Elävä Museo

  Opiskelen Jyväskylän avoimessa yliopistossa museologian perusopintoja ja suoritin siihen liittyvän harjoittelun osana Lappeenrannan museoiden alueellista työtä kirjoittaen mm. kokoelmapoliittisen ohjelman kotikuntani Rautjärven kotiseutumuseolle. Kokoelmapoliittisen ohjelman kirjoittaminen kuulosti aluksi vaikeammalta kuin mitä se onkaan. Sana ’politiikka’ tuntui itselleni hyvin vieraalta. Sivistyssanakirjan mukaan ’politiikka’ yhdyssanojen loppuosana tarkoittaa määrätarkoitukseen tähtäävää toimintalinjaa tai periaatteita jollakin julkisen elämän alueella . Tätä kokoelmapolitiikka nimenomaan on. Toimintalinja tai periaatteet museon kokoelmatyötä varten eli kokoelman painopisteet ja tallennustehtävät sekä kokoelmanhallinnan ja säilyttämisen periaatteet. Kokoelmapolitiikan kirjoittamiseen on olemassa ohjeita ja pohjia, joiden avulla pärjää. Alueellisen museotyön amanuenssi Marianna Karttunen sanoi, ettei pyörää tarvitse keksiä uudestaan – hyviä lauseita voi toisilta lainata. Suuri a

V esitorninäkymä Lappeenrannasta vuonna 1939. Kuva: Lappeenrannan museot/Aarne Pietinen. Viime aikoina mielessäni on pyörinyt Lappeenrannan vesitorni ja sieltä eri aikoina otetut maisemavalokuvat. Torni avautui kesällä 2022 pitkän tauon jälkeen yleisölle. Tulevalle kesälle tornin tiloihin on tarkoitus avata vesitorninäkymistä ja kaupunkielämän muutoksista kertova valokuvanäyttely, jota viimeistelemme museolla paraikaa. Näyttelyn painopiste on vuosina 1954–55 uudistetun vesitornin Tornikahvilan ikkunoiden takaa avautuvassa, maakuntakeskukseksi kehittyvässä kaupungissa suunnilleen 1980-luvun lopulle saakka. Tässä blogikirjoituksessa keskityn kuitenkin vanhaan vuosina 1926–27 rakennettuun vesitorniin ja pohdiskelemaan sen ympärillä avautuvan Lappeenrannan kaupunkikuvaa ja kehitysnäkymiä ennen sotia. Vanhojen valokuvien tarkastelun lisäksi aikalaisnäkökulmaa tornista avautuvien maisemien tutkiskeluun tarjoaa arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin asemakaavasuunnittelun osana vuonna 1936 toteutet

Huhtikuun ensimmäiselle viikolle saakka Etelä-Karjalan museossa esillä olevassa Esihistoriallisten asenteiden museo -näyttelyssä pureudutaan tasa-arvoon ja vanhentuneisiin sukupuolikäsityksiin. Näyttelyssä sukupuoli arvovaltana ja tiukkalinjaisesti ihmisen paikkaa maailmassa määrittävänä tekijänä on kyseenalaistettu ja vanhanaikaiset normit ja asenteet on asetettu vitriiniin. Näyttelyn ovat tuottaneet yhteistyössä Lappeenrannan museot sekä Plan International Suomi , jolta ajatus näyttelykonseptista myös alun perin tuli. Nainen naamiaisasussa 1907, kuvaaja: Oscaria Sarén, kuva: Lappeenrannan museot. Näyttely on kirjoitettu historianäkökulmasta, pyrkien tuomaan esiin tasa-arvon kehityskaarta. Tähän näkökulmaan päädyttiin osin museon omien kokoelmien vuoksi. Kokoelmia haluttiin hyödyntää ja esillä onkin pääsääntöisesti Lappeenrannan museoiden omien esine-, kuva-, ja taidekokoelmien poimintoja, jotka pyrkivät kuvittamaan tasa-arvon kehityskaarta aina esihistoriasta nykypäivän kautta tuleva