Elävä Museo

Tiedämme, että Linnoituksen museorakennuksiin sisältyy paljon historiaa. Museot ovat paikka, mihin ihmiset tulevat hakemaan elämyksiä ja nauttimaan kulttuurista. Mutta, mitä museoissa tapahtuu, kun asiakkaita ei ole paikalla? Olen jo kertonut teille tarinoita Wolkoffin talomuseolta, mutta se ei ole ainoa museo, jossa on tapahtunut erikoisia tilanteita.  Historiansa vuoksi Etelä-Karjalan museo ei olisi yllättävä asuinrakennus “kummituksille”. Toisaalta mikään Linnoituksen rakennuksista ei olisi yllättävä elinympäristö historiallisille hengille. Etelä-Karjalan museolla nämä tilanteet ja kohtaamiset ovat kuitenkin olleet erittäin huomattavia sekä vahvoja. Työntekijät ovat kokeneet jos jonkinlaista museon sisällä. He ovat nähneet varjo-hahmoja, sotilaita, naishahmoja ja pakkaamossa lentäviä tavaroita sekä kuulleet oven karmien narinaa ja askelia. Museolta kuulee mielenkiintoisista tapahtumista ja kokemuksista, jotka jättävät vähemmästäkin olon sanattomaksi.  “Tapahtumapaikkana ja -aikana o

Lappeenrannassa sijaitsevasta Wolkoffin kauppiastalosta sekä puodista on tullut arvoltaan merkittävä ja suojeltava museo vuonna 12.6.1993. Talo on rakennettu jo vuonna 1826, mutta talon jugend siipi eli uudempi puoli on rakennettu 1905. Talossa on asunut useita eri kauppiaita vuosien varrella. Pisimpään se on ollut kauppiassukuna tunnetun Wolkoffin suvun hallussa vuodesta 1872 vuoteen 1986. Wolkoffin talomuseo Kauppakadulta kuvattuna. Kuva: Kerttuli Karels (2016) Useat Wolkoffin museossa käyvät asiakkaat kyselevät, kummitteleeko talossa. Monet ovat ainakin kokeneet niin. Työntekijöiden tarinoiden mukaan rakennuksissa on tapahtunut omituisia asioita. Ovet ovat paiskautuneet kiinni, kauppiastalon salissa ja ullakon rappusilta on kuulunut askelia sekä huoneissa on liikkunut tunnistamattomia harmaita hahmoja. Työntekijät ovat huomanneet myös valmiiksi aseteltujen aterimien muuttavan paikkaansa sekä tunteneet vahvaa energiaa kauppiastalon sisällä.   Annan makuuhuone. Kuva: Seppo Pelkonen(20

  Anna Kortelainen ”Huomatessanne jotakin tarpeellista pyydän liittämään mukaan, kuten kirjahyllystä kieli- ja matematiikankirjoja, Pikku jättiläinen, golffarit ja verryttelyhousut.” ”Jos saa, niin pyytäisin valokuvat, kaksi albumia sekä lisäksi kenkälaatikossa lattialla. Astiakaapista pieni lasipurkki jossa kaakaota.” Syksyllä 2013 katselin Lahden historiallisen museon Viipuri mon amour -näyttelyssä lomakkeita, joihin viipurilaiset olivat talvisodan aikana kuuliaisesti kirjanneet evakkoon toimitettavan omaisuutensa. Vitriinissä oli kotiavaimia, jotka he olivat lomakkeen mukana luottavaisesti luovuttaneet viranomaisille ja lähteneet kotikaupungistaan vain välttämätön laukussaan. Muistan että kyyneleet sumensivat vähän väliä näkökentän, kun katselin lomakkeita, joille oli kiireessä raapustettu nöyriä pyyntöjä ja ohjeita. Oma viipurilainen isoisäni olisi saattanut raapustaa lomakkeeseen omia kamppeitaan sekä 9-vuotiaan tyttärensä (minun tulevan äitini) pienet toivomukset. Miten nä

Kesäkuun lopulla Alueellisen vastuumuseon kulttuuriympäristötiimi tutustui Parikkalan kulttuuriympäristöihin. Tiimin tavoitteena on kiertää Etelä-Karjalan maakunnan kulttuuriympäristökohteet aloittaen kunnan pohjoisista osista etelään edeten. Tarkoitus on saada käsitys alueen maiseman ja rakennetun ympäristön sekä arkeologisten kohteiden ominaispiirteistä alueiden suunnittelun taustaksi. Alueellinen vastuumuseo toimii asiantuntijana maakunnan kulttuuriympäristöä koskevissa asioissa ja yksi keskeisimmistä tehtävistä on edistää kulttuuriympäristöjen vaalimista vastuualueellaan. Parikkalaan tutustumassa oli Lappeenrannan museoiden kulttuuriympäristötiimi, arkeologi Esa Hertell, maakuntatutkija Sinikka Myyrä, sekä rakennustutkijat Noora Virtanen ja Sini Saarilahti. Päivä oli kovasti sateinen ja Päiviö-myrsky uhkaili voimillaan myös Parikkalassa. Tutustuminen aloitettiin vielä poutaisaan aikaan kunnan pohjoisosassa sijaitsevasta Papinniemen ortodoksisesta autiokylästä. Useamman maisema

Tämä talo pihapiireineen on viettänyt hiljaiseloa viimeisimmät vuodet, eikä kukaan ole päässyt siellä vierailemaan. Kun saavuin tänne ensimmäistä kertaa kesällä 2020, piha näytti rauhalliselta ja ruusut kukkivat juhannuksen alla. Naapurissa laidunsi lehmiä, kesä oli parhaimmillaan ja maalaisidylli valmis. Olin kuitenkin kuullut, että paikka on kokenut jos jonkinmoisia käänteitä, joista kenties dramaattisin on ollut salamanisku vuonna 2014. Talon tarina ansaitseekin tulla kerrotuksi. Pätärin päärakennus ja aittoja. Päärakennus on tehty kahdessa vaiheessa: ensimmäisenä valmistunut tupa on mahdollisesti siirretty paikalle muualta, muu osa (kuisti, eteinen, maitohuone ja kaksi kammaria) on rakennettu tälle paikalle. Kuva: Sinikka Myyrä/Lappeenrannan museot 2020. Pätärin talomuseo sijaitsee Ylämaan Ylijärvellä, kauniissa maaseutumaisemassa. 1800-luvun lopulta peräisin olevan päärakennuksen lisäksi pihaa kehystävät navetta, puukatos (liiteri), sauna sekä kaksi aittariviä, joissa on su

Etelä-Karjalan museon perusnäyttely Kolme karjalaista kaupunkia – Lappeenranta, Viipuri, Käkisalmi ehti olla esillä yli kolmetoista vuotta, kesästä 2006 vuoden 2019 loppuun saakka. Näyttelyn uudistaminen on ollut työn alla jo tovin, ja entisen näyttelyn purkaminen tuli ajankohtaiseksi tilassa todettujen kosteusvaurioiden vuoksi. Näyttelysalin kokonaisvaltainen remontti aloitetaan syyskuussa 2020. Samassa yhteydessä uudistetaan myös museon konservointilaboratorion työtilat, jotka ovat olleet nykyisessä asussaan lähes viisikymmentä vuotta. Yleisnäkymää näyttelysalista työn käynnistyessä maaliskuun lopussa 2020. Yleisnäkymää näyttelysalista työn käynnistyessä maaliskuun lopussa 2020. Kosteusvaurioiden aiheuttamien sisäilmaongelmien vuoksi näyttelyssä olleet esineet puhdistettiin erityisellä tarkkuudella. Puhdistustyötä varten rakennettiin erillinen puhdistuspiste. Puhdistuspiste valmistui juuri pandemian puhkeamisen aikaan, joten näyttelyn purku aloitettiin hieman erikoisemm

Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Myllysaari Parasta Lappeenrannan kesässä on minusta Myllysaari ja satama.  Tässä jutussa tehdään pieni pyörähdys Myllysaaren maisemiin.  Paikkakuntalaisten rakkauden tätä paikkaa kohtaa havaitsee hyvin Lappeenrannan museoiden Finna  sta, josta hakusanalla Myllysaari löytää suuren joukon kivoja kuvia puistomaisesta uimarannastamme. Myllysaaren uimala on perustettu paikalleen 1900-luvun alkupuolella.  Se on alun perin ollut Kylpylän asiakkaille tarkoitettu uimapaikka pienen kävelymatkan päästä Kylpylältä. Ensimmäinen uimala sijaitsi Ainonkadun mutkassa, nykyisen parkkipaikan kohdalla, ja siinä on ollut yksi pitkä laituri, jonka nokassa uimahyppyrakennelma seisoi. Sen avaamisjuhlallisuuksia vietettiin jo vuonna 1926. Vanha uimala oli puurakenteinen.   Alue on ollut alun perin aidattu, mutta jossakin vaiheessa, ennen 1950-lukua alue on avattu kaikille yhteiseksi rannaksi.   Uusi uimalaitos rakennettiin 1950-luvun alussa ja samainen rakennus on hyppytor