perjantai 29. kesäkuuta 2012

Näin elettiin ennen!

Parikkalassa Hauta-Ollin mökillä ja Meijerimuseolla muisteltiin eilen menneitä. EEMU -hanke järjesti Taito Etelä-Karjalan Parikkalan toimipisteen kanssa kaikille avoimen muistelutilaisuuden. Parikkalan 4h järjesti kahvituksen. Paikalle saapui kiitettävästi ihmisiä Eläkeliiton Parikkalan yhdistyksen ja Parikkalan Kalevalaisten naisten jäsenistä. Iloksemme paikalle tuli myös muutama lapsi tutustumaan museopihaan ja kuuntelemaan tarinoita ja muistoja menneiltä ajoilta.

Parikkalan kotiseutumuseolla lähdettiin kokeilemaan ja toteuttamaan toimintamallia muistelusta, koska tarvittiin museota avoinnapitäville ja museossa opastaville lisää tietoa maatalousesineiden käytöstä, museorakennuksista ja niiden ympäristöstä. Samalla toivottiin yhteisöllistä vaikutusta ja voimauttavaa kokemusta niille, jotka tulevat jakamaan muistojaan ja kuulemaan toistensa tarinoita. Idea ei itsessään ole uusi. Olen täällä julkaissut aiemmin kirjoituksen, jossa kerrotaan kuinka Imatralla muistellaan kuvien äärellä. Muisteluilloista on pidetty siellä, missä niitä on järjestetty. 

Samalla kerättiin videomateriaalia paikasta ja haastateltiin muutamia osallistujia. Useammallakin oli kokemusta asumisesta kirkonmäellä. Kuultiin tarinaa kirkon vieressä sijainneesta "miljoonatalosta", jonka Osuuskauppa osti työntekijöilleen asunnoiksi miljoonalla markalla. Se oli rakennettu käytetyistä hirsistä ja oli monen lapsuusmuistoissa jopa pelottava monine rappuineen ja tummine julkisivuineen. Useampaakin olisi voitu haastatella kuin ehdittiin. Vaikka kynäni sauhusi muiden tarinoidessa, silti jäi monta tarinaa kirjoittamatta ylös. Enimmäkseen ehdin kirjoittaa vain muistisanoja tarinoista. Saa nähdä, onnistuuko niiden purkaminen auki.

Meijerimuseossa yleisö kuunteli innostuneena, kun entinen meijerikkö selvitti voin valmistuksen saloja.
Vanha puhelin herätti monien muistot.
Vanhan puhelimen näkeminen kirvoitti monen mielen kertoilemaan tarinoita sentraalisantroista ja tavoista, joilla soitettiin. Muistuttivat monet meitä nuoria siitäkin, että osa lähitalojen puhelimista olivat samassa linjassa. Taloissa piti kuunnella montako soittoa tuli. Soittajan täytyi keskuksessa muistaa paitsi talon numero, myös soittojen lukumäärä. "Saanko 36, kaksi soittoa." Erityisen hauskoja olivat tietysti sekaannukset joita sattui ja näin jälkeenpäin sekin, että uteliaat saattoivat kuunnella naapureiden puheluita. Jotkut muistuttivat, ettei sekaannuksilta vieläkään vältytä, koska kännykkänumerot saattavat olla hyvin lähellä toisiaan.

Tässäkin mallissa on vielä kehitettävää. Näiden museoiden tilat ovat niin pienet, ettei näissä mahdu rauhassa istumaan ja keskustelemaan. Lisäksi oli niin viileää, että tunnin kuluttua jo piti päästä pitäjäntuvalle kahville lämmittelemään.

Toinen samankaltainen muistelutilaisuus järjestetään elokuussa Honkakylän kauppamuseolla. Toivotaan, että saadaan silloin kerättyä erityisesti Honkakylän kauppaan liittyviä muistoja ja tarinoita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti