Arjen ja yllätysten monumentit - museoharjoittelussa kulttuuriympäristötiimissä
Viimeis ten neljä n kuukau den aikana olen kirjoittanut arkeologisten kohteiden hoitosuunnitelmia, ollut yhteydessä eri alueellisiin vastuumuseoihin ja tavannut paikallisyhdistysten vapaaehtoisia yhdessä rakennustutkija Kristiina Pesolan , arkeologi Esa Hertellin ja alueellisen taidemuseotyön amanuenssi Sinikka Myyrän kanssa . Tätä kaikkea on sisältynyt korkeakouluharjoitteluuni, joka tä htä ä Adoptoi monumentti -toiminna n juurruttamiseen Etelä -Karjalan alueell e . Sukellan tässä blogikirjoituksessa toimenkuvani ytimeen : m i tä olen oppinut siitä, miksi monumentte ja oikein adoptoi daan ? Kirjoituksen l opu ssa palaan maan p innalle : mit ä annettavaa toimin nalla on eteläkarjalaisi lle , tässä ja nyt? Mikä adoptio, kenen monumentti ? Suomessa viisitoistavuotias Adoptoi monumentti -toiminta tukeutuu verkkosivuillaan adoption yleiskieliseen määritelmään: se on "jonkun apua tarvitsevan ottamista huolenpidon kohteeksi". Museoiden rooli huolenpitäjinä on