Ei toisteta vanhoja virheitä, pelastetaan rakennusperintö ja pala identiteettiämme!

Tullut käyttöikänsä päähän, ei ole kannattavaa korjata (eli päästetty liian huonoon kuntoon), ei ole käyttötarkoitusta, on liian kallis ylläpitää, on liian pienet tilat, mutta myös liian isot tilat, sekä tietenkin jo tuttuakin tutumpi; sisäilmaongelmainen. Nämä ovat vakiintuneita syitä, joilla perustellaan olemassa olevan rakennuskantamme purkamista.

Monet näistä syistä olisivat ratkaistavissa ammattitaitoisella korjaamisella, paremmalla, kokonaisvaltaisella ja ennakoivalla suunnittelulla - tai usein ihan vain säännöllisellä ylläpidolla ja huoltamisella.

Tiurun sairaalan parvekkeita. Kuin Paimion parantola, mutta paremmalla näköalalla.
Tämäkö arkkitehtuurin aarre on arvonsa menettänyt, eikä säilyttämiseen kannata panostaa?
Kuva: Anna-Maija Tapani 2024.

Mitä rakennuskannan purkaminen kertoo meistä? Purkujen juurisyy on asenteissa ja arvomaailmoissa: mikä koetaan tärkeäksi ja mihin ollaan valmiita panostamaan.  Meillä Suomessa on Euroopan nuorin rakennuskanta. Yli satavuotiaita rakennuksia on alle 6 % rakennuskannasta.

Kaikki tietävät 60- ja 70-lukujen purkuvimman, ”Turun taudin”, jossa menetettyjä, muun muassa jugendaikaisia talokaunottaria, surkutellaan ja muistellaan kaiholla. Samaa kuitenkin tapahtuu myös parhaillaan: meneillään on pahin purkubuumi vuosikymmeniin. Purkujen määrä maassamme on liki kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa ja purkuun joutuu yhä nuorempia rakennuksia. Ironista, että uhan alla nyt ovat erityisesti juuri nuo edellisen murrosvaiheen tuotokset. Toki rakennustapa ja uudet materiaalit toivat mukanaan huonoa laatua ja virherakenteita, mutta ongelmien ilmaantuessa tahtotila tuntuu olevan automaattisesti purkamisen puolella, eikä ongelmien ratkaisemiseen säilyttämisen keinoin haluta nähdä vaivaa. Purkaminen koetaan helpommaksi ja kustannustehokkaammaksi, mutta mitä siinä lopulta säästetään ja millä tähtäimellä?

Näkymä Saimaalle Tiurun sairaalasta. Mitkä näköalat!
Mutta mitä näköalattomuutta on Tiurun nykyinen alho.

Kuva: Jalmari Lankinen 1946-1947. Lappeenrannan museot. 

Kulttuurihistorialla ja -perinnöllä ei ole hintalappua. Rakennukset ovat täynnä merkityksiä, muistoja ja tarinoita; näkyvää historiaa. Omaleimaisuudellaan ne ovat osa alueiden ja ihmisten identiteettiä. Nämä asiat eivät vaan taivu mitattaviksi tai taulukoissa esitettäviksi. Toistamme jälleen samoja virheitä. Rakennusperintömme pysyy aina vain Euroopan nuorimpana, koska sille ei anneta mahdollisuutta ikääntyä ja osoittaa potentiaaliaan. Varmaa on, että tulevaisuudessa tulemme taas surkuttelemaan tänä päivänä turhaan menetettyä arkkitehtuuria.

Tietoa ja vaikuttavuutta purkubuumia vastaan

Onneksi purkubuumi on jo herättänyt vastavoimia ja asiaa pyritään nostamaan esiin niin asiantuntijoiden taholta kuin medioissa. Eräs tuoreimpia nostoja on Kotiseutuliiton, Arkkitehtiliiton, Museoliiton ja Viherympäristöliiton yhteinen Kestävästi rakennettu -kampanja, joka tuo esiin rakennetun ympäristön säilyttämisen merkitystä asukkaille ja kuntataloudelle. Kampanjassa on koottu ytimekäs tietopaketti, jonka avulla kuntalaiset voivat osallistua rakennettua ympäristöä koskeviin keskusteluihin. Iskulause kuuluu: Talousviisas kunta korjaa ja pitää rakennuksensa kunnossa.

Immolan Komentola, parhaillaan purku-uhan alla. Arvokas funktionalismin edustaja, mutta myös osa laajempaa, valtakunnallisesti merkittävää kokonaisuutta. Huomioitu myös kansainvälisen modernin arkkitehtuurin suojeluun ja dokumentointiin erikoistuneen järjestön Docomomo:n listauksessa.
Kuva:  Jani Loijas 2024.

Purkamatta paras -kampanja puolestaan seisoo purkuaaltoa vastaan. Kampanjan takana on monipuolinen, muun muassa kulttuuriympäristöasiantuntijoista sekä arkkitehdeistä koostuva yhteisö. Kampanjan kautta on myös mahdollista ilmiantaa turhia purkuja, purku-uhan alla olevia rakennuksia ja hankkeita, joissa uuden käyttötarkoituksen löytäminen on pelastanut rakennuksen.

Lisäksi muun muassa Ympäristöministeriö, Hämeen ELY-keskus ja Turun yliopiston Tulevaisuudentutkimuskeskus ovat toteuttaneet erilaisia säilyttämistä tukevia tutkimuksia, raportteja ja julkaisuja niin päätöksenteon tueksi kuin kaikkien rakennussuojelusta kiinnostuneiden käyttöön:

Purkaa vai korjata? – Hiilijalanjälkivaikutukset, elinkaarikustannukset ja ohjauskeinot

Vaihtoehtoja purkamiselle: katse olemassa olevan rakennuskannan monipuolisiin arvoihin

Hoivaa, vaali ja säilytä

Herätys!

Kaikkien näiden kampanjoiden ja julkaisujen yhteisenä tavoitteena on herättää yleisö, kunta- ja rakennusalan toimijat sekä päättäjät ymmärtämään, että nykyisenlainen rakennusten purkaminen ei voi jatkua.

Tutkimukset osoittavat, että rakennusten purkaminen ja vanhan korvaaminen uudella säilyttämisen sijaan on lopulta sekä kalliimpaa, että ilmastolle ja ympäristölle haitallisempaa. Useimmat kunnat ja kaupungit ovat kirjanneet ilmasto- ja kestävyystavoitteet myös strategisiin ohjelmiinsa, mutta rakentamisen kentällä tätä ei juuri huomioida. Kulttuuriympäristöjen tai kulttuuriperinnön vaaliminen ja säilyttäminen jäävät mainintojen ja juhlapuheiden tasolle. Uudelleen käytettävissä olevien rakennusmateriaalien kierrättäminen on sekin lapsen kengissä ja etenkin perinnerakentamisen saralla sopivia, vanhoja ja laadukkaita rakennusosia on haasteellista löytää. Myös ammattitaidosta ja osaamisesta on pulaa korjausrakentamisen kentällä niin perinnerakentamisen kuin moderninkin rakennuskannan kohdalla.

Pieniä, suuria tekoja

Rakennettu perintömme on Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tämän vuoden teema. Ottakaamme kulttuuriympäristöpäivien inspiroimana tavoitteeksi vaikuttaa yleiseen ilmapiiriin: uusi ei aina ole vanhaa parempaa eikä ajan patina ole virhe! Nostetaan yhdessä rakennusperintömme uuteen arvostukseen! Katsotaan lyhytnäköisten ja kapeakatseisten, yksittäisten päätösten sijaan rakennettua ympäristöä pitkällä tähtäimellä: laajana, omaa elinkaartamme pidempänä kokonaisuutena.

Ilmaisuilla luodaan merkityksiä – muutetaan siis ilmaisutapamme rakennusperintöä arvostavaksi! Purkukuntoinen voikin olla haaste ratkaista pulma korjaamisen keinoin. Rahan haaskaus voikin olla ylpeydellä toteutettu panostus yhteiseen perintöömme tuleville sukupolville.

Ajatellaan luovasti, hyödynnetään yhteistyöverkostoja laajasti, pyydetään asiantuntija-apua, jolla on kykyä ottaa huomioon myös kulttuurihistorialliset arvot. Ymmärretään tutkimuksen ja suunnittelun merkitys. Ymmärretään rakennusperintömme potentiaali myös matkailussa ja markkinoinnissa. Kannetaan vastuumme tuleville sukupolville. Satsataan säilyttäviin toimenpiteisiin, tullaan toimeen vähän vähemmällä ja siedetään pientä epäkäytännöllisyyttä.

Sovitetaan olemistamme ja toimintaamme paremmin olemassa oleviin ympäristöihin ja rakennuksiin sopiviksi, ei toisinpäin.

Miten sinä voisit omalla toiminnallasi edesauttaa rakennusperintömme vaalimista ja arvostusta?

Imatran uimahalli ja urheilutalo. Pala ajankuvaa ja mielenkiintoista, laajempaan maisemakokonaisuuteen sopivaa arkkitehtuuria. Uimahallin purkusuunnitelmat ovat herättäneet ihailtavaa, säilyttämistä puolustavaa toimintaa yleisössä.

Kuva: Anna-Maija Tapani 2024.

Anna-Maija Tapani

Rakennustutkija