Havaintoja ja mietteitä museokesän varrelta
Näkymä taidemuseolta sulkemisaikaan. Paluu juurille museotyön kautta Kesäpäivät ovat kuluneet joutuisasti museon aulassa istuen. Välillä haikailee ulos lämpimään kesäilmaan, mutta sateisina päivinä olen kiitollinen, etten joudu sään armoille. Museossa käy päivien mittaa kaikenlaisia ihmisiä - vanhoja pariskuntia, lapsiperheitä, ystävyksiä sekä muita kesäloman viettäjiä. Mukulakiviä ja maisemia -kierroksille eksyy mukaan niin turisteja kuin paikallisiakin, toisinaan myös suomea puhumattomia henkilöitä. Olen nauttinut kesästä Lappeenrannassa. Kotiseuturakkaana ihmisenä olin innoissani, kun tiesin pääseväni pois Helsingistä yliopiston kesäloman ajaksi. Olen ollut muutamana aiempanakin kesinä töissä Lappeenrannassa opintojeni aikana, mutta museoilla tunnelma on tyystin erilainen - Työpaikka paitsi sijaitsee Linnoituksessa (joka on ehdottomasti kaupungin paras paikka) mutta työn sisältö on myös tarjonnut mahdollisuuden sukeltaa kotikaupungin historiaan ja kehitysvaiheisiin. Erityisen pal
