perjantai 4. tammikuuta 2019

Takaisin Viipuriin


Weckroothin taloa meille  tunnelmallisesti esitteli kesällä 2018 museoassistentti Tuija Parjanen-Saborit.


Lempi Jääskeläinen ja Weckroothin talo


Talvipimeillä kiinnostuin Weckroothin talosta. Eikä aikaakaan, kun olin tilannut antikvariaatista Lempi Jääskeläisen kirjan Weckroothin talo.  Ei riittänyt, että olin lainannut sen kirjastosta. Halusin oman kappaleen palatakseni tunnelmiin uudestaan ja uudestaan.

Ilokseni henkilökunnan kesämatka kesällä 2018 suuntasi Viipuriin ja sain kovin mieleisen tehtävän;  lyhyen esittelyn Weckroothin talosta. Poimin pikaisesti tietoa sieltä täältä. Mutta sen sijaan, että olisin kirjoittanut jo kirjoitettua, halusinkin jakaa ihanien työkavereideni kanssa fiilikset, jotka jo kirjaa lukiessani tunsin. Kaatosade sopi hyvin tunnelmaan. Paperit valuttivat  musteensa mukulakiville. Juuri tällaiseksi kuvittelin sään olleen kirjan alkusivuillakin. 


Ylpeä kauppias Juhana Weckrooth katselee kahta laivaansa. Prikiin Sankt Annaan lastataan talia ja merirasvaa ja fregattiin tervatynnyreitä ja lankkuja. Matka Lyypekkiin alkaa pian. Syysmyrskyä uumoillaan ja on kiire päästä alta lähtemään.
Voit kuulla laivamiesten puhetta: ruotsia, saksaa, venäjää. Tynnyrit kolisevat ja laivojen kellot kilkattavat lähdön merkiksi. Kapteeni Gottlieb ja Juhana Weckrooth keskustelevat hiljaa. Huhutaan niskureista ja kauppias Juhana tekee selväksi,  ettei hän siedä palveluksessaan ainoatakaan kapinoijaa.
Viereiset kauppiaat sulkevat ikkunaluukkuja illan hämärtyessä. Juhana Weckrooth lähtee kohti komeaa kotitaloaan. Raatitorin laidalla hän nojaa raskain mielin puuhun. Katsoo samalla rautaista ristikkoporttia. Mieli on yhtä harmaa kuin syysilma. Talon ikkunasta loistaa valo. Raskaana oleva vaimo Katariina lienee odottamassa ja ompelemassa. Kauppias jaksaa yhä toivoa ihmettä. Viisi tytärtä heille on siunattu, mutta poikaa ei vieläkään.  Aina tyttären tultua maailmaan, Juhana huokaisi ”Leider”
Weckroothin talo kesällä 2018. Kuva: Etelä-Karjalan museo.

Juhanan toive täyttyi lopultakin ja Filip Weckrooth jatkoi isänsä jalanjäljillä. Lempi Jääskeläinen tuo romaanissaan suvun henkilöt eläviksi .Perheen sisäiset ja ulkoiset suhteet  kietoutuvat värikkääksi tarinaksi. Voisipa Weckroothin talon seinät puhua!

On myös kerrottu, että Filip ei ollutkaan ainoa poika, vaan häntä edelsi Johan Weckrooth nuorempi, joka peri kiinteistön isältään Juhanalta. Johan sai  vieraakseen keisarinna Katariina II:n, joka piipahti talossa matkallaan Imatralle 1772. Johan kuoli 1773, jonka jälkeen talon peri Philip.


Weckroothin talon rakennutti  1650-luvulla liikemies Antoni Borchardt. Talo oli alun perin kaksikerroksinen ja nykyinen talo on pinta-alaltaan huomattavasti suurempi.

Weckroothit olivat 1700-luvulla Viipurin merkittävimpiä kauppiaita. Juhana nosti kauppansa loistoon,  kun taas poikansa Filip ajautui konkurssiin 1780-luvulla. Kiinteistö toimi sen jälkeen mm. tullikamarina.  Talosta tehtiin 1800-luvulla hotelli Hotel de Vibourg. 1900-luvulla Weckroothin talossa toimi hotelli Mellblom.

Sotien aikana talo oli vahingoittanut ja sitä korjattiin  vasta 1980-luvulla. Autionakin se oli pitkään, Lopulta 2000-luvulla sitä korjattiin lisää ja siihen remontoitiin hulppeita asuntoja.

Taloon liitetään vieläkin tarinoita mm. Viipurin opastuksilla.  Kerrotaan, että ennen Katariina II:n vierailua talon seinät pestiin ranskanleivällä  ja lattiat valkoviinillä. Liinavaatteet lähetettiin Pariisiin pestäviksi, koska apulaiset eivät uskaltaneet ottaa vastuuta niin arvok

Weckroothin talo mereltä päin kuvattuna.Kuva: Etelä-Karjalan museo.
kaista hienoista materiaaleista tehdyistä liinavaatteista.  On myös puhuttu, että Weckroothin talon kellarista olisi johtanut maanalainen tunneli Viipurin linnaan.

Etelä- Karjalan museon perusnäyttelyssä esitellään yhtenä osana Weckroothin suvun esineistöä ja Lempi Jääskeläisen tuotantoa.

Esillä on mm. Juhanan ja Katariinan tyttären Margareta Dorothean peili, myötäjäislahja vuodelta 1750. Dorothea avioitui kauppias Ladon kanssa. Peili on siirtynyt 1939 Lempi Jääskeläiselle peilin  ensiksi perineeltä Louise von Grundelliltä. Lempi on saanut lahjaksi myös silhuetit Filipistä ja vaimostaan.

Linnankatu on aikoinaan ollut Katariinankatu ja sopii hyvin nimeltään historian puolesta. Olihan siellä Katariina II:n vierailu  ja onhan Weckrootheillakin ollut ennen Juhanan vaimoa Katariinaa  talon rouvana Katariina -  Kätchen rouva.

Lempi Jääskeläinen kuvaili teoksessaan Weckroothin talonrouvan paikkaa haastavaksi. Ennen talonrouvana oloa naiset ”olivat ja hengittivät” – elivät elämää. Weckroothien maine velvoitti kokonaan toisenlaiseen rooliin. Ja elämään astui myös yksinäisyyttä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Muistelmia kokoelmatyöstä Eira työssään. Kuva: Etelä-Karjalan museo. Syksyllä 2018 julkaisimme ensimmäisen osan pitkäaikaisten työnte...