Lappeenrannan vesiparannuslaitos kauniin Saimaan lahdelman rannalla

Lappeenrannan vesiparannuslaitos kauniin Saimaan lahdelman rannalla

Pikkalan lähteestä se alkoi, Lappeenrannan kylpylän historia. Viiden virstan matkan päässä kaupungista pulppusi tuo ”rautahapelähde”, jonka varapastori Taulerus oli vuonna 1802 löytänyt. 1820-luvulla terveysveden ympärille perustettiin kylpylätoimintaa. Ryhdyttiin järjestämään kuljetuksia terveyslähteelle ja rakennettiin kylpyhuone Halkosaareen. Jo 1830-luvun lopulla parannushuone purettiin ja kylpylaitos lakkautettiin. Uudelleen kylpylätoiminta alkoi kuitenkin vuonna 1870, mistä lähtien nykyisen Lappeenrannan kylpylän katsotaan toimineen.

Puistokatu Lappeenrannan Kasinon puistossa Kaupunginlahden rannassa; Kuva puiston länsipäästä kohti Kasinoa
Lappeenrannan Kirjakauppa, tuottaja 1890–1910

Pikkalan terveysveden avulla parannettiin niin kihtiä, reumatismia ja peräpukamia, kuin luulosairautta ja hysteriaakin. Myöhemmin kaupunginlahden rannalta löydettiin kaksi lähdettä, joiden vesi oli kylmää, raikasta ja hyvänmakuista. Näiden lähteiden ympärille perustettiin Lappeenrannan kylpylaitososakeyhtiö. Kylpylän viereen tehtiin kasino, jonka veranta ulkoilmalaitureineen oli paalujen varassa veden päällä. Uuden kylpylaitoksen asiakaskuntaan kuului muun muassa pietarilaisia aristokraatteja.

Lappeenrannan kylpylaitos, vannahuone, Kuva: Wallenius Hugo, 1937.  

Vuoden 1885 keisarivierailun kaupunkiin tuoman rautatieyhteyden myötä kylpylävieraat pääsivät junalla suoraan kaupunkiin, eikä heitä tarvinnut enää noutaa Pulsasta tai Simolasta. Keisarivierailun myötä kaupunki ja kylpylä saivat myös mainetta. Tuolloin ”Lappeenrannan vesiparannuslaitoksessa” saattoi tavallisen vesiparannuksen ohella saada ”lääkekylpyjä tahi kivennäiskylpyjä, havukylpyjä sekä sähköä, sairasvoimistelua, hieromista , puristettua ja ohennettua ilmaa, lääkehöyryjä, rakon ja vatsan huuhtomista tai ravintoparannusta”. Vuoden 1887 mainoksessa kylpylää johtanut lääkäri Max Buch muistutti, että ”Hermotauti, säillöstys, luuvalo, syyhelmä, veren vähyys, vilutauti ja keuhkokatarri paranevat parhaiten kylpemisellä”. Uusia laitteitakin oli Saksan ja Sveitsin oppien mukaisesti hankittu kylpylävieraille. Oli kuivalämpökaappeja sekä höyrykaappeja. Käyttöön otettiin myös uusia lajeja suihkutusta, eli ryöppyä.



Lääkärinä Max Buch esitti myös uuden mullistavan ajatuksensa parantaa sydänvikaa ja lihavuutta: mäki- ja vuoriastunnan. Tätä varten tarvittiin teitä, jotka nousivat määrätyssä kulmassa. Lääkäri saattoi määrätä esimerkiksi kahden kilometrin pituisen kävelyn 10 asteen nousulla, tai 20 asteen nousulla.

Kylpylaitos ja kasino. Kylpylaitoksessa näköalatorni
Lagergren Svante, 1887.                       

Kylpyjen ohella vieraille oli tarjoilla aterioita ja kasinolla musiikkia ja muuta ohjelmaa. Vuosisadan lopulla hoitovalikoimaan tulivat myös savikylvyt. Kylpylän uusi johtaja, liikemies Matti Roiha ryhtyi neuvottelemaan kylpylaitosrakennuksen uudistamisesta. Perusparannustoimet eivät saaneet rahoitusta lukuisista anomuksista huolimatta ja kylpylaitos vaihtoi taas johtajaa. Uuden omistajan, liiviläisen Edvard Levisin lyhyen kauden aikana kylpylän maine kärsi. Tämän jälkeen kaupunki tuli mukaan osakeyhtiöön ja kylpylän maine haluttiin jälleen palauttaa.

Tenniksenpelaajia Kasinon puistossa; kolme naista tennisasuissa, vasemmalla rva Wichmann
Tuntematon valokuvaaja, 1915 

Vuonna 1912 valmistui uusi arkkitehti Gustaf Strengellin suunnittelema kylpylärakennus. Tuolloin kylpylän ylilääkärinä toimi Einar Runeberg. Tarjolla oli tuohon aikaan kokokylpyjä, puolikylpyjä, istuinkylpyjä, käsikylpyjä, jalkakylpyjä, vierzellen-kylpyjä, sähkökylpyjä, ozogenhappokylpyjä, höyrykaappia ja tärpättihöyrykaappia, valeluja ja kääreitä, sähkökokokylpyjä, männynhavu- ja muita aromaattisia kylpyjä, suolakylpyjä sekä radiumemanationikylpyjä.


Vuonna 1913 uuden kylpylän viereen valmistui myös uusi kasino kylpylävieraita viihdyttämään. Vähitellen kylpylätoiminta kävi tappiolliseksi ja se myytiin Lappeenrannan kaupungille. Kaupunki ryhtyi pyörittämään toimintaa vuonna 1917. Venäjän vallankumouksen ja itsenäistymisen myötä kylpylävieraat Pietarista katosivat. 1920-luvulla kylpylaitoksen radioaktiivinen vesi tärkeine piihapposuoloineen oli mitä parhainta ”juontiparannukseen reumaattisissa taudeissa, ainevaihtohäiriöissä ja vanhuusmuutoksissa”.

Vesihoitoa; mies istuu kädet ja jalat altaissa, hoitaja seuraa. Tuntematon valokuvaaja,1949

Saimaan Riviera, eli Kimpisen hiekkaranta syntyi 1928. Alue oli aidattu ja sillä sai uida ja paistatella vain maksua vastaan. Alueella oli myös aikuisille suunnattu vesikelkkamäki. 1900-luvun vuosikymmenten mittaan kylpylän toiminta muuttui vähitellen viihteellisestä sairauksien parantajaksi ja ajan myötä koko kansan hoitolaksi.


Kirjoittaja on intendentti Satu Ståhlberg.

Lähde: Eija-Hilkka Mäkinen, Aimo Vuorinen, Ryöppysuihkuja ja vuoriastuntaa. Lappeenrannan kylpylän tarina. 1984.