sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kaksi näyttelyä läpikäy tunteiden skaalaa


 
Etelä-Karjalan taidemuseolla on parhaillaan tarjolla Leena Luostarisen ja Eeva Vesterisen näyttelyt. Miten voi kaksi näyttelyä saada aikaan niin suuret tunteiden kirjot? Helposti sanon minä.

Leena Luostarisen työt ovat täynnä monikerroksisuutta, vahvasti elettyä elämää. Värejä on käytetty pihistelemättä ja kerrostumia teoksissa on useita. Nämä elementit tekevät niistä mielenkiintoisia ja aina uudestaan katsottavia. Jokainen uusi kerta tuo mukanaan uuden detaljin tai tunnetilan mukanaan. Värejä rakastavana tuntuu, että keho imuroi tästä näyttelystä värivaraston täyteen energiaa, josta sitä on hyvä ammentaa päiviin ja paikkoihin, kun sitä ei ole tarjolla. Osa teoksista myös vie energiaa olemalla voimakkaita ja moniselitteisiä. Jospa voisikin kysyä Leena Luostariselta hänen omia tunnelmia teoksista, sillä minä vain katson niitä ja hän on synnyttänyt ne.

Siirtyminen edellisistä Eeva Vesterisen teosten pariin ei ollut helppoa, mutta ehdottomasti kannatti. Eevan teokset värien harmoniassaan ja hyvinkin arkisten asioiden, kuten havunneulasten, esiintymisenä teoksissa oli puolestaan seisauttava ja ajan pysäyttävä kokemus. Teosten nimet vain täydentävät harmoniaa. Näissä teoksissa mieli lepää.

Näyttelyt ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia kumpikin. Ystäväni kiteytti näyttelyiden jälkeisen tunnelman hyvin toteamalla olon olevan kuin karkkikaupassa vierailun jälkeen. Itse olin ainakin maistellut sekä salmiakkia ja hedelmäkarkkeja että suklaata.
Marjaana
Marjaana Kareinen on museoille sydämensä menettänyt asiakas ja tällä hetkellä asiakasraadin jäsen

tiistai 3. syyskuuta 2013

Ideoita pursuava asiakasraati

Eilen oli mahtavan aurinkoinen ja lämmin syyskuun ilta ja oli aivan uskomatonta, kuinka moni asiakasraatilaisistamme oli halunnut tulla linnoituksenmäelle kokoukseen.
Tunnelma oli taas, kuten aina, innostunut ja energinen.
Illan teemana oli pienen alustuksen jälkeen keskustella museon kokoelmista. Reija oli tehnyt koosteen Etelä-Karjalan museon kokoelmatyöstä, jonka lopuksi hän heitti ilmaan kysymyksen: millä tavalla museo voi tallentaa nykyajan elämää ja ilmiöitä.

Keskustelu rönsyili ja saimme paljon ideoita, joista kaikkia en vielä tässä vaiheessa aio paljastaa :).

Museon asiakasraati kokoontuu neljä kertaa vuodessa.
Minusta parasta asiakasraadin kokouksissa on se ideoiden ilmaan heittely ja kun niitä siellä aikamme pallotellaan, tuleekin maali. Löytyy Se juttu, jota sitten lähdetään viemään eteenpäin.  Nyt päätimme tehdä yhteisen dokumentaatioprojektin. Raatilaiset ottavat kamerat, tabletit ja nauhurit mukaan ja dokumentoivat yhden lappeenrantalaisen ilmiön tiettynä erikseen sovittuna päivänä.  Päivästä sai museo luvan päättää ja se lienee joku marraskuun lehdetön ja haaleavaloinen päivä. Näin saamme vähintään parikymmentä näkemystä oman alueemme ilmiöistä ja kaikki samalta päivältä.  Tällaisia yhden päivän dokumentaatioitahan on tehty muualla aiemminkin, mutta tässä tapahtumassa on mielenkiintoista nähdä, kuinka erilaisia tai samanlaisia näkemyksiä löytyy raatilaisistamme kun on kyse samasta maantieteellisestä alueesta. Loppusyksystä saadaan nähdä sitten tuloksia. Odotan jännityksellä.

Päivi

Päivi Partanen on Lappeenrannan museotoimenjohtaja, joka pitää erityisen paljon asiakasraadin kokouksista.