Tärkein indikaattori on ihminen
Laatikon pohjalta löytyi sutattu aanelonen. Minun jäljiltäni sellaisia löytyy yhtenään. Käsialan tunnistin kyllä omakseni, mutta muuten minulla ei ollut mitään hajua, mitä muistiinpanot olivat, saati milloin ne oli tehty. Epäilemättä lipare oli ainoa mikä sattui käteen jollain seminaarireissulla, jolloin esiintymislavalta tai puhujanpöntöstä tykitettiin niin hienoja ajatuksia, että ne oli pakko kirjoittaa talteen. Useinhan sellaiset kuningasajatukset synnyttävät allekirjoittaneessa hetkellisesti niin huumaavia aivomyrskyjä, että nekin on välittömästi tallennettava. Uskon aina vilpittömästi, että joskus näille oivalluksille tulee vielä käyttöä. Sitten kun aika on. Useimmiten se aika ei kuitenkaan tule, sillä paperit muhjaantuvat laukun pohjalla, ja ajastaan muuttavat iäisyyteen. Tämäkin paperimoniste on jo vähän rutussa, ja sen kääntöpuolella on esitelty erilaisia kulttuurialan indikaattoreita, toiminnan mittareita ja niille asetettuja painoarvoja. Mitä todennäköisemmin se on...