Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Huhtiniemen lepokoti

Kävellen Lappeenrantaa tutuksi

Huhtiniemen lepokoti


Huhtiniemen lepokodista muistan kuulleni ensimmäisen kerran jo joskus lapsuudessani. Olin kuitenkin unohtanut lepokodin olemassaolon ja se muistui mieleeni vasta viime syksynä, kun museolaisten kanssa teimme kävelyretken Rantaraittia pitkin tyky-päivänä. Kävimme samalla kurkkaamassa Huhtiniemen kärkeä ja sieltä löytyivätkin lepokodin jäänteet.  Kevään aikana olen usein kävellyt tuon alueen ohi, mutten ole tohtinut kuin kerran käydä alueella kuvaamassa noita hienoja vanhan rakennuksen osia rivitaloyhtiön pihalla.


Huhtiniemen lepokoti nimen kärjessä. Postikorttikuva 1920-29, kuvaaja tuntematon. Lappeenrannan museot

Rantaraitin Huhtiniemen päässä on sijainnut Huhtiniemen lepokoti, joka on kulkenut myös nimillä Huhtiniemen pensionaatti, -sanatorio tai - parantola. Se sijaitsee aivan Huhtiniemen kärjessä, paikalla jonne Evälahti rakennutti 2000-luvun alkupuolella rivitalorakennuksia. Lepokoti oli Huhtiniemen harjalla otsonipitoisessa mäntymetsässä. Lappeenrannan historiikeissa lepokotia ei mainita, koska Huhtiniemi liitettiin Lappeenrantaan vasta vuonna 1936. Sitä ennen se kuului Lappeeseen.

 Vanhasta lehtileikkeestä selviää, että lepokodin rakennutti metsänhoitaja Yrjö E. Rainio ja arkkitehtinä toimi H. Helin. Ilmeisesti kyseessä on sama arkkitehti Helin, joka on suunnitellut mm. Lahden kansanopiston ja lukuisia rakennuksia Hämeenlinnassa. Yrjö Rainio on syntynyt Lappeella, mutta käynyt koulunsa Tampereella ja Helsingissä( Kts. alla sivusto, jolta tieto haettu). Hän on toiminut mm. Evon metsävartijakoulun johtajana ja metsähallituksen maankäyttöosaston metsähoitajana.

Postikortti Huhtinimen lepokodista. Vanhat rappuset on yhä muistona rakennuksesta. Lappeenrannan museot.

Lepokodin rakennus oli isokokoinen jugend-tyyppinen talo, jossa oli molemmin puolin edessä flyygelit eli siipirakennukset. Ne yhdessä muodostivat talon eteen pienen pihan. Pihan keskellä oli suihkulähde, johon oli rakennettu kaunis mosaiikkipinta pienistä luonnonkivistä. Suihkulähteen edestä laskeutui portaat kahdessa tasossa. Ensimmäinen taso laskeutui talon edessä olevalle kääntöpaikalla. Portaita reunusti isot kivipaasit. Kääntöpaikalta laskeutui ensimmäisten portaiden kanssa samassa linjassa pidemmät kiviportaat aivan rannan tuntumaan. Rakennuksen julkisivut olivat hirsipintaisia ja katto oli paanukatto kansallisromanttista tyyliä heijastaen. Siipirakennusten väliin jäävää sisäpihaa reunusti arkadimainen käytävä. Rakennuksen mailla on ollut myös tennis- ja urheilukentät.  Rakennusten huoneisiin on tullut sekä lämmin että kylmä vesi. Lisäksi huoneissa on ollut sähkövalot.

Portaikon jäänteet sijaitsevat rivitaloyhtiön pihalla. Kuva: Hanna Lommi


Isosta jugend-tyylisestä rakennuksesta ei ole enää muuta jäljellä kuin iso kiviportaikko ja pihan suihkukaivon jäänteet.  Myös rantaan johtavat rappuset löytyvät kahden rivitalorakennuksen välistä ja aivan rannassa on sauna, joka kuuluu rivitaloyhtiölle.  Rantasauna on rakennettu kuitenkin vasta 1942, jolloin lepokotitoimintaa Huhtiniemessä ei ole enää harjoitettu. Saunarakennus on ollut osa Chymoksen rakennuttamaa huvilaa (1946), joka sijaitsee sadan metrin päässä aivan rantaviivan tuntumassa. Siellä tiedetään ainakin Chymoksen johtajan Jukka Tammenoksan perheineen viettäneen aikaansa. Rakennukset on suunnitellut Arkkitehti Aulis Kalma.

Ilmoitus avajaisista 1. maaliskuuta 1914. Lappeenrannan museoiden arkistot


Tarkkaa rakennusvuotta lepokodille en pystynyt määrittämään Lappeenrannan museoiden arkistoista, mutta lepokotitoiminta on museon arkistojen mukaan aloitettu vuonna 1913 ja se on jatkunut ainakin vuoteen 1938.  Varsinaisia avajaisia on vietetty vuonna 1914.


Vuodesta 1913 vuoteen 1919 johtajattarena lepokodissa toimi neiti Dagmar von Schantz, joka on saattanut olla sama henkilö, joka johti Nummelassa sijainnutta Päivölän virkistyskotia 1900-luvun alkupuolella. Päivölän virkistyskodissa vieraili useita sen ajan kuuluisuuksia, kuten esimerkiksi taiteilija Venny Soldan-Brofeldt ja runoilija L. Onerva- Madetoja( kts. alla Päivälän sivut, josta tieto haettu). Myöhemmin Huhtiniemen lepokodin johdossa ovat olleet ainakin rouva S. Hyppönen ja rouva Lilli Koistinen.

Kesämekkoisia naisia sotakesänä 1941 suihkulähteen reunalla. Kuvaaja: Lappeenrannan kauppahuone. Lappeenrannan museot

Suihkukaivo seisoo vielä paikallaan, vaikka talo ympäriltä on hävinnytkin keväällä 2020. Kuva: Hanna Lommi


Aikaisemmin museolla työskennellyt amanuenssi Elina Vuori tutki lepokodin taustoja ja haastatteli muutamia vanhempia henkilöitä Lappeenrannasta.  Haastateltavien henkilöiden antamien tietojen perusteella uskomme, että lepokoti perustettiin palvelemaan venäläisiä asiakkaita ja alkuvuosina heitä on mitä ilmeisemmin lepokodissa myös vieraillut. Suomen itsenäistymisen aikoihin asiakaskunta muuttui. Huhtiniemen lepokodissa vierailikin  vuoden 1917 jälkeen melko paljon ruotsinkielistä väkeä ja se toimi omana saarekkeenaan kaukana Lappeenrannan keskustasta.

Rakennus on ollut ilmeisesti ympärivuotisessa käytössä ainakin osan toiminta-ajastaan.  Lepokodissa on voinut saada jotain kylpyläpalveluja ja siellä on muutenkin pystynyt harrastamaan tervehenkistä elämää. Yksi Vuoren haastattelemista kertoi, että useat vierailijat olisivat olleet kasvissyöjiä. Sinne saavuttiin junalla ja lepokodin omat hevoskärryt noutivat asemalta uudet vieraat. Eräs ruotsinkielinen vieras kirjoitti postikorttiin kuvailun lepokodista seuraavasti:
Ruotsinkielisen postikortin teksti Helsinkiin 19.7.1919:

”Tässä näet kuinka ylhäisesti asun, Tämä on linnapiha, jossa on suihkukaivo. Avoin ovi ruokasaliin, joka on tavattoman korkea ja iso. Huoneet ovat mukavia ja näköala suurenmoinen, erittäin ikkunastani. Ympäristö on laaja niin, että joskus tuntikausiin ei näy ihmisiä. Marjoja on paljon ja ostaa voi halpaan hintaan. Täällä lepään ja vedän sisään ihanaa havun tuoksua. Usein lentävät ajatukset yhtaikaa siellä kuumuudessa missä on nyt aivan sietämätöntä."


Lepokodin sisätiloja. Kuva: kuvaaja tuntematon, Lappeenrannan museot.

Lepokodin sisätilat edustivat samanlaista kansallisromanttista tyyliä kuin julkisivut. Saliin katettu pirttipöytä muistutti talonpoikaiskotien sisustuksista. Suuret ikkunat puolestaan edustivat modernia ajattelua: runsasta auringonvaloa pidettiin välttämättömänä terveelliselle asuinympäristölle.


Ruokailutila. Kuva: Kuvaaja tuntematon,  Lappeenrannan museot.


Lepokodissa on vietetty ainakin juhannusjuhlia, joista muutama haastateltu mainitsikin. Lepokodissa on ollut myös muita juhlia, joihin on palkattu mm. muusikoita ja tanssijoita esiintyjiksi. Ainakin yksi kuva on ajalta säilynyt ja siinä lepokodin rappusilla poseeraa esiintyjäryhmä.

Esiintyjiä lepokodin edessä poseeraamassa. Kuvaaja tuntematon, 1920-1939. Lappeenrannan museot.


Sodan aikana vuonna 1939 Lepokodin rakennukseen oli sijoitettu puolustusvoimien autokomppania ja myöhemmin IVAK:n väkeä (ilmavalvonta-aluekeskus). Talossa tiedetään olleen myös siviilejä sotaevakossa, mm. Tammenoksan perheenjäseniä.

Vuonna 1941 metsänhoitaja Rainio kuoli ja siinä yhteydessä rakennus on ilmeisesti myyty. Ainakin Vuoren haastateltavat näin muistelevat. Rakennuksen viimeistä vaiheista ei löydy merkintöjä, mutta tein Lappeenrannan karttapalvelusta haun ja näyttäisi, ettei rakennusta ole enää ollut tuolla paikalla 50-luvun loppupuolella. Viimeinen selkeähkö kuva rakennuksesta löytyy ilmakuvista vuodelta 1953. Ainakin varjot talon flyygeleistä kääntöpaikan edessä näyttävät rakennuksen muotoisilta. Tosin jo tuolloin osa talon katon varjoista näyttää latistuneelta. Aivan kuin rakennuksesta olisi pelkät sivuflyygelit pystyssä.

Kuvakaappaus vuodelta 1948. Kuvakaappaus Lappeenrannan karttapalvelut ilmakuva.



Kuvakaappaus Lappeenrannan karttapalvelun ilmakuvasta vuodelta 1953.


Kuvakaappaus Lappeenrannan karttapalvelun ilmakuvista vuodelta 1957. 

Ehkä teillä lukijoilla on jotain tietoa Huhtinimen lepokodin viimeisistä vaiheista. Kenties jollakulla on vanhoja lehtileikkeitä, valokuvia tai muuten vaan tietoa siitä mitä rakennukselle viimeisinä vuosina kävi. Jos näin on, ja haluat siitä kertoa, voit ottaa yhteyttä  Lappeenrannan museoiden rakennustutkija Noora Ghergheliin (gherghel@lappeenranta.fi).



Seurue Lepokodin rappusilla. Kuvaaja Sulo Laitinen 1920-39. Lappeenrannan museot



Keväisenä iltana Rantaraittia kävellessä voi hyvin ymmärtää miksi lepokoti on rakennettu juuri Huhtiniemeen. Aurinko siivilöityy puiden läpi kauniisti ja ilma tosiaan tuntuu happirikkaalta ja helpolta hengittää.  Tänne on yhä vieläkin hienoa tulla levähtämään työpäivän jälkeen.


Rouva Kiiski ja lapset Veikko ja tyttö portailla rakennuksen edessä. Kuva: Kiiski, 1930-39. Lappeenrannan museot


 Kirjoittaja on yleisö- ja aluetaidemuseotyön amanuenssi Hanna Lommi. Täydennyksiä kirjoitukseen teki rakennustutkija Noora Gherghel.

Tietoa kirjoitusta varten on löytynyt seuraavista lähteistä:

Lappeenrannan museoiden arkistot, erityisesti Elina Vuoren kokoamat tiedot lepokodin vaiheista






Kommentit