keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Museomummot ja -vaarit vertaisihmettelijöinä


Lappeenrannan museoissa on viime vuosina kehitetty vapaaehtoista museomummo- ja vaaritoimintaa, joka tähtää elämykselliseen tiedon ja perinteen siirtoon nuoremmille sukupolville. Museomummon tai -vaarin voi kohdata vaikkapa Etelä-Karjalan museon tai taidemuseon ilmaisen sisäänpääsyn museoperjantaissa vertaisihmettelijänä, lasten työpajassa satujen lukijana tai työpajan ohjaajana. Työpajoissa museomummo tai -vaari on kertonut esikouluikäisille omasta lapsuudestaan, leikeistään ja leikkikaluistaan. Onpa museovaari vetänyt taidemuseossa äijäjoogaakin. Vapaaehtoisten museon ystävien rooli kasvaa tulevaisuudessa museotyön muuttuessa. Museomummo- ja vaaritoiminnan kautta luodaan myös erilaisia tapoja aktiivisille eläkeläisille osallistua museon toimintaan ja sen kehittämiseen.

Museomummo ja -vaaritoiminta osana osallistavaa ja asiakaskeskeistä museotoimintaa

Lappeenrannan museoiden asiakasraadin jäsenet ovat kehittäneet museomummo/-vaari toimintaa yhdessä museon työntekijöiden kanssa. Toiminta on tuonut museotyöhön uusia näkökulmia ja ideoita museotoiminnan kehittämiseen. Museomummotyö antaa mahdollisuuden kohdata asiakas henkilökohtaisesti, se vastaa museon tavoitteisiin toimia perinteensiirtäjänä ja -säilyttäjänä ja se tuo museon lähemmäksi asiakasta.

Kohtaamisissa esineiden tai taiteen äärellä voidaan keskustella asioista joista on ehkä vaikeakin puhua. Erään näyttelyn yhteydessä pidetyt työpajat yhdistivät sodan kokeneen sukupolven ja heidän jälkeläisiään. Näyttelyssä esillä ollut taide ja esimuistelija kirvoittivat sukupolvien välille ennen käymättömiä keskusteluja. Taiteen ja muistelun yhdistelmä avasi osallistujien tunnelukkoja ja rohkaisi puhumaan jo haudattuja asioita.

Toimintaa voidaan hyödyntää hyvin laajasti ja sitä voidaan helposti varioida. Mummo voi viedä museota esimerkiksi museomatkalaukun avulla sen seinien ulkopuolelle, esimerkiksi kouluihin ja laitoksiin.  Toiveena on, että museomummoverkosto laajenee koko maakunnan alueelle, jolloin pienet paikallismuseot voisivat toteuttaa museomummo-mallia helposti omassa toiminnassaan. Museomummo voi toimia myös vertais- tai esimuistelijana esimerkiksi palvelukodeissa tai hoitolaitoksissa. 

Museo voi olla parhaimmillaan oppimisympäristönä iso työpaja, joka sisältää paitsi tietoa ja  taide-elämyksiä, myös sosiaalista toimintaa, kohtaamisia ja  vuoropuhelua. Tulevaisuuden museo  on keskustelualusta, jossa keskustelevat niin näyttelyesineet, taiteilijat ja tutkijat kuin toiminnan kehittämisessä mukana olevat asiakkaatkin. Tämän tyyppisen asiakastoiminnan pohjalla on myös ajatus jaetusta asiantuntijuudesta, jossa erilaiset ihmiset pohtivat yhdessä asioita ja rakentavat yhdessä uutta tietoa. Tämä on hyvin merkityksellinen ja voimaannuttava prosessi paitsi museon asiakkaille, museomummoille ja -vaareille, myös museoalan ammattilaisille.

Kirjoittivat:
Mona Taipale, Amanuenssi
Etelä-Karjalan taidemuseo

Päivi Partanen, Museotoimenjohtaja
Etelä-Karjalan museo ja taidemuseo

2 kommenttia:

  1. Ajatus yhteistyöstä ja museon toimimisesta keskustelualustana on todella innostava. Yhteistyössähän paikallismuseot on alkuaankin saatu aikaiseksi. Eläkkeelle siirtyvien ikäpolvien koulutustausta myös koko ajan kohenee, joten kun eläkeläisistä vapaaehtoistyön voimavarana puhutuaan, voidaan piakkoin olettaa hyvinkin monitasoisia ja -tahoisia kontrbuutioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin uskon, että tulevaisuudessa meillä on entistä enemmän innostuneita, hyväkuntoisia potentiaalisia vapaaehtoisia, jotka ovat kiinnostuneita mielekkäästä toiminnasta. Meidän olisi vain syytä valmistautua tähän ja miettiä kuinka vapaaehtoistyössä voidaan tulevaisuudessa yhdistää sekä huvi että hyöty. Minkälaisia elämyksiä vapaaehtoistyö tarjoaa ja miksi se houkuttelee?

      Poista