maanantai 14. tammikuuta 2019

Takaisin Viipuriin


Vanhan tuomiokirkon ja Luostarin kadun kaupunkitalot esittelee tässä jutussa tutkija Sinikka Myyrä. 

Vanha tuomiokirkko


Viipurin keskiaikainen kaupunginkirkko, myöhemmin tuomiokirkko, rakennettiin vuosien 1435–1445 aikana katolisen seurakunnan Autuaan Neitsyt Marian ja Pyhän Olavin kirkoksi. Keskeinen sijainti kaupungissa oli valittu niin, että kirkosta oli suora näköyhteys Viipurin linnaan. Ennen tämän kivikirkon rakentamista samalla paikalla oli todennäköisesti ollut puukirkkoja, jotka oli menetetty tulipaloissa.

Kivikirkon keskiaikaista ulkomuotoa ei tarkalleen tiedetä, mutta oletettavasti kirkko oli Suomen upeimpia – ainoastaan Turun tuomiokirkko oli hienompi. Sisätiloissa oli monta alttaria ja pinnat tiettävästi koristeltu kalkkimaalauksilla. Erityistä olivat pilarit, jotka eivät olleet tavalliseen tapaan tiiltä, vaan päällekkäin muurattuja virolaisia kalkkikivilaattoja.

Uskonpuhdistuksen myötä 1500-luvulla luterilaisen tuomiokirkon aseman saanut kirkko on muuttanut toistuvasti ulkomuotoaan ja tehtäväänsä aina toiseen maailmansotaan asti. Ensimmäisen kerran kirkko paloi jo 1470-luvulla kaupungin tulipalossa. Myöhemmin kirkko vaurioitui uudelleen tulipalossa 1600-luvulla, minkä jälkeen sitä uudistettiin nykyiseen kokoonsa. 1700-luvulla Viipuri siirtyi Ruotsilta Venäjälle, ja katolinen kirkko muutettiin ortodoksiseksi Vapahtajan Syntymän katedraaliksi. 1700–1800-luvun vaihteessa kirkon keskiaikainen asu, kuten korkea katto, muuttui kun käyttö vaihtui varastoksi ja viljamakasiiniksi. Varastokäytön jälkeen kirkko palautui vielä kirkolliseen käyttöön: hetkeksi uudelleen ortodoksikirkoksi ja vuonna 1918 luterilaiseksi varuskuntaa palvelevaksi kirkoksi. Viimeisen kerran kirkko tuhoutui talvisodan pommituksissa 18.2.1940, jolloin jäljelle jäivät vain ulkoseinät ja vieressä sijaitseva kellotorni. Viipurin takaisin valtauksen jälkeen kirkko oli tarkoitus rakentaa uudelleen, mitä ei kuitenkaan ehditty toteuttaa Viipurin siirryttyä Neuvostoliitolle jatkosodassa. Kirkon alta on 1900- ja 2000-lukujen alussa etsitty myös piispa Mikael Agricolan hautaa, sillä tiettävästi Viipuriin haudatun Agricolan hautapaikaksi valittiin todennäköisesti juuri tuomiokirkko sen oltua kaupungin arvokkain sija.

Kirkon alkuperäinen esineistö säilyi kirkossa luultavasti vuoden 1628 kaupungin paloon asti, minkä jälkeen esineistöä uusittiin. Tuolloin kirkkoon saatiin muun muassa Saksassa 1200-luvulla valmistettu Sigfriduksen ehtoolliskalkki, joka oli Suomen hienoin keskiaikainen liturginen astia. Alun perin astia vietiin Ruotsin sotajoukkojen mukana Osnabrückin tuomiokirkosta kolmikymmenvuotisen sodan aikana, minkä jälkeen se kulkeutui Viipuriin. Nykyisin kalkki sijaitsee Porvoon tuomiokirkossa.

Nykyään vanhasta tuomiokirkosta voi nähdä enää kirkon raunioituneet seinät sekä vieressä olevan, kirkkoa myöhemmin rakennetun kellotornin. Hyvänä maamerkkinä toimiva kellotorni on säilynyt itse kirkkoa paremmin. Kellotorni valmistui nykyiseen korkeuteensa vaiheittain 1600–1700-lukujen aikana ja toimi 1800-luvulla myös palotornina. Kirkon vierellä on myös muistokivi osoittamassa kenttähautausmaan paikkaa, sillä vuonna 1942 paikalle haudattiin 108 kaatunutta suomalaissotilasta, joiden siunausta odottavat ruumiit paloivat kirkon mukana 1940. Kirkon vinottainen asettuminen ympäröiviin katuihin ja muuhun rakennuskantaan verrattuna muistuttaa, että kirkko on vanhempaa perua kuin muu ympäristö.

Vanhan tuomiokirkon sivusisäänkäynti. Kuva: Jalmari Lankinen 1939, Lappeenrannan museot.

 Vanhan tuomiokirkon raunioita sekä kellotorni vuonna 1944. Kuva: Jalmari Lankinen, Lappeenrannan museot. 

Vanha tuomiokirkko pommituksen jäljiltä kellotornista katsottuna. Kuva: Erkki Kartano 1941. Museovirasto, historian kuvakokoelma.

Vanhan tuomiokirkon kellotorni 28.6.2011. Kuva: Reija Eeva, Lappeenrannan museot


Luostarinkadun keskiaikaiset kaupunkitalot


Luostarinkadulla (nyk. Vyborgskaja ulitsa) sijaitsee kaksi oletettavasti keskiaikaista kivirakennusta, jotka on rakennettu ennen 1600-luvulla tehtyä katuverkon uudistamista. Molemmat keskiaikaisperäiset rakennukset saivat Muinaistieteellisen toimikunnan suojeluksen vuonna 1930 vahvistetussa asemakaavamuutoksessa.


Luostarinkatu 8 nykyinen ulkoasu jyrkkine kattoineen poikkeaa aikaisemmasta, koska rakennus on restauroitu vuonna 1978. Rakennuksen keskiaikaisesta ulkoasusta ei kuitenkaan ole tietoa. Pienikokoinen rakennus erottuu ympäristöstään hyvin, sillä se sijaitsee väljällä tontillaan viistosti nykyisiin katuihin nähden.


Keisarinkatu 8, myöh. Luostarinkatu 8 1970-luvun restaurointia edeltävässä asussaan. Verkkopalvelu Finnasta löytyneen Lahden museoiden kuvan oheistiedoissa mainitaan rakennuksen olleen ”killan kirkko”, joka olisi toiminut aikoinaan ammattikunnan kokoushuoneena ja paikkakunnan ensimmäisenä kouluna. Kuva: Juho Vikstedt 1918–1922, Lahden kaupunginmuseo.



Luostarinkatu 10 sisäpihan rakennus, ”kiltatupa”, sijaitsee Jalmari Lankisen vuonna 1930 suunnitteleman Viipurin satamatyömieskunnan rakennuksen sisäpihalla. Rakennusta on keskiajalla käytetty oletettavasti kiltatupana, joskin siitä löytyy maininta myös mahdollisena raatihuoneena. Tämä saattaa olla Viipurin vanhin säilynyt rakennus. Nykyisin rakennus jää aidan taakse kadulta lähes näkymättömiin. 

Ylä ja alapuolen kuvat: Luostarinkatu 10 keskiaikainen rakennus satamatyömieskunnan rakennuksen sisäpihalla. Kuvat: Jalmari Lankinen 1938–1939, Lappeenrannan museot.





Luostarinkatu 10 ennen satamatyömieskunnan rakennuksen valmistumista. Kuva vuosilta 1900–1929, Museovirasto, Historian kuvakokoelma, Kustannusosakeyhtiö Otavan kokoelma.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muistelmia kokoelmatyöstä Eira työssään. Kuva: Etelä-Karjalan museo. Syksyllä 2018 julkaisimme ensimmäisen osan pitkäaikaisten työnte...