keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Elämysmatkalla Karjalassa


Yhteiskuva Laatokan rannalta. Kuvaaja Kimmo Savurinne

Jokavuotinen elämysmatkamme Karjalaan sisälsi monenmoista näkemistä ja kokemista, kenties jopa vauhtia ja vaaratilanteita. Suunnitelmissa oli Viipurin uuden Kannaksen sotahistorian museon kautta suunnata Kiviniemelle, tutustua siellä Kivinimen linnakkeeseen ja alueeseen ja seuraavana päivänä jatkaa Sortalahteen, josta matka jatkuisi laivalla Konevitsaan. Siellä tutustuttaisiin Konevitsaan ja lounastettaisiin, jonka jälkeen paluu Viipuriin ja sieltä takaisin Suomeen.

 Sää ei valitettavasti suosinut matkalaisia ja Konevitsan laivamatka peruuntui tuulisen sään takia.  Sen ei annettu haitata matkalaisia, vaan matkasuunnitelma muutettiin nopeasti ja matka onnistui varsin mukavasti.  Ammattitaidolla ja periksi antamattomalla asenteella löytyi myös metsän melkein jo kokonaan hautaama Kiviniemen redutti, johon tutustuttiin ensimmäisenä päivänä.   Pääsy linnakkeelle oli hieman hankala, paksun kasvillisuuden ja linnoituksen hoitamattomuuden vuoksi, mutta jos oikein kovasti jotain haluaa nähdä, eipä siinä paljon risut, vallihaudat ja männynkävyt pidättele.  Linnake on suuri ja siinä on varsin mittavat korkeuserot, joten sen piirteet erottuivat maastosta kasvillisuudesta huolimatta, joten rämpiminen metsässä oli vaivan arvoinen, vaikka kesäkuinen sade kasteli matkaajat.




Kuusaan hovi ennen ja nyt.
Muitakin kommelluksia matkan aikana tapahtui. Viipurin Espilässä nautittiin lounas, jonka maksamisen yhteydessä ilmeni yhden lounastajan seteli väärennökseksi.  Seteli oli saatu vaihtorahana aikaisemmilta Venäjän vierailuilta. Sen verran hyvä väärennös seteli oli, että vasta tarkempi tarkastelu paljasti, ettei se ollut aitoa valuuttaa.

Espilän lounaan jälkeen suunnattiin kohti Kiviniemeä. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan yhdessä hyttyspilven kanssa Kuusaan hovin kivijalan jäänteitä ja hovin patsaan kivijalustaa.   Matkalla koettiin myös muita luontoelämyksiä, tosin vain muutaman sekunnin ajan.  Bussin ikkunasta molemmat uudet museolaiset, Hanna ja Sini, havaitsivat viiden villisian lauman rynnistävän metsään piiloon bussin pelästyttäminä.

Uusi sotahistorian museo Viipurissa oli näkemisen arvoinen kohde.  Tällä hetkellä se käsitti pari isohkoa rakennusta, jossa oli Kannaksen sotahistoriaan liittyvää esineistöä. Museon johtajan mukaan tarkoitus on laajentaa toimintaa sitä mukaan kun siihen on taloudellinen mahdollisuus. Eniten museon laajentumista haittaa kasarmirakennusten heikko kunto ja lämmityksen kalleus. Rakennukset ja kasarmin alue olivat kieltämättä sateisessa säässä hieman huonokuntoisen ja sisältä kylmänkostean tuntuisia, mutta esittely ja esineistö kovin mielenkiitoisia. Sotahistoriasta kiinnostuneille tämä kohde on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Kannaksen sotahistoria museon antia

Matkan viimeinen kohde oli Viipurin eremitaasi, jossa oli esillä laajasti taideaarteita eremitaasin kokoelmista. Ylisanat eivät riitä kuvaamaan näyttelyn antia.

Viipurin eremitaasi

Ensi vuoden elämysmatkaa innolla odottaen, Hanna ja Sini.

Museolaiset ihailemassa Vuoksen koskea.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti