keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Nyt on aika...

Lapsena rakastin Kotiliesi-lehden kuukausittaista palstaa, jossa kerrottiin mitä juuri nyt on aika tehdä.
Se toi elämään turvaa ja jatkuvuutta. Oli ihanaa, kun joku oli miettinyt puolestani, mitä kaikkea juuri nyt pitäisi tehdä. Epäilen, että nyt marraskuussa tätä kirjoittaessani minun olisi aika sytyttää kynttilät, kääriytyä lämpimään vilttiin ja nauttia hyvästä kirjasta höyryävän teekupposen kera. Taustalla roihuava takkakaan ei olisi pahitteeksi. Uutisia ja mielipidepalstoja lukiessa tulee kuitenkin mieleen, onko nyt aika etsiä syyllisiä ja haukkua heitä nimettömänä netissä? Onko aika asettaa homekoulut ja kunnan kulttuuripalvelut vastakkain? Onko aika vähentää henkilökuntaa sekä karsia palveluita ja kutsua sitä tehostamiseksi? Mutta entäs jos nyt onkin aika uusiutua ja mennä tuulta päin? Tehdä asiat uudella tavalla? Onko nyt aika luopua aikansa eläneistä perinteistä ja luoda uusia tapoja toimia? Onko aika lopettaa voivottelu ja nauraa välillä ääneen? Oli miten oli, erityisen levollista tässä on se, että aika tulee ja sitten se menee. Vaikka tänään mokaisi, huomenna sitä ei enää kukaan muista.

Levollisuus ei ole ensimmäisenä mielessä kun ajattelee nykypäivän työelämää, oltiin sitten museossa, raksalla tai laitoksessa. Mikään ei kuitenkaan estä meitä rauhoittumasta ja viittaamaan kintaalla ylettömälle tehtävästä toiseen säntäilylle, vaikka ajatusmyrsky humisuttaisikin pääkoppaa. Mielen ja muutoksen hallinnastahan tässä kuitenkin on kysymys. Äskettäin julkaistu Pekka Himasen ja Manuel Castellsin toimittama kirja Kestävän kasvun malli herätti ilmestyessään, yllätys-yllätys, paljon arvostelua. Teos nostaa esille arvokkaan elämän ihanteen ja yhteiskunnan, jossa jokaisella on siihen mahdollisuus. Ilman uutta henkistä kulttuuria, ajattelun ja käyttäytymisen muutosta erityisesti työpaikoilla ja yhteisöissä tämä ei kuitenkaan pääse toteutumaan. Suurin ongelmamme tällä hetkellä onkin kirjan mukaan henkisellä puolella, elämme ankeuden ja vastakkainasettelun asenneilmastossa. Himanen luettelee meille kaikille tuttuja sanoja: välittäminen, onnellisuus, luovuus, unelmat, innostaminen,vuorovaikutus. Muun muassa näillä asioilla me voimme nostaa suomalaisen työelämän uudelle tasolle. Sanat maistuvat miellyttäviltä suussa ja lämmittävät väsyneitä silmiä. Vaikka moni meistä on kuullut nuo voimasanat monta kertaa aiemminkin erinäisissä yhteyksissä elämänhallintakirjallisuudesta johtamisopuksiin ja kaikkea siltä väliltä, on ihan luvallista ja toivottavaa uskoa siihen, että hyvä aiheuttaa lisää hyvää. Pikkuhiljaa siitä muodostuu hyvinvointia.

Meidän museossamme halutaan uskoa hyvän tekemisen kertaannuttavaan vaikutukseen. Siksi uudessa vuoteen 2016 ulottuvassa strategiassamme yhdeksi tärkeäksi toiminnan painopisteeksi on määritelty Museo hyvän tekijänä ja hyvinvoinnin edistäjänä. Tavoitteena on sekä museon asiakkaiden että työntekijöiden hyvinvoinnin lisääntyminen. Tähän päästään kehittämällä yhdessä sekä palveluja että niiden tuotantoprosesseja. Esimerkiksi vuodesta 2014 lähtien näyttelyjen avajaisia juhlitaan koko kaupungin
kesken, kaikki ovat kutsuvieraita. Rakennamme myös uusia palveluja henkisen hyvinvoinnin ja hiljentymisen poluille. Nyt on aika ottaa muutos haltuun. On aika katsoa eteenpäin ja luottaa tulevaisuuteen. Se on jo täällä.

Päivi

Päivi Partanen on Lappeenrannan museoiden museotoimenjohtaja.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti