistyö paikallisten asukkaiden kanssa: hankkeen aikana järjestettävissä asiakastilaisuuksissa vapaaehtoiset osallistujat pääsevät vaikuttamaan digitoitavien kuvien valintaan ja tätä myöten tulevan perusnäyttelyn rakentumiseen. Kaikki digitoimani kuvat julkaistaan viikoittain myös verkossa hakupalvelu-Finnassa https://lappeenrannanmuseot.finna.fi/ josta jokainen pääsee katsomaan niitä.

Projektin ensimmäinen asiakastilaisuus on jo järjestetty. Tuolloin osallistujat jakautuivat pienryhmiin ja näissä ryhmissä keskusteltiin kiinnostavista paikallisista aihepiireistä, joita tahdottaisiin nähdä museon perusnäyttelyssä. Keskusteluissa nousseet aiheet kirjattiin tilaisuudessa ylös, ja sen mukaan olen jatkanut uusien kuvien digitoimista museon kokoelmista. Tilaisuuden tuloksena nousi esiin esimerkiksi kaksi kantavaa teemaa: arkielämä ja yhteiskunnan muutos, joka onkin ollut huiman nopeaa myös paikallisella tasolla ja liittynyt jokaisen elämään.  Tämän perusteella käyn läpi lukuisia museon kuva-arkiston negatiiveja ja poimin niiden joukosta yksittäisiä kuvia ja kuvasarjoja, jotka näyttävät välähdyksiä koko maakunnan elämästä mahdollisimman vaihtelevasti. Kuvat kertovat, kuinka täällä on tehty työtä, juhlittu häitä, järjestetty urheilukilpailuita ja muita tapahtumia, seurattu kaupunki- ja kylämaisemien muutosta, tai ihan vain eletty ja oltu olemassa.


Hevosten kantakirjoihin valinta, lehtikuvaus. Kuva: Kuvapaja 1955.

Jälleenrakennuskauden asutusta Lappeen Armilassa. Kuva: V. Korhonen 1955.

Jälleenrakennuskauden asutusta. Onnelan tila Lappeen Antamoisissa. Kuva: R. Virtanen 1956.
Rajaseudun hiihtäjät. Kuvapaja 1955.

Emäntä ja Etelä-Saimaa. Kuva: Kuvapaja 1955.

Arkitoimia 1950-luvulla. Kuva: Kuvapaja 1955.

Arkitoimia 1950-luvulla. Kuva: Kuvapaja 1955.

Gulf Oil Oy Ab Kären kylän huoltoaseman avajaiset 5.10.1967. Kuva: Kuvapaja.

 Ulkoilmakonsertti Lappeenrannassa. Kuvat: Aarne A. Mikonsaari 1976.

Sanan Suvipäivät Lappeenrannassa. Kuvat: Aarne A. Mikonsaari 1976.

Lappeenrannan kauppatorilla 1970-luvun alussa. Kuva: Aarne A. Mikonsaari.

Kokoontuminen 1970-luvulla. Mukana lappeenrantalainen Ejex-viihde. Aarne A. Mikonsaari 1974.

Lappeenrannan keskustaa Kauppakadun ja Koulukadun risteyksessä. Kuva: Aarne A. Mikonsaari 1975.

Lappeenrannan keskustaa 1975. Kuva: Aarne A. Mikonsaari.

Unitas-hölkkä. Kuva: Aarne A. Mikonsaari 1976.

Misa Oy:n työntekijä 1970-luvulla. Kuva: Aarne A. Mikonsaari.

Misa Oy:n työntekijä 1970-luvulla. Kuva: Aarne A. Mikonsaari.

 Finnassa julkaistut kuvat voivat herättää yhteistä keskustelua sosiaalisessa mediassa. Projektitutkijalla ei ollut tietoa tämän kuvan henkilöistä, mutta paikallisessa Facebook-ryhmässä tämä tunnistettiin nopeasti lappeenrantalaiseksi Farout -yhtyeeksi 1970–1980-lukujen taitteesta. Kuva: Aarne A. Mikonsaari.


Syksyn ja talven 2018 aikana asiakastilaisuuksia tullaan pitämään vielä lisää, ja omassa työssäni käytän ohjenuorana näissä tapaamisissa esille tulevia ajatuksia. Koska kuvat julkaistaan myös Finnassa, ne ovat jokaisen saatavilla heti digitoinnin jälkeen. Kuvien jakamisessa on paitsi se hyvä puoli, että asiakkaiden on helppoa saada tietoa, myös se että museokin voi saada tietoa ja tunnistusapua asiakkailta. Monissa julkaisemistani kuvista taustatietoja ei nimittäin juurikaan ole valmiina. Museon omien kuvakokoemien lisäksi museo on projektin aikana halukas näkemään paikallisten asukkaiden omien albumien valokuvamuistoja, sillä kaikkea ei ole museollekaan tallentunut.

Museo on olemassa ihmisiä varten, joten on tärkeää jakaa tietoa, toiveita ja ajatuksia yhteisesti. Historia ei ole ainoastaan merkittävien tapahtumien ketjusta muodostunut suuri kertomus, vaan me kaikki elämme ja koemme sitä joka hetki. Historiaa tehdään myös arjen pieninä hetkinä.


Entä mitä Sinä pitäisit tärkeänä nähdä Etelä-Karjalan museon tulevassa perusnäyttelyssä?


Seuraava Yhdessä enemmän -asiakastilaisuus järjestetään Etelä-Karjalan museolla tiistaina 11.9.2018 klo 17–19. Tilaisuus on ilmainen ja mukaan pääsee ilmoittautumalla viimeistään to 6.9. Sinikka Myyrälle sinikka.myyra@lappeenranta.fi . Tilaisuuteen mahtuu 30 ilmoittautunutta. Sinikalta saa myös lisätietoja tilaisuuden kulusta.

Kirjoittaja Sinikka Myyrä toimii Yhdessä enemmän -hankkeen tutkijana.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Tanskanmaalla


Lappeenrannan museot sai Erasmus+ liikkuvuusavustusta, jonka avulla museoiden henkilökunta pääsee tutustumaan muihin eurooppalaisiin museoihin. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat rajaseudut ja se miten rajaan liittyvää tematiikkaa käsitellään ja esitellään museoiden näyttelyissä.  Ensimmäinen matka tehtiin Tanskaan 11. – 16.6.2018 ja viikko oli ohjelmaltaan tiivis ja mielenkiintoinen.


                                                        Riina Nurmio, Satu Ståhlberg ja Reija Eeva. Kuva Rikke Revsholm


Maanantaiaamulla klo 9 lentokone laskeutui Billundin lentokentälle ja olimme Tanskanmaalla. Matkustimme paikallisbussilla maaseudun läpi Koldingiin. Heti maanantaina ohjelma pyörähti käyntiin ja tutustuimme Nicolai kulttuurikeskukseen, jossa on tiloja lapsille ja nuorille, konserttisali, taidegalleria, elokuvateatteri, kahvila-ravintola ja kunnan valokuva-arkisto. Iltapäivällä kävimme vielä omin päin turisteina Koldinghusin linnassa. Linna paloi pahoin vuonna 1807 ja oli raunioina hyvin pitkään. Restauroitu linna avattiin yleisölle museona vuonna 1989. Kesän 2018 vaihtuvana näyttelynä on The Splendour of Power, jossa on esillä kuninkaallisten koruja sekä vallan merkkejä.



                                                         Kulttuurikeskus Nicolain tiloja. Kuvat Riina Nurmio



                                                      Satu ja Reija matkalla Koldinghusin linnaan. Kuva Riina Nurmio



                                                                             Koldinghusin sisäpiha. Kuva Reija Eeva



                                                                 Koldinghusin vanha linnankirkko. Kuva Riina Nurmio


Koldinghusin uusittuja pilareita ja kerrostasanteita. Kuva Riina Nurmio


                                              Kuningatar Caroline Mathilden 90 kilon painoinen toilettilaukku, jossa on 30                                              hopeista osaa. Kuva Riina Nurmio


                                                                The Splendour of Power näyttely. Kuva Reija Eeva


                                                     Tiaroja The Splendour of Power näyttelystä. Kuva Satu Ståhlberg


Tiistaina vierailimme Trapholtissa, joka on taide- ja designmuseo. Aamupäivällä vaihdoimme kokemuksia museon henkilökunnan kanssa näyttelyiden ja tutkimuksen tekemisestä ja projekteista sekä kiersimme näyttelytiloja. Mielenkiintoinen näyttely Trapholtissa on Din Udstilling/Your Exhibition. Siinä esitellään museon kokoelmia, mutta sen lisäksi kävijän on mahdollista tehdä oma näyttely museon kokoelmaan kuuluvista esineistä. Museo tekee jatkuvasti tutkimusta siitä kuinka kävijöiden osallistaminen vaikuttaa museokokemukseen ja jopa yleiseen elämänhallintaan. Din Udstilling/Your Exhibition tilassa on esillä 200 museon kokoelmiin kuuluvaa objektia, jotka on numeroitu. Kävijä valitsee näistä itselleen ensin 12 mieluisinta ja karsii ne lopulta kuuteen esineeseen. Valinnat tehdään näyttelytilassa olevilla työpisteillä ja esineet asetellaan virtuaaliseen näyttelytilaan samoilla työpisteillä. Asiakkaiden virtuaalisia näyttelyjä on esillä museossa useilla näytöillä. Muutaman kerran vuodessa museon henkilökunta valitsee asiakkaiden virtuaalinäyttelyistä sellaiset, jotka toteutetaan konkreettisilla esineillä.

Kuva Reija Eeva

                                    Din Udstilling/Your Exhibition näyttelytilaa, jossa on museon kokoelmaa ja keskellä                                 yleisön työpisteet. Kuva Reija Eeva

Näyttö, jossa pyörii kuvia asiakkaiden tekemistä näyttelyistä. Kuva Riina Nurmio


Arne Jacobsenin suunnittelema moduulikesämökki Trapholtin piha-alueella. Kuva Satu Ståhlberg


Iltapäivällä tutustuimme Koldingin kaupunginarkistoon, jossa on suuri valokuvakokoelma. Toiminnasta yritetään tehdä mahdollisimman läpinäkyvää ja helposti lähestyttävää. Arkistossa todella panostetaan siihen, että se on kaupunkilaisia varten. Arkisto haluaa olla materiaalipankki kaupunkilaisille ja tarjota aineistoja käyttöön. Illalla osallistuimme vielä Triangeli alueen kuntien kulttuurityöntekijöiden tapaamiseen, jossa esiteltiin tämän vuoden kulltturifestivaalin tarjontaa.


Keskiviikkona vierailimme Christiansfeldissä sekä raja- ja uudelleenyhdistymismuseossa. Matkalla poikkesimme Skamlingsbankeniin, joka on Etelä-Jyllannin korkein kohta. Se on ollut tärkeä kokoontumispaikka tanskalaisille. Ensimmäinen kokoontuminen oli vuonna 1843 ja seuraavan sadan vuoden ajan kokoontumiset olivat hyvin poliittisia ja keskittyivät tanskalaisen kulttuurin vaalimiseen. Vuodesta 1998 paikalla on taas pidetty tapahtumia.

Näkymä Skamlingbankenilta. Kuva Reija Eeva


                                  Obeliski on 16 metriä korkea ja se on koottu 25 kivestä. Obeliski pystytettiin vuonna                                    1863, mutta vuonna 1864 alue miehitettiin ja preussilaiset räjäyttivät sen. Vuonna                                  1866 obeliski oli taas pystyssä. Kuva Riina Nurmio


Christiansfeld on Unescon maailmanperintökohde. Tanskan kuningas Christian VII kutsui Herrnhutilaiset rakentamaan kaupungin 1770 luvulla. Se on yksi parhaiten säilyneitä herrnhutilaisten rakentamia kaupunkeja. Kaupungissa on selkeä pohjakaava, jossa on samansuuntaiset rinnakkaiset kadut ja niitä yhdistää kaupungin keskellä aukio. Aukion laidalla ovat kaupungin suurimmat ja tärkeimmät rakennukset. Talot on suurimmaksi osaksi rakennettu vaaleankeltaisista tiilistä.

Kuva Reija Eeva


                                                                    Kuvat Riina Nurmio



Iltapäivällä tutustuimme raja- ja uudelleenyhdistymismuseoon. Se on vapaaehtoisten ylläpitämä museo, joka keskittyy vuoden 1920 tapahtumiin. Aivan museon lähellä kuningas Christian ratsasti vanhan rajan yli valkoisella hevosella, kun Etelä-Jyllanti liitetiin takaisin osaksi Tanskaa. Museossa on myös näyttely, joka kertoo nykyihmisten elämästä rajalla ja rajan vaikutuksista arkielämään.



Kukkakimppu vuodelta 1920. Tällaisia kukkakoreja ja kimppuja oli kukkaistytöillä, jotka olivat tervehtimässä kuningasta vanhalla rajalla. Kuva Riina Nurmio


Torstaiaamupäivän vietimme Koldinhusin linnassa museon henkilökunnan kanssa ja pääsimme kulissien taakse. Kuulimme The Splendour of Power näyttelyn tekemisestä ja suunnittelusta. Oli mielenkiintoista verrata omaa näyttelykokemusta tekijöiden näkemyksiin. Meille kerrottiin, että Koldinghus käyttää todella paljon vapaaehtoisia. Heitä osaamistaan hyödynnetään monenlaisissa töissä ja he työskentelevät säännöllisesti muutaman tunnin päivässä. Vapaaehtoiset ovat luonteva osa Koldinghusia ja sen henkilökuntaa.


Koldingin vanhoja taloja. Kuva Riina Nurmio



Koldingin yliopisto edustaa uutta arkkitehtuuria. Kuva Riina Nurmio


Perjantai oli matkan viimeinen ohjelmallinen päivä. Silloin kävimme Saksan puolella ja matkalla rajalle pysähdyimme Sönderborgissa ja vierailimme Sönderborgin linnassa. Siellä kaikissa näyttelyissä tekstit olivat tanskaksi ja saksaksi. Tutustuimme Sönderborgissa tanskan saksalaisvähemmistön museoon ja Dannevirkessä Saksan puolella saksan tanskalaisvähemmistön museoon. Molemmissa korostettiin kulttuurien limittymistä ja luontevaa rinnakkaiseloa. Rajan paikka vaihtuu, mutta ihmiset ovat pysyneet paikoillaan.  

                                                                          Sönderborgin linna. Kuva Riina Nurmio


Linnan sisäpihalla osui silmiin kovin tutunoloinen pakettiauto. Kuva Riina Nurmio


I maailmansodasta kertova näyttely Sönderborgin linnassa. Kuva Reija Eeva


Kaksikielisiä paikannimikylttiehdotuksia Sönderborgin Deutsches Museumissa. Kuva Reija Eeva


Danevirke museum. Kuva Riina Nurmio


Kirjoittaja on Lappeenrannan museoiden alue- ja yleisötyö amanuenssi Riina Nurmio







Kurkistus brittiläiseen museomaailmaan

Toinen Erasmus+ -matka suuntautui Iso-Britanniaan ja erityisesti Derbyyn, jossa sijaitsevat Derbyn kaupungin museot: Museum and Art Galler...