Tekstit

Tärkein indikaattori on ihminen

Kuva
Laatikon pohjalta löytyi sutattu aanelonen. Minun jäljiltäni sellaisia löytyy yhtenään. Käsialan tunnistin kyllä omakseni, mutta muuten minulla ei ollut mitään hajua, mitä muistiinpanot olivat, saati milloin ne oli tehty.  Epäilemättä lipare oli ainoa mikä sattui käteen jollain seminaarireissulla, jolloin esiintymislavalta tai puhujanpöntöstä tykitettiin niin hienoja ajatuksia, että ne oli pakko kirjoittaa talteen. Useinhan sellaiset kuningasajatukset synnyttävät allekirjoittaneessa hetkellisesti niin huumaavia aivomyrskyjä, että nekin on välittömästi tallennettava. Uskon aina vilpittömästi, että joskus näille oivalluksille tulee vielä käyttöä. Sitten kun aika on. Useimmiten se aika ei kuitenkaan tule, sillä paperit muhjaantuvat laukun pohjalla, ja ajastaan muuttavat iäisyyteen.  Tämäkin paperimoniste on jo vähän rutussa, ja sen kääntöpuolella on esitelty erilaisia kulttuurialan indikaattoreita, toiminnan mittareita ja niille asetettuja painoarvoja. Mitä todennäköisemmin se on vuodelta

Vieraskynä: Merkkihenkilöistä ja muistamisesta

Kuva
Tässä on Riikka Kaakon taiteesta moi! Olin vähän aikaa sitten menossa paikallismediaan keskustelemaan merkkihenkilöiden muistamisesta Lappeenrannassa ja tulin kysyneeksi erään verkostoni Whatsapp-ryhmässä mitä ajatuksia siellä mahdollisesti aiheesta herää. Sieltä tuli omia ajatuksiani ruokkivia huomioita aiheesta (jonkin taisin varastaa haastatteluunkin) ja myös ehdotus kirjoittaa tähän blogiin. No mikä ettei, hyvähän sitä on välillä vähän laittaa ajatuksiaan sanoiksi. Työskentelen Kaakon taiteen vastaavana tuottajana kahdeksatta kuukautta ja joka päivä opin uusia asioita. Visuaalisten taiteiden pariin hyppäsin tapahtumatuotannon erilaisesta rytmistä, joten olo on välillä kuin Ihmemaan Liisalla, mutta hyvässä mielessä. Kiinnostavaa ja kivaa on! Koulutukseltani olen kulttuurituottaja YAMK ja toiminut aiemmin erilaisissa järjestöissä, mutta myös yritys- ja kuntapuolella. Kaakon taide - visuaalisten taiteiden verkosto ry. on Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueella toimiva visuaalisten t

Tekstiilejä paikallismuseoista

Kuva
Talven aikana on mukavaa muistella edellistä kesää ja tunnelmoida myös tulevan kesän toimia ja mahdollisuuksia. Museoalalla tapahtuneen laki- ja vastuumuseouudistuksen myötä Lappeenrannan museoiden konservaattorilla oli mahdollisuus osallistua entistä enemmin alueelliseen vastuumuseotyöhön vuoden 2021 aikana. Konservaattorin työssä aluetyöhön sisältyy maakunnan kotiseutu-, paikallis- ja erikoismuseoiden ohjeistusta ja neuvontaa kokoelmien ja esineiden hoidossa, esille laitossa ja pakkaamisessa. Kesällä oli mukavaa päästä alueellisen työn amanuenssin mukana tutustumaan useisiin alueen paikallismuseoihin paikan päälle: ajelemaan lähiseutujen pikkuteitä, näkemään maisemat, kokemaan kirkonkylien, pihojen ja rakennusten ilmapiiri, kuuntelemaan opastuksia ja keskustelemaan museoiden ylläpitäjien kanssa, sekä näkemään ja tutkimaan esineitä niiden omissa ainutlaatuisissa ympäristöissä. Nyt talvella ja helmikuussa tuntuu luonnolliselta ajatella käsitöitä; vaikka kankaan kudontaa kangaspuissa.

KOHTI HIILINEUTRAALIA MUSEOTA, osa 2

Kuva
  Lappeenrannan museoiden kestävän kehityksen ja hiilijalanjäljen laskemiseen liittyvistä toimista kirjoitettiin viime kesäkuun blogissa (http://elavamuseo.blogspot.com/2021/06/kohti-hiilineutraalia-museota.html). Hiilijalanjälki on nyt laskettu ja tämä teksti on jatkoa tuolle tekstille. Laskelman tulokset   Kun kaikki tarvittavat tiedot oli kesällä 2021 kerätty LCA Consulting Oy:n ohjeistusten mukaisesti, se teki lopullisen laskelman noudattaen Greenhouse Gas (GHG)-protokollan mukaisia standardeja. Laskennassa käytetyistä standardeista huolimatta on huomioitava, että tulokset eivät ole absoluuttisia arvoja, ja epävarmuudet tulee huomioida tuloksia tulkittaessa. Laskentaa ei ole myöskään verifioitu kolmannen osapuolen toimesta.   Vuonna 2020 museoiden hiilijalanjäljeksi muodostui yhteensä 275 hiilidioksidiekvivalenttitonnia (275 t CO2-ekv.). Hiilijalanjälkeen laskettiin omasta toiminnasta ja ostetun energian tuotannosta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt. Aivan kaikkia toiminna

Museo siirtyy digiaikaan - lisättyä todellisuutta Lappeenrannan museoilla

Kuva
Jos olet käynyt museoissamme tämän vuoden aikana, olet ehkä sattunut törmäämään lisättyyn todellisuuteen eli AR-kokemuksiin . Viime talven ja kevään 2020 - 2021 aikana Lappeenrannan kaupungin eri toimialat toteuttivat erilaisia lisätyn todellisuuden Arilyn -kohteita eri paikkoihin. Tässä jutussa näet, mitä museon väki keksi tehdä Arilynin kanssa! Arilyn-videoissa ja äänitallenteissa näyttelijöinä toimi museon omaa henkilökuntaa. Kuvaamassa ja ohjaamassa Waltteri Kivelä, joka teki kokonaistyön raakamateriaaleista valmiiksi AR-kokemuksiksi. Kuva: Lappeenrannan museot 2020. Arilyn on teknologiayritys, joka käyttää AR-lisättyä todellisuutta (Augmented Reality). AR tarkoittaa käytännössä sitä, että todelliseen ympäristöön istutetaan tietokoneella keinotekoisesti tehtyjä elementtejä. Nämä elementit katsoja saa näkyviin omassa älylaitteessaan, kuten älypuhelimessa, Arilyn-sovelluksen avulla.  Lisätyn todellisuuden elementit voivat sisältää vaikka kuvia, ääntä, videota tai tekstiä. Ulkoisest

Maakunnan tuulimyllyjen jäljillä

Kuva
Syyskuussa museon alueellisen työn väki kävi Lemillä tutustumassa kotiseutuyhdistys Museosärän pihapiirissä seisovaan Vainikkalan tuulimyllyyn ja sen kunnostussuunnitelmiin. Reissussa tiimiä alkoi pohdituttaa, kuinka monta tuulimyllyä Etelä-Karjalan alueelta vielä löytyy, millaisessa kunnossa ne ovat ja vieläkö joku niistä on toimintakuntoinen?  Lemin Museosärän tuulimylly syyskuussa 2021.  Kuva: Marianna Karttunen, Lappeenrannan museot.  Vesistöisessä maakunnassa ehkä luontaisestikin historiallisia vesimyllyjä ja vanhoja vesimyllyn paikkoja tulee heti mieleen useita: esimerkkeinä vaikkapa Kärnäkoski Savitaipaleella , Kemppilä Ruokolahdella tai Joutsenkoski Ylämaalla - vain muutamia mainitakseni. Tuulimyllyjä tai niiden paikkoja on alueella kuitenkin yleisessä tiedossa huomattavasti vähemmän - vaikka myllyrakennuksia kulttuurihistoriallisten kohteiden inventointien yhteydessä onkin kartoitettu. Tuulimyllyn sijaintipaikka valittiin tuuliolosuhteiden mukaan. Myllyt sijaitsivatkin y

Paikallishistoriaa juhlavuoden tarpeiksi

Kuva
Lapvedestä 1571 omaksi seurakunnakseen itsenäistynyt Taipalsaari on koko vuoden ajan viettänyt 450-vuotisjuhliaan erilaisten tempausten ja tapahtumien merkeissä. Vastuumuseonäkökulmasta ilahduttavan monet juhlavuoden tapahtumat ovat liipanneet paikallishistorian tutkimista, esittelyä tai tallennusta!  Kesäkaudella kunnassa järjestettiin näyttävän pääjuhlan ja juhlakonserttien ohella muun muassa kylä- ja hautausmaakävelyitä, historiallisia draamakierroksia, sekä pihattoparlamentti -keskustelutilaisuuksia kotiseututalo Röytyn keittokatoksessa. Kerättiinpä Vehkataipaleella kyläyhdistyksen toimesta muistitietokeruun hengessä myös kyläläisten tarinoita ja muisteluksia. Lisäksi juhlavuotta juhlistamaan julkaistiin jo edellisvuoden joulukuussa eri kulttuuri- ja historia-alojen tutkijoiden kirjoittama paikallishistoriikki “Taipalsaaren historia - Oma moa o paremp saaressakii ko vieras moa mantereessa”.  Juhlavuoden kunniaksi Taipalsaarella läpikäytiin keväällä yhteistyössä Lappeenrannan muse