Elävä Museo

Kävin viime lauantaina paikallisessa taidemuseossa ties kuinka monennen kerran. Jälleen jäin nalkkiin, taidemuseon näyttely vangitsi tunnelmalla. Kotiin halusin ottaa mukaan tunteen, sen viritteen, jonka koen näyttelyä kiertäessäni. Onneksi se onnistuu, tätä varten ovat museokaupat. Kunpa se pieni tai vähän suurempi puoti museon kyljessä tietäisi, miten paljon se voi ihmiselle antaa. Sillä on sama tehtävä kuin matkamuistomyymälöillä ikään, muistuttaa koetusta kotona. Hyvin usein museomyymälät täyttävät tämän tarpeen, mutta joskus on käynyt niin, että myymälä ei ole tarjonnut mitään näyttelyyn, paikallisuuteen tai itseensä liittyvää. Se on sinällään harmi, sillä itse asiassa uudessa kodissa tavaran alkuperäpaikalle muodostuva kuva saa vielä suuremman merkityksen kuin mitä sillä oli sitä hankittaessa. Vai mitä sanot Louvresta ostamastasi kirjasta tai italialaisesta kotimuseosta ostamastasi kupista? Toisaalta paikallisille ihmisille museokaupat toimivat hyvinä lahjatavaralii...

Lappeenrannan keskustassa sijaitseva Wolkoffin talomuseo tarjoaa vierailleen joka vuosi mahdollisuuden uppoutua taianomaiseen joulutunnelmaan. Wolkoffin perheen tarina on ainutlaatuinen ja epätavallinen. Maaorja Ivan Wolkoff tuli Jaroslavista Lappeenrantaan, asettui kaupunkiin ja hänestä tuli menestynyt kauppias. Puisessa Wolkoffin talossa ehti elää neljä sukupolvea Wolkoffin sukua ennen kuin se lahjoitettiin Lappeenrannan kaupungille ja siitä tuli yksi kaupungin mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä suomalaisille ja venäläisille matkailijoille. Talo ja suvun tarina symboloivat kulttuurienvälistä dialogia ja sitä, miten suku säilytti venäläiset ja ortodoksiset traditionsa vieraassa maassa. Sisällä Wolkoffin talossa perheen alkuperäisten esineiden, huonekalujen ja tavaroiden keskellä tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt ja perhe asuisi yhä talossa. Tämän vaikutelman saa erityisesti joulun ja pääsiäisen aikaan, jolloin huoneet on koristeltu juhlan mukaisesti. Näin joulun aikaan Kau...

Every year Volkoff  Museum situated in the center of Lappeenranta  offers the guests an opportunity to be immersed in the magic atmosphere of Christmas. The story of the Volkoff family is unique and unusual in a way. Ivan being a serf made all the way from Yaroslavl to Lappeenranta, settled down and developed into a successful merchant, opened his own shop. Four generations of Volkoff family had been living in the wooden house which finally was presented to the city of Lappeenranta and became one of the most exciting sightseeing for Finnish and Russian visitors of the city. The house and the story of the family symbolize the dialogue between the cultures as well as the way how people could keep the traditions inside the family being in another country. When you find yourself inside the Volkoff house, surrounded by the original family things, furniture and belongings it seems that the family is still living here and the time has stopped. Especially  the visitors can ge...

Lapsena rakastin Kotiliesi-lehden kuukausittaista palstaa, jossa kerrottiin mitä juuri nyt on aika tehdä. Se toi elämään turvaa ja jatkuvuutta. Oli ihanaa, kun joku oli miettinyt puolestani, mitä kaikkea juuri nyt pitäisi tehdä. Epäilen, että nyt marraskuussa tätä kirjoittaessani minun olisi aika sytyttää kynttilät, kääriytyä lämpimään vilttiin ja nauttia hyvästä kirjasta höyryävän teekupposen kera. Taustalla roihuava takkakaan ei olisi pahitteeksi. Uutisia ja mielipidepalstoja lukiessa tulee kuitenkin mieleen, onko nyt aika etsiä syyllisiä ja haukkua heitä nimettömänä netissä? Onko aika asettaa homekoulut ja kunnan kulttuuripalvelut vastakkain? Onko aika vähentää henkilökuntaa sekä karsia palveluita ja kutsua sitä tehostamiseksi? Mutta entäs jos nyt onkin aika uusiutua ja mennä tuulta päin? Tehdä asiat uudella tavalla? Onko nyt aika luopua aikansa eläneistä perinteistä ja luoda uusia tapoja toimia? Onko aika lopettaa voivottelu ja nauraa välillä ääneen? Oli miten oli, erityisen levol...

  Etelä-Karjalan taidemuseolla on parhaillaan tarjolla Leena Luostarisen ja Eeva Vesterisen näyttelyt. Miten voi kaksi näyttelyä saada aikaan niin suuret tunteiden kirjot? Helposti sanon minä. Leena Luostarisen työt ovat täynnä monikerroksisuutta, vahvasti elettyä elämää. Värejä on käytetty pihistelemättä ja kerrostumia teoksissa on useita. Nämä elementit tekevät niistä mielenkiintoisia ja aina uudestaan katsottavia. Jokainen uusi kerta tuo mukanaan uuden detaljin tai tunnetilan mukanaan. Värejä rakastavana tuntuu, että keho imuroi tästä näyttelystä värivaraston täyteen energiaa, josta sitä on hyvä ammentaa päiviin ja paikkoihin, kun sitä ei ole tarjolla. Osa teoksista myös vie energiaa olemalla voimakkaita ja moniselitteisiä. Jospa voisikin kysyä Leena Luostariselta hänen omia tunnelmia teoksista, sillä minä vain katson niitä ja hän on synnyttänyt ne. Siirtyminen edellisistä Eeva Vesterisen teosten pariin ei ollut helppoa, mutta ehdottomasti kannatti. Eevan teokset v...

Eilen oli mahtavan aurinkoinen ja lämmin syyskuun ilta ja oli aivan uskomatonta, kuinka moni asiakasraatilaisistamme oli halunnut tulla linnoituksenmäelle kokoukseen. Tunnelma oli taas, kuten aina, innostunut ja energinen. Illan teemana oli pienen alustuksen jälkeen keskustella museon kokoelmista. Reija oli tehnyt koosteen Etelä-Karjalan museon kokoelmatyöstä, jonka lopuksi hän heitti ilmaan kysymyksen: millä tavalla museo voi tallentaa nykyajan elämää ja ilmiöitä. Keskustelu rönsyili ja saimme paljon ideoita, joista kaikkia en vielä tässä vaiheessa aio paljastaa :). Museon asiakasraati kokoontuu neljä kertaa vuodessa. Minusta parasta asiakasraadin kokouksissa on se ideoiden ilmaan heittely ja kun niitä siellä aikamme pallotellaan, tuleekin maali. Löytyy Se juttu, jota sitten lähdetään viemään eteenpäin.  Nyt päätimme tehdä yhteisen dokumentaatioprojektin. Raatilaiset ottavat kamerat, tabletit ja nauhurit mukaan ja dokumentoivat yhden lappeenrantalaisen ilmiön tiettynä er...

Vuoden odotuksen jälkeen se on taas täällä – kesä! Tosin viime kesä taisi unohtaa tulla. Sen verran oli sateista ja koleaa, että jäi koko vuodenajasta huijauksen maku suuhun. Mutta nyt ollaan taas kesäsesongin kynnyksellä ja odotukset ovat korkealla, sekä säiden että museovieraiden kiinnostuksen suhteen. Kesä museossa on aina arvoitus. Kesän sujumiseen ja asiakasmääriin vaikuttavat lukemattomat seikat. Sää lienee yksi niistä tärkeimmistä. Jos on kuumaa ja aurinkoista, ei ihmisiä näy museossa, koska ranta ja mökki ovat ne kiehtovammat kohteet kuumana kesäpäivänä. Silloin museota voisi viidakkomarkkinoida ihanan viileänä ilmastoituna kohteena, missä voi viilentää selkää ja hakea samalla elämyksiä ja tietoa. Sateinen sää taitaa olla kuitenkin enemmän museovierailuun kannustava ilmanala. Viime vuonna siihen aikaan, kun yleensä Suomessa vietetään kesää, oli Etelä-Karjalan museossa hyvä sesonki. Silloin asiakkaita riitti ihastelemaan I.K. Inhan kansallismaisemakuvia ja Koiramäen enteitä j...