Elävä Museo

  Vanha ruosteinen elokuvaprojektori uhmaa aikaa omakotitalon pihamaalla. Näky hämmentää, vaikka olen pyöräillyt paikallisen matkakumppanini kanssa Uus-Lavolan vehreään omakoti- ja rivitaloidylliin varta vasten katsomaan projektoria ja etsimään paikkaa, jossa Uus-Lavolan unhoon painunut elokuvateatteri Kino-Kari esitti elokuvia vuosina 1955–1963.  Elokuvateatterin olemassaolo Uus-Lavolassa herättää ajatuksia, sillä Lappeenrannan läntisten kaupunginosien historian mieltää helposti paperinohueksi. Huhtiniemen maisemiin rakennettu Kuusimäki, Kourula, Sammonlahti ja Skinnarila ovat kehittyneet pääosin 1970-luvulta alkaen, kuten yliopistokin, ja Sammonlahden aluekeskus vasta 1980–90-luvun vaihteesta.  Uus-Lavolan ja Lavolan kaupunginosien historia juontaa kuitenkin kauemmas, aikaan ennen kaupunkiliitosta, jälleenrakennuksen ja kaupungistumisen vuosikymmenille, sekä ajanjaksolle, jolloin elokuvateatterit elävät Suomessa viimeistä suurta kultakauttaan ennen television läpimurtoa...

Kuvat: Jalmari Lankinen, ellei toisin mainita. Etelä-Karjalan museon kuva-arkiston kokoelmissa on vuodesta 2017 saakka ollut Jalmari ja Juha Lankisen valokuva- ja arkistokokoelma, jonka perustan muodostavat Jalmari Lankisen kuvaamat valokuvat 1910-30-luvuilta Viipurista ja Karjalasta. Viipurilainen arkkitehti Jalmari Lankinen (1894-1970) oli harrastelijavalokuvaaja. Hän oli saanut tuntumaa valokuvaukseen jo kouluaikoina tehdessään sitä kesätyönään. Lankinen kuvasi alkuaikoina paljon muotokuvia lapsuudenperheestään ja sittemmin opiskelijatovereistaan Suomen Teknillisessä Korkeakoulussa. Nämä vanhimmat kuvat ovat 1910-20-luvuilta säilyneitä vedoksia. Jalmari Lankisen lapsuudenperhe heinätöissä 1910-luvulla.  Ahto Virtanen, Jalmari Lankinen ja Alvar Aalto Suomen Teknillisen Korkeakoulun luokassa vuonna 1921. Lankisen valokuvausharrastus otti kunnolla tuulta alleen, kun Viipuriin perustettiin vuonna 1930 Karjalan kameraseura. Seura kokoontui 1930-luvulla kerran viikossa kerhoiltoihin, ...

Joitakin vuosia sitten keksimme täällä Imatran kaupunginmuseossa, että miksi emme antaisi asiakkaiden tehdä töitä puolestamme. Kuva-arkistossamme on paljon valokuvia, joissa ei ole minkäänlaisia kontekstitietoja tai ne ovat vähäiset. Emme varmaan ole ainoa museo maailmassa, joilta tällaista materiaalia löytyy… Joka tapauksessa päätimme järjestää erilaisten tapahtumapäivien yhteydessä pienimuotoisia valokuvanäyttelyitä mielenkiintoisimmista ilman tietoja olevista kuvista ja antaa asiakkaille mahdollisuuden kuvatunnistukseen ja lisätietojen kertomiseen. En väitä, että muutaman kerran järjestämämme kuvatunnistuskilpailun nimellä pyörineet näyttelynpoikaset mitään suurta suosiota saavuttivat, mutta jonkun verran saimme uusia tietoja ynnä muita yhteydenottoja asiakkailta. Osittain näiden kilpailujen pohjalta Jääski-seura ry:n aktivistit ottivat meihin yhteyttä ja ehdottivat järjestettäväksemme diaesityksiä kuva-arkistomme aineistosta. Mikäs siinä, käy se meille, reippaille pojille. En...