Kävellen Lappeenrantaa tutuksi: Myllysaari

Kävellen Lappeenrantaa tutuksi

Myllysaari

Parasta Lappeenrannan kesässä on minusta Myllysaari ja satama.  Tässä jutussa tehdään pieni pyörähdys Myllysaaren maisemiin.  Paikkakuntalaisten rakkauden tätä paikkaa kohtaa havaitsee hyvin Lappeenrannan museoiden Finna sta, josta hakusanalla Myllysaari löytää suuren joukon kivoja kuvia puistomaisesta uimarannastamme.

Myllysaaren uimala on perustettu paikalleen 1900-luvun alkupuolella.  Se on alun perin ollut Kylpylän asiakkaille tarkoitettu uimapaikka pienen kävelymatkan päästä Kylpylältä. Ensimmäinen uimala sijaitsi Ainonkadun mutkassa, nykyisen parkkipaikan kohdalla, ja siinä on ollut yksi pitkä laituri, jonka nokassa uimahyppyrakennelma seisoi. Sen avaamisjuhlallisuuksia vietettiin jo vuonna 1926. Vanha uimala oli puurakenteinen.   Alue on ollut alun perin aidattu, mutta jossakin vaiheessa, ennen 1950-lukua alue on avattu kaikille yhteiseksi rannaksi.   Uusi uimalaitos rakennettiin 1950-luvun alussa ja samainen rakennus on hyppytorneineen samalla paikalla yhä vieläkin.

Ensimmäinen promotio uudella uimalaitoksella, taustalla Myllysaarta; uimalaitoksen hyppytorni juhlaliputettuna, 1. promotioni, Tuntematon valokuvaaja, 1926

Myllysaarenrantaa on nimitetty Saimaan Rivieraksi, sen upean hiekkarannan takia. Alun perin rannassa ei ole ollut hiekkaa, ainakaan niin suurta määrää kuin nykyisin, vaan rannan vaaleahko hiekka on ajettu paikalle jostakin kauempaa.(Ryöppusuihkuja ja vuoriastuntaa,  Mäkinen ja  Vuorinen)


Itse olen käynyt Myllysaaressa pienestä tytöstä lähtien. Erityisen suurta hupia minulle oli Myllysaaren ankkalampi lapsena.  Se sijaitsi suurin piirtein nykyisen parkour - puiston kohdalla, jossa oli lampimainen kaivanto aivan rannan tuntumassa. Sen sivusta kohosi hieno kaarisilta, joka näytti aivan samanlaiselta kuin edellisenä talvena Joutsenlampi-baletissa näkemäni lavastesilta.  Se olikin aivan yhtä ihana kuin oli ankat ja joutsenet  Myllysaaren lammella.  Muistelen, ettei ankkoja saanut ruokkia, mutta aika monen katselijan näin heittelevän aidatun alueen sisälle pullaa ja vaaleaa leipää. Osa ankoista olikin vähän pyöreämpiä, ehkä katselijoiden syöttämistä herkuista johtuen.

Myllysaaren ankkalampi, Tuntematon valokuvaaja, 1980–1989

 Nykyinen uimala hyppytorneineen, ja vesikelkkamäki ovat olleet nykyisillä paikoillaan jo pitkän ajan. Uimala saatiin Myllysaaren nykyiselle paikalle valmiiksi jo pian sodan jälkeen vuonna 1948.  Vesikelkkamäki on valmistunut samoihin aikoihin Myllysaareen, kun ensimmäinen uimala on valmistunut eli 1920-luvun lopulla. Vanhoista kuvista näkyy myös, että ainakin 1990-luvulla etummaisen uimarannan matalikolla oli lapsille oma liukumäki, joka seisoi paikallaan vesirajassa.   Nykyinen uimala on vieläkin sillä paikalla mihin se on rakennettu, vaikka hyppytornia on remontoitu ainakin muutamaan otteeseen. 

 Se edustaa 1950-luvun puhdaslinjasta funkkista. Uimalan hyppytorni on sinistä taivasta vasten ilmestys, jota varmasti monet meistä ihailevat aina uimassa käydessään. Alun perin hyppytorni oli puurakenteinen, mutta 1960-luvulla se muutettiin betonirakenteiseksi isomman remontin yhteydessä.

Myllysaaren uimala kesällä 2020. Kuva: Hanna Lommi

Myllysaarta on viimeksi remontoitu 2009-12 välisenä aikana, jolloin Myllysaaren pysäköintialueitta suurennettiin,  alueelle rakennettiin parempi lastenpuisto ja urheilukenttiä sekä nurmikkoaluetta kunnostettiin. Jo ennen näitä perusparannuksia, uudet pukukopit rakennettiin vuonna 1999. Muistelen, että näihin aikoihin purettiin myös vanhat pienet pukukopit, joita oli parikymmentä vieri vieressä nurmikkoaukealla.

Uimakoppeja Myllysaaren uimarannalla Lappeenrannassa. Mikonsaari Aarne A., kuvaaja 1971

 Pieniä pukukoppeja olen kaivannut. Niistä tuli rantaan uniikki tunnelma. Oli kuin olisi ollut jossakin Ranskan rannikon uimarannalla, jossa pienet yksittäiset uimakopit ovat olleet suosittuja.  Oman muistikuvani mukaan ne seisoivat aina samassa paikassa, rivissä Ainonkadun suuntaisesti ison nurmikentän toisella puolella. Löysin arkistoista kuitenkin pari kuvaa, joissa rivistö näyttäisi olevan toisella puolella nurmikkokenttää sekä kuvan, jossa ne ovat rantaviivan suuntaisesti aseteltu riviin. Ilmeisesti niitä on vuosikymmenten mittaan siirrelty rannalla paikasta toiseen.

Lappeenranta, Myllysaari, uimaranta; ihmisiä rannalla ja vedessä, hiekkaranta, uimakopit rivissä taustalla. Kuvaaja: Mikonsaari Aarne A., 1987

Olin täysin unohtanut, että Myllysaaren kioskikin on uusittu.  Vasta selailtuani museoiden arkistokuvia, törmäsin kuvaan vanhasta kioskista.  Vanhan kioskin terassi oli verhottu liuskekivin. Sen oli suunnitellut arkkitehti Per Björkvall, samainen mies, joka on suunnitellut myös Nuijamiehen rakennuksen.  Nuijamiehen rakennuksessa ja vanhassa kioskissa onkin paljon samaa ulkonäköä. Molemmissa on käytetty tuolle ajalle tyypillistä liuskekiviverhoilua. Nykyään tuon vanhan kioskin kivijalka toimii terassin kaltaisena kivetyksenä keskellä puistoaluetta. Siihen on aseteltu pöytä ja penkit eväsretkeä varten.

Kioskista maastoon on jäänyt muisto vain. Kuva kesältä 2020, kuvaaja Hanna Lommi.

Nykyinen kioski rakennettiin rannalle 2000-luvun taiteessa. Se on hieman lähempänä nurmikenttää ja kooltaan suurempi. Myös terassi on isompi ja ainakin iltapäivisin sinne paistaa aurinko. Vanha kioski oli pienempi ja siltä myytiin pääasiassa karkkia, jäätelöä ja juomista. Nykyisen kioskin pitäjät tarjoilevat ainakin grilliruokaa edellisen valikoiman lisäksi.

Myllysaaren kioski, Björkvall Per, 1975–1989

Itselleni Myllysaari on tärkeä paikka kesän lisäksi myös talvella. Myllysaaren saunalla ja ”kylmäasemalla” tulee käytyä sydäntalvellakin aina silloin tällöin virkistymässä avannossa. Kylmäasema -nimityksen olen kuullut uimalan avantopisteellä avantoveteraanien suusta, jotka vannovat avantouinnin nimeen, vaivaan kuin vaivaan. Eikä varmasti käy kieltäminen heidän kokemuksensa, niin hyväkuntoista porukkaa molemmissa paikoissa tapaa.

Lappeenrannan vanha uimalaitos Kimpisen rannassa; Kuva Myllysaaresta uimalaitoksen laituria ja hyppytornia kohti, taustalla Lappeenrannan kirkko. Tarkkonen Olga, tuottaja 1926–1939

 Myllysaaren sauna on myös paikka, jonne jokaisen lappeenrantalaisen kannattaisi suunnata edes kerran elämässään. Se sijaitsee aivan uimalan takana ja maisemat saunan terassilta Saimaalle ja linnoituksen suuntaan ovat mitä huikeimmat. Sauna lämpiää useampana arkipäivänä naisten ja miesten vuoroilla. Tänä kesänä se on tosin ollut suljettuna, mutta näillä näkymin ehtii vielä avautua ennen syksyä.


Tämän jutun kirjoitti Lappeenrannan museoissa työskentelevä amanuenssi Hanna Lommi, tarkennuksia teki rakennustutkija Noora Virtanen ja jutun tarkisti amanuenssi Miikka Kurri.

Tämä juttu oli nyt tällä erää viimeinen Lappeenrantaa tutuksi kävellen -sarjasta, kun kirjoittaja siirtyy lomailemaan. Jos aurinkoa ja lämpöä riittää niin todennäköisesti suurin osa kesän lomailusta tapahtuu tänäkin vuonna Myllysaaressa. 

Hyvää kesää kaikille lukijoille!




Tietoa tähän juttuun on haalittu Lappeenrannan museoiden arkistoista, Kioski-palvelusta ja kirjasta Ryöppusuihkuja ja vuoriastuntaa (kirjoittajat Eija-Hilkka Mäkinen ja Aimo Vuorinen).