Elävä Museo

Takaisin Viipuriin Viipurin rakennus esittelyt jatkuvat. Tämän esittelyn on tehnyt amanuenssi Riina Nurmio.  Seurahuone ja teatteri, Vahtitorninkatu 24 Vahtitorninkadun ja Knuutinpojankadun kulmassa Anders Fredrik Gransted suunnitteli sekä seurahuoneen että teatterin. Molemmat rakennukset valmistuivat vuonna 1834. Viipurin Seurahuone. Kuvaaja Tauno Siltanen. Lappeenrannan museot. Seurahuoneen ja teatterin tontit kesällä 2018. Kuva: Etelä-Karjalan museo Viipurin teatterin käyttöön otto oli tärkeä hetki, koska se oli ensimmäinen kivestä rakennettu teatteritalo. Turkuun 1839 ja Helsinkiin vasta 1860. Rakennukseen tehtiin muutoksia vuonna 1851, taloon tuli mm. lämmitys. Viimeisin muutos taloon tehtiin vuonna 1922, jolloin arkkitehti Uno Ullberg laajensi ja uudisti rakennusta. Viipurin teatteri. Foto Roos. Lappeenrannan museot Seurahuoneen tarkoituksena oli saada aikaan paikallisen yläluokan ja vastamuuttaneiden venäläisten virkamiesten välistä kanssakäy...

Takaisin Viipuriin Lappeenrannan museoiden työntekijöiden yhteinen Viipurin matka innoitti meitä työntekijöitä kirjoittamaan juttusarjan Viipurin rakennuksista, asuinalueista ja patsaista. Ensimmäisessä jutussamme esittelevät Lappeenrannan taidemuseon amanuessit Mikko, Hanna ja Elisa Viipurissa olleita ja yhä sieltä löytyviä patsaista.   Torkkeli Knuutinpojan patsas Torkkeli Knuutinpojan patsas. Kuva: Lappeenrannan museot Viipurin ruotsinkieliset alkoivat puuhata 1880-luvulla Viipuriin Viipurin linnan perustajan pidetyn Torkkeli Knuutinpojan patsasta. Tekijäksi valittiin kuvanveistäjä Ville Vallgren, jolle kyseinen työ oli hänen siihenastisen uransa merkittävin. Patsaan ensimmäinen luonnos oli valmis 1887, mutta se pystyttäminen kiellettiin. Ruotsalaisen sotapäällikön (marskin, ruots. marsk) patsasta pidettiin poliittisesti liian arkana ja epäkorrektina aiheena. Lisäksi Vallgren onnistui suutuspäissään rikkomaan ensimmäistä versiota, kun joku oli arvostellut...

Erasmus+ -retkellä vanhassa Itävalta-Unkarissa eli nykyisellään Italiassa ja Sloveniassa  Lappeenrannan museoiden Erasmus+ -projektin reissu numero neljä suuntautui marraskuun puolivälissä Italian Goriziaan, Slovenian Nova Goricaan ja Italian Triesteen. Alue on vanhaa Itävalta-Unkaria. Gorizia ja Trieste ovat nykyisin Italian Friuli-Venezia Giulian autonomista aluetta ja Nova Gorica on Sloveniaa, mutta ehti olla osa Jugoslaviaa Slovenian itsenäistymiseen saakka. Alueella on nähty rajoja ja niiden siirtymisiä viimeisen sadan vuoden aikana runsain mitoin ja tästä syystä kiinnosti matkalaisia kovasti. Lappeenrannan museoiden intendentit Reija Eeva ja Satu Ståhlberg, sekä amanuenssit Elisa Lindell ja Sini Saarilahti lähtivät matkaan sunnuntaina 11.11. Noin kahdentoista tunnin matkan teon jälkeen olimme perillä Goriziassa. Talvikaudella Finnair ei lennä Pohjois-Italiaan, mutta Lufthansan lennoilla Helsingistä Münchenin kautta Triesteen, ja lisäksi parilla junamatkalla lähtö- ja tulo...

Työkokeilussa Lappeenrannan museoilla Aloitin työkokeilun Lappeenrannan museoilla lokakuun lopulla. Työkokeilun on omalla kohdallani tarkoitus antaa laajempi kuva siitä, millaista on työskennellä museolla ja historian parissa.  Eri työtehtäviin tutustuminen on ollut avartavaa. Ulkopuolisen on vaikea aavistaa, kuinka monipuolisia tehtäviä amanuenssit, museoassistentit ja museomestarit tekevätkään. Tullessani taloon minun oli ensitöikseni selvitettävä, mitä museon eri ammattinimikkeet tarkoittavat. Intendentti tarkoittaa tiede- tai taidelaitoksen johtajan virkaa, amanuenssi akateemista moniosaajaa. Museoassistenttien työ taas on asiakaspalvelu- sekä kenttätyö lähtöisempää, museomestarien fyysisyyttäkin vaativaa näyttelyiden pystyttämistä ja tilojen huoltoa. Museoiden säilytystiloihin varastoidaan esineitä tasaisiin lämpötila- ja kosteusolosuhteisiin. Kuvassa Saima Könönen ja Noora Niemi. Maakuntamuseona Lappeenrannan museo käy avustamassa pienempien mus...

Miska-karhuja ja matkailuviirejä Tervehdys, lukijat. Itse tosiaan sain suureksi ilokseni palata kesän jälkeen takaisin museoassistentin töihin Etelä-Karjalan museon saaman strategiarahoituksen ansiosta. Juuri tällä hetkellä jatkan esinekokonaisuuden luettelointia, jota en kesällä ehtinyt saada valmiiksi. Se on kuulunut aiemmin paikalliselle henkilölle, joka ehti elämänsä aikana kerätä sangen mittavan kokoelman erilaisia Lappeenrannan ja Neuvostoliiton matkailuun liittyviä matkamuistoja sekä muuta esineistöä, pääasiassa kuitenkin 1970- ja 1980-luvuilta. Näiden esineiden tiedot tallennetaan museon tietokantaan, ne valokuvataan ja lopuksi niihin maalataan tai liitetään muulla tavoin tunnistenumero. Tätä tekstiä kirjoitettaessa edellä mainittu työ on jo aika lailla viittä vaille valmis. Vaikka monelle ihmiselle matkamuistoista tulee ehkä ensimmäisenä mielikuva nurkkiin kertyvästä, halvasta ja pahimmillaan mauttomastakin rojusta, niin on tämä kyseinen esineistö ollut itse...

Minulla on työn alla intendentti Juha Lankisen kokoelma, jonka Lappeenrannan museot hankkivat Lankisen (1937-2015) kuolinpesältä vuonna 2017. Tätä mielenkiintoista kokoelmaa voisin kuvailla runsauden sarveksi, joka pursuaa mitä erilaisimpia aineistoja. Lankinen on kerännyt hämmästyttävät määrät Viipuriin liittyvää aineistoa ja uransa aikana muun muassa suunnitellut Viipurin pienoismallin Etelä-Karjalan museoon. Hiihtokilpailut Viipurissa  J uha Lankinen onkimassa Vuoksella  Toukokuun alussa, Karjalaisen kulttuurirahaston, Viipuri-säätiön, Suoja-säätiön ja Pamaus-seuran (Teollisuus- ja liikkeenharjoittajain seura Pamaus ry) tuella aloitin urakoinnin tämän kokoelman parissa, joka aloittaessani oli suurin piirtein huoneellinen pahvilaatikoita. Tähän mennessä olen erotellut Juha Lankisen ja hänen isänsä, viipurilaisen arkkitehdin, Jalmari Lankisen (1894-1970) kuva-aineistot kaikesta muusta materiaalista ja aloittanut niiden luetteloimisen ja digitoimisen. Toist...