perjantai 29. kesäkuuta 2012

Näin elettiin ennen!

Parikkalassa Hauta-Ollin mökillä ja Meijerimuseolla muisteltiin eilen menneitä. EEMU -hanke järjesti Taito Etelä-Karjalan Parikkalan toimipisteen kanssa kaikille avoimen muistelutilaisuuden. Parikkalan 4h järjesti kahvituksen. Paikalle saapui kiitettävästi ihmisiä Eläkeliiton Parikkalan yhdistyksen ja Parikkalan Kalevalaisten naisten jäsenistä. Iloksemme paikalle tuli myös muutama lapsi tutustumaan museopihaan ja kuuntelemaan tarinoita ja muistoja menneiltä ajoilta.

Parikkalan kotiseutumuseolla lähdettiin kokeilemaan ja toteuttamaan toimintamallia muistelusta, koska tarvittiin museota avoinnapitäville ja museossa opastaville lisää tietoa maatalousesineiden käytöstä, museorakennuksista ja niiden ympäristöstä. Samalla toivottiin yhteisöllistä vaikutusta ja voimauttavaa kokemusta niille, jotka tulevat jakamaan muistojaan ja kuulemaan toistensa tarinoita. Idea ei itsessään ole uusi. Olen täällä julkaissut aiemmin kirjoituksen, jossa kerrotaan kuinka Imatralla muistellaan kuvien äärellä. Muisteluilloista on pidetty siellä, missä niitä on järjestetty. 

Samalla kerättiin videomateriaalia paikasta ja haastateltiin muutamia osallistujia. Useammallakin oli kokemusta asumisesta kirkonmäellä. Kuultiin tarinaa kirkon vieressä sijainneesta "miljoonatalosta", jonka Osuuskauppa osti työntekijöilleen asunnoiksi miljoonalla markalla. Se oli rakennettu käytetyistä hirsistä ja oli monen lapsuusmuistoissa jopa pelottava monine rappuineen ja tummine julkisivuineen. Useampaakin olisi voitu haastatella kuin ehdittiin. Vaikka kynäni sauhusi muiden tarinoidessa, silti jäi monta tarinaa kirjoittamatta ylös. Enimmäkseen ehdin kirjoittaa vain muistisanoja tarinoista. Saa nähdä, onnistuuko niiden purkaminen auki.

Meijerimuseossa yleisö kuunteli innostuneena, kun entinen meijerikkö selvitti voin valmistuksen saloja.
Vanha puhelin herätti monien muistot.
Vanhan puhelimen näkeminen kirvoitti monen mielen kertoilemaan tarinoita sentraalisantroista ja tavoista, joilla soitettiin. Muistuttivat monet meitä nuoria siitäkin, että osa lähitalojen puhelimista olivat samassa linjassa. Taloissa piti kuunnella montako soittoa tuli. Soittajan täytyi keskuksessa muistaa paitsi talon numero, myös soittojen lukumäärä. "Saanko 36, kaksi soittoa." Erityisen hauskoja olivat tietysti sekaannukset joita sattui ja näin jälkeenpäin sekin, että uteliaat saattoivat kuunnella naapureiden puheluita. Jotkut muistuttivat, ettei sekaannuksilta vieläkään vältytä, koska kännykkänumerot saattavat olla hyvin lähellä toisiaan.

Tässäkin mallissa on vielä kehitettävää. Näiden museoiden tilat ovat niin pienet, ettei näissä mahdu rauhassa istumaan ja keskustelemaan. Lisäksi oli niin viileää, että tunnin kuluttua jo piti päästä pitäjäntuvalle kahville lämmittelemään.

Toinen samankaltainen muistelutilaisuus järjestetään elokuussa Honkakylän kauppamuseolla. Toivotaan, että saadaan silloin kerättyä erityisesti Honkakylän kauppaan liittyviä muistoja ja tarinoita.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Taipalsaarella koulutettiin kesäoppaita

Olen itse ollut oppaana museoissa ja aina, etenkin aloittaessa, tuntuu siltä, että ei saa tarpeeksi tietoa eikä muista tarinoita esiteltävistä esineistä, teoksista, rakennuksista tai ympäristöistä. Kun olen opastanut pidemmän aikaaa, olen huomannut oppivani paljon vierailijoilta. He haluavat usein jakaa kokemuksiaan, muistojaan ja tietojaan joita heillä on kohteesta.

Kuntien kesäoppailla on usein haastava tehtävä. He ovat töissä ainoastaan noin kaksi viikkoa ja sinä aikana heidän pitäisi omaksua opastettavat asiat. Kun Taipalsaarella lähdimme ideoimaan hankkeen näkymistä paikallismuseotoiminnassa, pääsimme melko äkkiä yhteisymmärrykseen siitä, että EEMUn olisi hyvä olla mukana opaskoulutuksen järjestämisessä. Itse koen tarinat paikoista ja esineistä erittäin mielenkiintoisina ja yleensä ne ovat sitä myös museovieraille. Siksipä päätin koota yhteen kaikki Taipalsaaren museotoimijat, jotta oppaat saisivat käsityksen siitä millaisessa ympäristössä he toimivat. Samalla he saivat talteen ainakin joitain tarinoita, joita esineistä voi yleisölle kertoa. Jokaista tarinaa ei tietysti voi muistaa, mutta esineisiin liittyvät tekstit ovat heidän tukenaan virkistämässä muistia.

Juhannusviikolla järjestettyyn opaskoulutuskokeiluun osallistuivat Taipalsaaren käsityöläiset, Taipalsaaren kotiseutuyhdistys, Taipalsaaren seurakunta sekä Taipalsaaren kotiseututalossa kahvilaa pitävä yrittäjä. Kaikki nämä joko toimivat Röytyn pihapiirissä, osallistuvat omalla tavallaan museotoimintaan tai ovat tekemisissä muuten matkailijoiden kanssa. Lisäksi apuna koulutuksessa oli edellä mainittuihin tahoihin kuulumaton aktiivinen kansalainen, joka on ollut kokoamassa osaa Röytyn näyttelystä.

Iloisia kesäoppaita sekä kouluttajia lämpimänä kesäkuun päivänä Taipalsaarella.

Käsityöläiset ja yrittäjä kertoivat omasta toiminnastaan Röytyn talolla ja navetassa. Käsityöläisten myyntipisteessä on toiminu kunnan infopiste, joten heillä on hyää kokemusta siitä, millaisia kysymyksiä matkailijat saattavat kesäoppaille esittää. Navetassa käytiin läpi Taipalsaaren harrastusmahdollisuuksia, häidenviettopaikkoja ja monia muita mahdollisia vastauksia kysymyksiin, joita matkalaiset ovat käsityöläisille esittäneet.

Kotiseutuyhdistyksen jäsenet esittelivät kesäoppaille Hevosajopelimuseota ja kertoivat tarinoitaan liittyen sen esineisiin. Aittojen näyttelyt on rakennettu eri teemojen ympärille: on maitoaitta, nukkuma-aitta, vilja-aitta ja muutama muu. Niistä osasi parhaiten kertoa esineistön koonnut ja näyttelyt rakentanut henkilö, vaikka hänkin on sen verran nuori, ettei taida omakohtaista kokemusta esineiden käytöstä olla. Hän kuitenkin tunsi esineet hyvin ja osasi kertoa nuorille mitä ne ovat ja ennen kaikkea miten ne saadaan näyttäytymään kiinnostavina matkailijoille.

Taipalsaaren kirkko kiinnostaa matkailijoita ja siksi kävimme kuuntelemassa lyhyen opastuksen siitä. Kirkossa työskentelee onneksi oma oppaansa, joten matkailuinfona ja Röytyn oppaina toimivien nuorien ei tarvitse aivan kaikkea kirkonkylän nähtävyyksistä sisäistää. Kirkossa vierailtiin, koska vierailtuaan potentiaalisissa matkailunähtävyyksissä oppaat muistavat ehdottaa niitä matkailijoille.

Koen toteutettavani toimintamalleja EEMU-hankkeessa osittain palvelumuotoilun periaatteiden mukaisesti. Yritän kerätä samalla tietoa siitä, miten mallia voisi jatkokehittää. Oppaiden koulutuksessa tuli mieleeni, että parasta olisi, jos mukaan saataisiin vielä harrastus- ja häänviettopaikkojen edustajat. Joko niin, että voitaisiin oppaiden kanssa vierailla näissä paikoissa tai niin, että nuo tulisivat kertomaan oppaille kohteistaan.

Oppia ikä kaikki. Tästä on hyvä jatkaa ja kehittää konseptia edelleen.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Särentäaitaa ja pettua

Vitasaidaksikin sitä kutsutaan. Sen sijaan risuaita voi olla loukkaava nimitys tälle, kotiseudullani riukuaidaksi kutsutulle, aitatyypille. Maanantaina Savitaipaleen Hakamäellä rakennetulle särentäaidalle pitäisi keksiä ehkä vielä arvokkaampi nimitys, koska materiaalina käytettiin lehtikuusta. "Vähän niinkuin rakentaisi aitaa mahongista", kuului Hakamäellä.

Kaikki halukkaat saivat kokeilla aidan rakentamista Hakamäen museoympäristössä. Noin 20 ihmistä kävi seuraamassa rakentamista, mutta vain muutama uskaltautui kokeilemaan. Mestarit olivat tehneet hommaa selvästi ennenkin ja olivat sitä mieltä, että ennen katajakin oli laadultaan parempaa. "Nykyaikainen tehokasvatettu kataja" ei kuulemma kestä käytössä, niipä vitsakset eli vitakset tehtiinkin pääasiassa näreistä. Nuorista kuusista, ken ei arvannut.

Projektikoordinaattorikin meni ja taivutteli vitsaksia aidan sidontaan. Sain työstettäväksi melkoisen paksun katajan. Oli kyllä työ halkaista puu keskeltä, onneksi mestarit neuvoivat kuinka paksumpaa puolta kääntämällä saa ohjattua uran taas keskelle puuta.

Pystyseipäiden alaosat usein hiillostetaan, koska se hidastaa niiden lahoamista. Kuulemma Hakamäen hiekkamaassa ne lahoavat parin kymmenen vuoden kuluessa kuitenkin, joten hiillostaminen jätettiin väliin. Saatiinpa selvyys siihenkin, miksi aidanseipäät on jätetty niin korkeiksi: ei pääse piru hyppimään aidalla. Minulle selvisi, että särentäaidan nimitys tulee siitä, että puuriukujen kaarnaa poistetaan kirveellä, jotta ne kuivuisivat ajan myötä eivätkä lahoaisi.


Riukukerrosta kiinnitetään närevitsaksilla.

Pettua leipään 

Savitaipaleen kotiseutuyhdistyksen väki oli myös tuonut paikalle männyn runkoja, joista halukkaat saivat kokeilla petun irroittamista. Se oli myös allekirjoittaneen mielestä hirveän hauskaa ja jännittävää! Petun raaka-aineeksi mänty täytyy poimia kesän alussa, silloin puu on vielä tarpeeksi kosteaa.

Eräs talkoolainen nosti esiin kysymyksen: miten kukaan on ikinä keksinyt käyttää puun nilaa ruoka-aineena? Sen päältä täytyy kuitenkin ottaa kuoikerros pois. Sitten varovasti irrotellaan nila, joka tosin lähtee yllättävän helposti puisella paistinlastan näköisellä kapineella. Tämän jälkeen pettuliinat täytyy joko paahtaa tai keittää, jotta niistä saadaan haitalliset aineet irti. Ennen jauhamista liinat on joka tapauksessa kuivattava.

Männystä irroitettu pettuliina
Kun pettuliinat saatiin irti rungosta, ne nosteltiin aidan päälle kuivumaan. Niitä kuivataan vielä uunissa, jotta tulevat rapeiksi ja ne voidaan lopulta jauhaa jauhoiksi. Savitaipaleen kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Eila Kajanus-Jurvanen kertoi jauhaneensa pettua puruksi ja jauhoiksi tehosekoittimella. Talkoolaiset ilahtuivat perinteiden ja nykytekniikan yhdistämisestä. Tämä johdatteli pohtimaan voisiko petun kuivausta suorittaa kuivausrummussa? (Vaarana lienee, että kuiva pettupuru häviää rummun suodattimiin...)



Projektikoordinaattori innostui petusta.















Niille, jotka eivät päässeet Hakamäelle maanantaina, löysin ohjeen miten rakentaa riukuaita: http://www.meidanmokki.fi/artikkeli/rakenna-riukuaita

Petun käytöstä lisätietoutta mm. täältä: http://www.luontoyrittaja.net/216.html

perjantai 1. kesäkuuta 2012

EEMUn toiminnasta

Kesä lähestyy vääjäämättä, vaikka sää ei ehkä sitä ilmaisekaan. Alkukesän päiviin olemme saatu kehiteltyä yhtä jos toista eri paikkakunnille. Ensimmäiset kesäkauden tapahtumat ovat jo ensi viikolla 6.6. Miettilän kyläkävely, 7.6. Joutsenon museomatkalaukku -työpaja. Hankkeen tapahtumat ja koulutukset ovat maksuttomia.
Vaikka päivittelen tapahtumien tietoja tänne blogiin, minulle kannattaa ilmoittaa, jos haluatte henkilökohtaista sähköpostia hankkeen toiminnoista.



Tapahtumia, koulutuksia, tilaisuuksia


6.6. klo 17.30 Kyläkävely Rautjärven Miettilässä.
Mukana Maa- ja kotitalousnaisten maisemanhoidon suunnittelija kommentoimassa maisemanhoitoa. Kävelyn lopuksi tarjolla kahvit. Järjestäjinä Rautjärven kunta, Elävä Eteläkarjalainen Museoympäristö -hanke, Maa- ja kotitalousnaiset sekä Miettilän nuorisoseura

Kiinnostaako museomatkalaukun tekeminen?
7.6.2012 klo 17 alkaen työpaja Joutsenon Pitäjäntuvalla
Museomatkalaukun avulla museoiden näyttelyistä voidaan viedä makupaloja ja tarjota oppimateriaalia kouluille tai muihin laitoksiin. Laukut voivat toimia myös esimerkiksi muistelun apuvälineinä vanhainkodeissa.
Museolaukun tekemiseen ja sen esittämiseen eri laitoksissa järjestetään kaksiosainen työpaja.7.6. on ensimmäinen osa.
Koulutus alkaa Reetta Tourusen (Teemataide Tmi) järjestämällä työpajalla ja jatkuu Kansallismuseon museolehtorin Hanna Forssellin esityksellä Kansallismuseon museolaukkuyhteistyöstä Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa. Koulutuksen aikana pääsee tutustumaan Joutsenon pitäjäntupamuseoon ja tarjolla varmasti kahvit. Työpajan toinen osa järjestetään syyskuussa.
Ilmoittautukaa koulutukseen allekirjoittaneelle 5.6. mennessä.

Millainen paikallismuseo sinua kiinnostaa?
11.6. klo 17.00 EEMU-hankkeen työryhmätapaaminen Savitaipaleen Hakamäellä. Tapaamisessa keskustellaan museotoimikunnan perustamisesta, toimintamallien etenemisestä kunnissa ja mainosvideoiden toteuttamisesta. Toivomme tällä kertaa tapaavamme uusia yhteistyökumppaneita yhdistyksistä, urheiluseuroista, historian ja arkeologian harrastajista tai kotiseutuaktiiveista. Yritämme löytää myös museoyhteistyöstä kiinnostuneita yrityksiä esimerkiksi matkailu- tai hyvinvointialoilta.
Tilaisuuteen ovat tervetulleita kaikki, jotka ovat kiinnostuneita museotiloista, museotoiminnasta tai hankkeen toiminnasta.
Ilmoittakaa osallistumisestanne 7.6. mennessä, niin osaan varata kahvia.

11.6. Särentäaitalkoot!  
Kaikki halukkaat saavat talkoissa koulutusta risuaidan tekemisessä Savitaipaleen Hakamäellä, Paimensaarentie 10, 54800 Savitaipale. Talkoot alkavat kello 9.00, mukaan ehtii varmasti vielä puolilta päivinkin. Kaikki mukaan näyttämään taitonsa ja ottamaan oppia! Täältä voi viedä perinnetietoutta kotipitäjiin! Talkoolaisille tarjolla evästä.
Järjestävät Savitaipaleen kotiseutuyhdistys ja EEMU-hanke

28.6. Näin elettiin ennen!
Parikkalassa Hauta-Ollin mökillä ja Meijerimuseolla muistellaan menneitä kello 17.00 alkaen. Osoite: Kirkkokatu 6, Parikkala.
Tapahtumaa ovat järjestämässä Taito Etelä-Karjalan Parikkalan toimipiste, EEMU-hanke sekä Parikkalan 4h.

29.7. Bussiretki Savitaipaleen Hakamäelle ja muutamiin muihin kohteisiin.
Lähtö 9.00 Lappeenrannan linnoituksesta, 10.00 Savitaipaleen kirkossa on perinnejumalanpalvelus, 12.00 alkaen Savitaipaleen kotiseutuyhdistyksen 80-vuotisjuhlallisuudet. Näiden välissä voi vierailla Kirkonrakentajien museossa. Eteneminen Savitaipaleelta n. klo 14. Loppupäivän aikataulu on vielä lyömättä lukkoon. Tiedotan kesäkuun aikana lisää, kun ohjelma varmistuu.
Ilmoittautumiset 25.7. mennessä allekirjoittaneelle.
Järjestävät EEMU-hanke ja Maakuntayhdistys

10.-11.8. Kimpiastiakurssi Ylämaan koululla
15 ensimmäistä mahtuu mukaan! Kertokaa ilmoittautumisen yhteydessä, jos haluatte osallistua vain toisena päivänä. Molempina päivinä on aikaa omakustanteiselle lounaalle.
Sitovat ilmoittautumiset 31.7.2012 mennessä allekirjoittaneelle.
Järjestämässä Ylämaan kotiseutuyhdistys ja EEMU-hanke

Tapahtumiin ilmoittautuminen ja tiedustelut: anna-kaisa.ek(at)lappeenranta.fi tai puhelimitse 040 1309 196.