Taideteosta valitsemassa



Taideteosta valitsemassa

Varsin uutena lappeenrantalaisena sain miellyttävän kutsun tulla mukaan Lappeenrannan museoiden asiakasraatiin. Kuluneena kesänä on ollut erityisen ilahduttavaa päästä asiakasraatilaisena valitsemaan Etelä-Karjalan taidemuseon kokoelmista oma ehdotus taidemuseon 50-vuotisjuhlanäyttelyyn Kukin tyylillään - tilan ja ajan vuoropuheluja.  

Sain museon taidekokoelmista jo ennakkoon valitun koosteen toinen toistaan upeampia taideteoskuvia. Kuvat oli pääsääntöisesti ryhmitelty sen mukaan, minkä vuosikymmenen aikana ne on tehty. Valitse sitten niistä kolme suosikkia! Aluksi tehtävä tuntui mahdottomalta ja niinpä ratkaisin sen siten, että valitsin jokaiselta vuosikymmeneltä varmuuden vuoksi kolme teosta. Tehtävänanto oli kuitenkin vain kolme kaikkiaan ja niinpä 60-lukulaiset työt saivat priorioteettiaseman.

Taidemuseolla on erinomainen kokoelma sekä omia että deponoituja taideteoksia. On ilahduttavaa, että omia kokoelmia esitellään nyt koko museon näyttelytilojen verran. Museohan ei ole säilytyslaitos. Se on ja sen pitää olla elävä vuorovaikutteinen taidelaitos, jonne ihmiset tulevat kuin kodin olohuoneeseen. Taidemuseossa voisi jatkuvasti olla yhdessä näyttelysalissa esillä omia kokoelmateoksia muiden näyttelyiden rinnalla. Kokoelma on niin suuri, että siitä saisi varmaan teemoitettua vuoropuhelua vaihtuvien näyttelyiden kanssa. Näyttelysali voisi vaihtaa tarpeen mukaan paikkaa, niin yleisölläkin säilyisi mielenkiinto.

Entä sitten ne omat valintani? Valintaperusteet olivat pääasiassa hyvin itsekkäitä eli valitsin sellaisia teoksia, jotka itse ottaisin kotiini. Tosin lisäperusteitakin oli, kuten Tove Janssonin värikylläisessä abstraktiossa. Halusin myös kunnioittaa Tove Janssonin 100-vuotisjuhlavuotta ja hänen  identiteettiään nimenomaan taidemaalarina.


Tove Jansson, Sommitelma, 1966. Kuva: Tuomas Nokelainen

Muutoin valintani olisivat olleet melko lailla luontoon ja maisemaan liittyviä, osa lähes abstrakteja ja mielikuvitusta ruokkivia, osa hyvinkin naturalistisia. Näistä teoksista mainittakoon Raimo Kanervan Metsämaisema, Eino Eirton maalaus metsästä, Kimmo Kaivannon Haukka ja Feodor Porokairan Lumpeita. Pekka Halosen maalaus Aihe Laatokan rannalta vuodelta 1903 vei minut äitini lapsuudenmaisemiin. Elias Muukan Maisema Lappeenrannasta vuodelta 1897 antaa hyvää vertailukuvaa siihen maisemaan, jota nyt katsomme ja joka koko ajan muuttuu.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millaiseksi tuleva näyttely muodostuu. Toivottavasti se on alkusoitto monelle tulevalle kokoelmanäyttelylle. Ovathan ne taulut ja veistokset tavallaan myös meidän. Nähtävillä niiden pitää olla eikä vain varastossa.

Ulla-Kaija Lammi, museon asiakasraatilainen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Lappeenrannan vanhojen sahojen maisemia

Etelä-Karjalan kadonneet kalmistot – Lappeenrannan Seurahuoneen kalmisto

Arjen ja yllätysten monumentit - museoharjoittelussa kulttuuriympäristötiimissä