Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2020.

Wolkoffin kauppiastalon henget

Kuva
Lappeenrannassa sijaitsevasta Wolkoffin kauppiastalosta sekä puodista on tullut arvoltaan merkittävä ja suojeltava museo vuonna 12.6.1993. Talo on rakennettu jo vuonna 1826, mutta talon jugend siipi eli uudempi puoli on rakennettu 1905. Talossa on asunut useita eri kauppiaita vuosien varrella. Pisimpään se on ollut kauppiassukuna tunnetun Wolkoffin suvun hallussa vuodesta 1872 vuoteen 1986. Wolkoffin talomuseo Kauppakadulta kuvattuna. Kuva: Kerttuli Karels (2016) Useat Wolkoffin museossa käyvät asiakkaat kyselevät, kummitteleeko talossa. Monet ovat ainakin kokeneet niin. Työntekijöiden tarinoiden mukaan rakennuksissa on tapahtunut omituisia asioita. Ovet ovat paiskautuneet kiinni, kauppiastalon salissa ja ullakon rappusilta on kuulunut askelia sekä huoneissa on liikkunut tunnistamattomia harmaita hahmoja. Työntekijät ovat huomanneet myös valmiiksi aseteltujen aterimien muuttavan paikkaansa sekä tunteneet vahvaa energiaa kauppiastalon sisällä.   Annan makuuhuone. Kuva: Seppo Pelkonen(20

Tohtisitko sinä luopua kotiavaimestasi ja rakkaista aarteistasi ja sanoa ”näkemiin”?

Kuva
  Anna Kortelainen ”Huomatessanne jotakin tarpeellista pyydän liittämään mukaan, kuten kirjahyllystä kieli- ja matematiikankirjoja, Pikku jättiläinen, golffarit ja verryttelyhousut.” ”Jos saa, niin pyytäisin valokuvat, kaksi albumia sekä lisäksi kenkälaatikossa lattialla. Astiakaapista pieni lasipurkki jossa kaakaota.” Syksyllä 2013 katselin Lahden historiallisen museon Viipuri mon amour -näyttelyssä lomakkeita, joihin viipurilaiset olivat talvisodan aikana kuuliaisesti kirjanneet evakkoon toimitettavan omaisuutensa. Vitriinissä oli kotiavaimia, jotka he olivat lomakkeen mukana luottavaisesti luovuttaneet viranomaisille ja lähteneet kotikaupungistaan vain välttämätön laukussaan. Muistan että kyyneleet sumensivat vähän väliä näkökentän, kun katselin lomakkeita, joille oli kiireessä raapustettu nöyriä pyyntöjä ja ohjeita. Oma viipurilainen isoisäni olisi saattanut raapustaa lomakkeeseen omia kamppeitaan sekä 9-vuotiaan tyttärensä (minun tulevan äitini) pienet toivomukset. Miten nä