tiistai 27. maaliskuuta 2012

Vapaaehtoistyö muuttuvassa museomaailmassa


Kävin perjantaina 23.3. kuuntelemassa paneelikeskustelua Jyväskylän Taidemuseolla. Aiheena oli vapaaehtoisten toiminta museoissa. 

Keskustelussa sivuttiin museoiden valtionosuuksien leikkauksia, Helsingin Guggenheim-suunnitelmia, ja sitä, mikä kiinnostaa ihmisiä museossa sekä miten herättää yleisön kiinnostusta kulttuuriperintöä kohtaan? Tällä kertaa keskityttiin vapaaehtoistoimintaan ammatillisesti hoidetuissa museoissa.

Sekä vapaaehtoistoimijoiden, että museoammattilaisten näkökulmasta vapaaehtoiset ovat museoille voimavara, joita pitäisi voida hyödyntää yhä enemmän. Vakituista henkilöstöä ja  resursseja tarvitaan kuitenkin vapaaehtoisia ohjaamaan. Vapaaehtoistoiminta täytyy säilyttää hauskana puuhana, ilman liikaa vastuuta. Museoammattilaisten täytyy olla edelleen vastuussa siitä miten museoissa toimitaan.

Museoalan ammattilaisten pelkona on kulttuurin arvostuksen lasku, johon viittaavat viime aikaiset museoiden määrärahojen leikkaukset. Museoalan ammattiliitto kokee uhkana sen, että vapaaehtoiset korvaavat ammattilaiset museotyössä. Suomessa museoalalla on hyvä koulutustaso ja ammattiliitossa halutaan näin olevan jatkossakin sillä kokoelmien hoito ja käsittely vaativat ammattitaitoa. Paneelikeskustelun puheenjohtajat nostivat esille mielenkiintoisen kysymyksen: Olisiko museoissa aika miettiä uudenlaisia toimintatapoja ja työskentelymalleja, joilla otetaan vapaaehtoiset osaksi museoiden perustoimintoja?

Erityisesti yleisöstä nousi esille toive, että tulevaisuuden osallistavassa museotyössä opittaisiin ottamaan huomioon vapaaehtoisten erityistaidot, kuten sosiaalisuus, ammatilliset taidot tai harrastusten kautta saadut tiedot. Esimerkiksi museot voivat tarvita apua erikoisesineiden tai valokuvien tunnistuksessa. Monilla vapaaehtoisilla voi olla hyvät tiedot paikallishistoriasta ja museonäyttelyitä voidaan elävöittää ”aikalaistodistajilla”. Esimerkiksi museomummot ja –vaarit voivat kertoa omia muistojaan sellaisista näyttelyesineistä, joita ei enää nykypäivänä käytetä.

Viimeisissä puheenvuoroissa nousi esiin myös museoiden ja vapaaehtoistyön yhteiskunnallinen ulottuvuus. Osallistava toiminta on parhaimmillaan terapeuttista niin vanhuksille kuin nuorillekin. Professori Janne Vilkuna nosti esiin yksinäiset ihmiset, jotka pitäisi saada kulttuurin pariin. Jyväskylässä toimivien kulttuuriluotsien tarkoitus on madaltaa kulttuuritapahtumiin osallistumisen kynnystä lähtemällä kaveriksi museoon, teatteriin tai vaikka konserttiin. Kulttuuriluotsien seurassa museoihin pääsee ilmaiseksi ja muistakin kulttuuririennoista saa alennusta. 


Paneelissa olivat keskustelemassa
Merja Herranen ( FM - historiantutkija) on Porvoon museon (Itä-Uudenmaan maakuntamuseo) museonjohtaja, Museoalan ammattiliiton puheenjohtaja ja Suomen museoliiton hallituksen jäsen.

Riikka Notkola (TaM) on taidekasvattaja ja freelancer museopedagogi. Hän vietti vuoden 2010 -2012 harjoittelussa San Franciscon modernin taiteen museossa SFMOMAssa, missä vapaaehtoistyö on keskeinen voimavara.

Pirkko Rissanen on vapaaehtoistoimija. Hän toimii kulttuuriluotsiverkostossa ja on osallistunut Kulttuuriluotsien löytöjä -näyttelyn valmisteluun. Rissanen on kolmatta vuotta eläkkeellä kunnan virasta.

Janne Vilkuna on Jyväskylän yliopiston museologian oppiaineen professori ja Jyväskylän yliopiston museon johtaja. Vuosina 1980-1989 hän työskenteli Keski-Suomen museossa maakuntasihteerinä ja intendenttinä.




kirjoitti:
Anna-Kaisa Ek
projektikoordinaattori
Elävä Eteläkarjalainen Museoympäristö


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti