Museomummot ja -vaarit vertaisihmettelijöinä
Lappeenrannan museoissa on viime vuosina kehitetty
vapaaehtoista museomummo- ja vaaritoimintaa, joka tähtää elämykselliseen tiedon
ja perinteen siirtoon nuoremmille sukupolville. Museomummon tai -vaarin voi kohdata vaikkapa
Etelä-Karjalan museon tai taidemuseon ilmaisen sisäänpääsyn museoperjantaissa
vertaisihmettelijänä, lasten työpajassa satujen lukijana tai työpajan ohjaajana. Työpajoissa museomummo tai -vaari on kertonut esikouluikäisille omasta lapsuudestaan, leikeistään ja leikkikaluistaan. Onpa museovaari vetänyt taidemuseossa äijäjoogaakin. Vapaaehtoisten museon
ystävien rooli kasvaa tulevaisuudessa museotyön muuttuessa. Museomummo- ja
vaaritoiminnan kautta luodaan myös erilaisia tapoja aktiivisille eläkeläisille
osallistua museon toimintaan ja sen kehittämiseen.
Museomummo ja -vaaritoiminta osana osallistavaa ja asiakaskeskeistä museotoimintaa
Lappeenrannan museoiden asiakasraadin
jäsenet ovat kehittäneet museomummo/-vaari toimintaa yhdessä museon
työntekijöiden kanssa. Toiminta on tuonut
museotyöhön uusia näkökulmia ja ideoita museotoiminnan kehittämiseen.
Museomummotyö antaa mahdollisuuden kohdata asiakas henkilökohtaisesti, se
vastaa museon tavoitteisiin toimia perinteensiirtäjänä ja -säilyttäjänä ja se
tuo museon lähemmäksi asiakasta.
Kohtaamisissa esineiden tai taiteen äärellä voidaan
keskustella asioista joista on ehkä vaikeakin puhua. Erään näyttelyn yhteydessä
pidetyt työpajat yhdistivät sodan kokeneen sukupolven ja heidän jälkeläisiään.
Näyttelyssä esillä ollut taide ja esimuistelija kirvoittivat sukupolvien
välille ennen käymättömiä keskusteluja. Taiteen ja muistelun yhdistelmä avasi
osallistujien tunnelukkoja ja rohkaisi puhumaan jo haudattuja asioita.
Toimintaa voidaan hyödyntää hyvin laajasti ja sitä voidaan helposti varioida. Mummo voi viedä museota esimerkiksi
museomatkalaukun avulla sen seinien ulkopuolelle, esimerkiksi kouluihin ja
laitoksiin. Toiveena on, että museomummoverkosto laajenee koko
maakunnan alueelle, jolloin pienet paikallismuseot voisivat toteuttaa
museomummo-mallia helposti omassa toiminnassaan. Museomummo voi toimia myös
vertais- tai esimuistelijana esimerkiksi palvelukodeissa tai
hoitolaitoksissa.
Museo voi olla parhaimmillaan oppimisympäristönä iso
työpaja, joka sisältää paitsi tietoa ja taide-elämyksiä, myös
sosiaalista toimintaa, kohtaamisia ja vuoropuhelua. Tulevaisuuden
museo on keskustelualusta, jossa keskustelevat niin näyttelyesineet,
taiteilijat ja tutkijat kuin toiminnan kehittämisessä mukana olevat
asiakkaatkin. Tämän tyyppisen asiakastoiminnan pohjalla on myös ajatus jaetusta
asiantuntijuudesta, jossa erilaiset ihmiset pohtivat yhdessä asioita ja
rakentavat yhdessä uutta tietoa. Tämä on hyvin merkityksellinen ja
voimaannuttava prosessi paitsi museon asiakkaille, museomummoille ja
-vaareille, myös museoalan ammattilaisille.
Kirjoittivat:
Mona Taipale, Amanuenssi
Etelä-Karjalan taidemuseoPäivi Partanen, Museotoimenjohtaja
Etelä-Karjalan museo ja taidemuseo
Ajatus yhteistyöstä ja museon toimimisesta keskustelualustana on todella innostava. Yhteistyössähän paikallismuseot on alkuaankin saatu aikaiseksi. Eläkkeelle siirtyvien ikäpolvien koulutustausta myös koko ajan kohenee, joten kun eläkeläisistä vapaaehtoistyön voimavarana puhutuaan, voidaan piakkoin olettaa hyvinkin monitasoisia ja -tahoisia kontrbuutioita.
VastaaPoistaMinäkin uskon, että tulevaisuudessa meillä on entistä enemmän innostuneita, hyväkuntoisia potentiaalisia vapaaehtoisia, jotka ovat kiinnostuneita mielekkäästä toiminnasta. Meidän olisi vain syytä valmistautua tähän ja miettiä kuinka vapaaehtoistyössä voidaan tulevaisuudessa yhdistää sekä huvi että hyöty. Minkälaisia elämyksiä vapaaehtoistyö tarjoaa ja miksi se houkuttelee?
Poista