Taideteosta valitsemassa
Taideteosta valitsemassa
Varsin uutena lappeenrantalaisena sain miellyttävän kutsun
tulla mukaan Lappeenrannan museoiden asiakasraatiin. Kuluneena kesänä on ollut erityisen ilahduttavaa päästä asiakasraatilaisena valitsemaan Etelä-Karjalan taidemuseon
kokoelmista oma ehdotus taidemuseon 50-vuotisjuhlanäyttelyyn Kukin
tyylillään - tilan ja ajan vuoropuheluja.
Sain museon taidekokoelmista jo ennakkoon valitun koosteen
toinen toistaan upeampia taideteoskuvia. Kuvat oli pääsääntöisesti
ryhmitelty sen mukaan, minkä vuosikymmenen aikana ne on tehty. Valitse sitten niistä kolme
suosikkia! Aluksi tehtävä tuntui mahdottomalta ja niinpä ratkaisin sen siten,
että valitsin jokaiselta vuosikymmeneltä varmuuden vuoksi kolme teosta.
Tehtävänanto oli kuitenkin vain kolme kaikkiaan ja niinpä 60-lukulaiset työt
saivat priorioteettiaseman.
Taidemuseolla on erinomainen kokoelma sekä omia että
deponoituja taideteoksia. On ilahduttavaa, että omia kokoelmia esitellään nyt
koko museon näyttelytilojen verran. Museohan ei ole säilytyslaitos. Se on ja
sen pitää olla elävä vuorovaikutteinen taidelaitos, jonne ihmiset tulevat
kuin kodin olohuoneeseen. Taidemuseossa voisi
jatkuvasti olla yhdessä näyttelysalissa esillä omia kokoelmateoksia muiden
näyttelyiden rinnalla. Kokoelma on niin suuri, että siitä saisi varmaan
teemoitettua vuoropuhelua vaihtuvien näyttelyiden kanssa. Näyttelysali voisi vaihtaa tarpeen mukaan paikkaa, niin yleisölläkin säilyisi
mielenkiinto.
Entä sitten ne omat valintani? Valintaperusteet olivat
pääasiassa hyvin itsekkäitä eli valitsin sellaisia teoksia, jotka itse ottaisin
kotiini. Tosin lisäperusteitakin oli, kuten Tove Janssonin värikylläisessä
abstraktiossa. Halusin myös kunnioittaa Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuotta ja
hänen identiteettiään nimenomaan taidemaalarina.
Tove Jansson, Sommitelma, 1966. Kuva: Tuomas Nokelainen
Muutoin valintani olisivat olleet melko lailla luontoon ja
maisemaan liittyviä, osa lähes abstrakteja ja mielikuvitusta ruokkivia,
osa hyvinkin naturalistisia. Näistä teoksista mainittakoon Raimo Kanervan
Metsämaisema, Eino Eirton maalaus metsästä, Kimmo Kaivannon Haukka ja Feodor
Porokairan Lumpeita. Pekka Halosen maalaus Aihe Laatokan rannalta vuodelta 1903
vei minut äitini lapsuudenmaisemiin. Elias Muukan Maisema Lappeenrannasta
vuodelta 1897 antaa hyvää vertailukuvaa siihen maisemaan, jota nyt katsomme ja
joka koko ajan muuttuu.
Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millaiseksi tuleva
näyttely muodostuu. Toivottavasti se on alkusoitto monelle tulevalle
kokoelmanäyttelylle. Ovathan ne taulut ja veistokset tavallaan myös meidän.
Nähtävillä niiden pitää olla eikä vain varastossa.
Ulla-Kaija Lammi, museon asiakasraatilainen
Kommentit
Lähetä kommentti