Joulun valmistelua itäsuomalaiseen tapaan

Työskennellessäni tutkijana Ruokamaakunta nyt! – hankkeessa törmäsin Johannes Häyhän teoksiin, jotka kuvaavat oivasti ja yksityiskohtaisesti itäsuomalaista kansanelämää 1700-1800-luvuilla. Rautjärven Niemelän kylän elämästä kertovat tarinat kuvaavat yksityiskohtaisesti muun muassa ihmisen elinkaareen liittyvien tapahtumien kuten häiden ja hautajaisten viettoa sekä eri vuodenaikojen askareita. Kuvaelmat sisältävät myös pitkän kertomuksen joulun viettoon valmistautumisesta ja joulun vietosta. 

”Anterus pyhät aloittaa, hyvä Tuomas joulut tuopi”, sanoo sananlasku. Ensimmäiset joulutoimet aloitettiin Antin päivänä viemällä ohraa sisältävät säkit järveen likoamaan, niistä laitettiin maltaita jouluviinoiksi ja olueksi. Tämän lisäksi ohraa lesetettiin kotona ja jauhatettiin myllyssä joululeivän tekoa varten. Antin päivän tienoilla myös matkattiin Viipuriin ostamaan joulutarpeita. Mukaan pakattiin kauroja ja voita myytäväksi. Kaupungista haettuihin ostoksiin sisältyi muun muassa elintarvikkeita kuten sokeria, siirappia, suolaa ja kahvia sekä pumpulilankaa, kahvipannu ja kahvikupit.  

Kuparista valmistettu kahvipannu. Etelä-Karjalan museon esinekokoelmat. 

Joulun alla talossa vieraili sekä räätäli että suutari. Räätäli valmisti talon väelle uusia turkkeja, viittoja ja sarkavaatteita. Suutari puolestaan teki saappaita, ruohinkenkiä, ummiskenkiä ja lipokkaita.  

Joulun lähestyessä talonväen kiireet lisääntyivät. Ohrat nostettiin järvestä, tuotiin tupaan ja pantiin imeltymään koreihin tuvan penkkien alle. Ohria hämmennettin pari kertaa päivässä ja niiden sekaan lisättiin lunta, kun ne rupesivat lämpiämään. Kun maltaat olivat kylliksi imelöityneet, vietiin ne saunaan kuivamaan. Mallasten kuivuttua ne vietiin myllyyn jauhatettaviksi. Jauhosta, vedestä ja hiivasta keiteltiin viinapannulla jouluviina, joka säilöttiin lekkereissä ja suurissa puteleissa. Yhteen puteleista lisättiin mukaan siirappia, ja tästä tuli makeaa eli punaista viinaa. 

Kattila, 1800-luku. Kattila on luultavasti alun perin ollut viinapannu, joka on muokattu uusiokäyttöön sen jälkeen kun kotipoltto kiellettiin vuonna 1866. Etelä-Karjalan museon esinekokoelmat. 

Tuomaan päivän toimiin kuului jouluoluen valmistus. Mikäli ilmat sallivat, kävivät kylän miehet nuotalla jotta saatiin joulupöytään tuoretta kalaa. Ahvenista keitettiin soppaa, norssit eli kuoreet kuivattiin kapakaloiksi ja muut kalat suolattiin. Askareisiin kuuluivat myös päreiden sekä talikynttilöiden valmistus. Iltasella laitettiin piirakoihin tarvittavat ohrat kuivumaan uuniin yön ajaksi. Seuraavana aamuna ohrat lesetettiin ja jauhettiin käsikivillä ryyneiksi. Jauhannan yhteydessä ryynejä seulottiin useaan kertaan ja seulonnan muut tuotokset, seulikkeet, akanat ja kantajauhot, käytettiin hyväksi muiden ruokalajien valmistuksessa. Tuomaan päivän päätteeksi paistettiin vielä ruisleivät ja laitettiin ruislestytaikina tekeytymään. 

Erilaisia leipiä kuvattuna Rautjärvellä ruokaperinnekeruun yhteydessä vuonna 1978. Kuvaaja Soile Rinno. Lappeenrannan museoiden kuva-arkisto. 

Aatonaattona aloitettiin tuvan siivous. Kaivosta kannettiin tupaan monta saavillista vettä tuvan pesua varten. Ruislestyt paistettiin ja pantiin ohralestytaikina tekeytymään. Iltasella siirtyi osa talon väestä, miehet, lapset ja vanhimmat naiset riiheen yöksi. Ennen nukkumaan käyntiä riihessä kuitenkin oli kova tohina: siellä ommeltiin ja tehtiin puutöitä. Lapsetkin osallistuivat muun muassa veistämällä uusia veitsiä. Tuvassa puolestaan talon naisväki teki suursiivousta hangaten tuvan puhtaaksi uunin orsista lattiaan asti. Myös kaikki tuvassa olevat tarvekalut puhdistettiin. 

Jouluaattona talon naiset nousivat jo aamuyöllä leipien ja piirakoiden paistoon. Aamumurkinalla nautittiin tuoretta ruisleipää, jota kilvan kehuttiin. Maakuopasta noudetut perunat, lantut ja nauriit puhdistettiin. Lantuista ja nauriista keitettiin aattolohko, johon pantiin sekaan lihaa ja kapakaloja. Sisään kannettiin suuret määrät halkoja joulun tarpeiksi ja sauna pantiin lämpiämään. Tuvassa tehtiin vielä viimeiset ruoka- ja siivoustyöt, puhdistettiin kynttilänjalat ja asetettiin kynttilät palamaan. Saunan valmistuttua kävivät kaikki vuorollaan peseytymässä ja pukivat ylleen puhtaat vaatteet. Kun kaikki toimet olivat loppuneet, käytiin illallispöytään juhlaa vastaanottamaan. 

Joulun aikaan, 1921. Kuva Emil Haikonen. Lappeenrannan museoiden kuva-arkisto. 

Joulun aika kesti Nuutin päivään asti, ja Johannes Häyhä kertoo kirjassa ”Vuodenajat – Kuvaelmia itäsuomalaisten vanhoista tavoista”  joulupäivän, Tahvanan eli Tapanin päivän ja vuodenvaihteen vietosta rekiajeluineen, peleineen ja leikkeineen tarkasti ja eloisasti. Mikäli kaipaat joulunajaksi lukemista, kirja on lainattavissa Heili-kirjastojen kautta ja siihen pääsee tutustumaan myös Etelä-Karjalan museon perusnäyttelyn pitopöydän äärellä.  
 

Rauhaisaa joulunaikaa! 

Noora Niemi 

Amanuenssi, esinekokoelmat

Kirjoittaja toimi syksyyn 2023 saakka tutkijana Ruokamaakunta Nyt - 11 000 vuotta eteläkarjalaista gastronomiaa jatkuvassa kattauksessa” -hankkeessa.