perjantai 6. heinäkuuta 2012

Miksi historia kiinnostaa?


Olen kirjoittanut täällä blogissa paljon vapaaehtoistyöstä museoissa ja museoiden merkityksestä muistin välineenä. Halusimme tähän myös vapaaehtoistoimijoiden näkökulmaa asiaan. Pyysin erästä Etelä-Karjalan museon asiakasraadin jäsentä kirjoittamaan minulle miksi museotoiminta ja historia kiinnostavat. Tässä hän vastaa:

”Minä olen vähän kaikesta yhteiskunnan menosta kiinnostunut ihminen, mutta historia sytyttää minut jostain kumman syystä.

Liekö vaikutusta silläkin, että lapsuuden kesiäni vietin Kärnäkosken Linnoituksen valleilla kun mummoni ja pappani olivat Kärnäkosken myllynhoitajinakin joskus olleet ja myllymökissä asuneetkin. Lapsuuteni aikaan heidän mökkinsä sijaitsi aivan Kärnäkosken lotjasataman suulla Kuolimon muuttuessa Kärnäkoskeksi.

Niin ja koulussa historian tunneilla istuin käsi poskella ja kuuntelin opettajaa haltioituneena. Kotona ei tarvinnut historian läksyjä pahemmin käskeä lukemaan, tunneilta jo jäi päähän asioita ja lisäksi kahlasin Kansojen historia-kirjojakin ahmien.

Istun mielelläni historiallisilla paikoilla ja kohta olen eläytynyt sen ajan ihmisten elämää pohtimaan, kuin sukeltanut sinne, menneisyyteen hetkeksi. Syntyy tarina menneestä elämästä silmieni eteen, on se kummallista. Lentokentän laidalla lapsuuttani viettäessä, 4 vuotiaana sinne vanhempieni matkassa rintamiestaloon asetuin, leikin lentokentän sodassa syntyneissä pommikuopissa hajonneiden lentokoneiden palasilla.

Aivan kotitalomme edessä oli, on, hautamuistomerkkikin, kenen lienee, mutta melkoisella varmuudella tsaarinajan armeijan ratsastuskentän ajoilta. Olisiko jonkun korkeamman upseerin hevosen vai voisiko olla ihan upseerin? Siinähän on vieressä ratsastusesteitä edelleenkin tallella.

Mihin muuhun olisin voinut syttyä kuin historiaan, kun sitä aina oli kuin kiinni minussa. Kun luovuus minuun iskenyt niin teatterin tekemisen ohella tekstejäkin syntyy vähän kaikesta. Kuten vaikka Lappeenrannan luista, kerran kirjoittelin."

Kenen tärkeän muistomerkki on jäänyt vailla hoitoa?

Tsaarinajan ratsueste
LUUT

Lappeenrannan kai jokainen jo tietää
ovat luurangot tunnetuksi tehneet
kaivettu on Huhtiniemessä
Linnoituksen valleilla
Rakuunamäellä
ja lentokentän laitamilla
lapio luita esille toi jo aikoinaan
tsaarinajan ratsukentän maisemissa
kuoppia kun kaivelin
kotipihan kasveille
kenen lienevät luut olleet
ihmisten vai eläinten
ei lapsi sitä ihmetellyt
eikä kukaan muukaan
arkista asiaa
rakuunoiden luurankotakit
naisten haaveissa siintää
hurmahousut punaiset
vieläkin
punan nostaa poskille.


Vastaus, kuvat ja runo: Anneli Pylkkönen, Lappeenranta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti