Elävä Museo

Wolkoffin perheessä pääsiäiseen valmistautuminen alkoi sovintosunnuntaina eli laskiaissunnuntaina. Silloin alkoi 40 päivää kestävä suuri paasto. Pääsiäisen perinteisiin kuului koristeltujen pajunoksien vieminen kirkkoon siunattavaksi palmusunnuntaina. Pajunoksat aseteltiin ikonien viereen koristeeksi ja siinä ne saivat olla siinä helatorstaihin saakka. Pääsiäistä edeltävän suuren viikon torstain iltapalveluksesta pyrittiin tuomaan tuli kirkosta tuohuksella kotiin ikonin edessä olevaan lampukkaan. Joskus kävi niin, että tuli sammui tuohuksesta, kun oltiin jo aika lähellä kotia. Pääsiäisenä lampukkaan laitettiin roikkumaan kaunis pääsiäismuna. Suurella viikolla muisteltiin Kristuksen kärsimyksiä. Suru näkyi kodissa tummina tekstiileinä ja koristelun yksinkertaisuutena. Jumalanpalveluksia oli paljon ja ne rytmittivät kodin pääsiäisvalmisteluja. Suuren viikon pääsiäisvalmisteluihin kuuluivat kananmunien värjääminen isossa kattilassa sekä pääsiäisleipomusten, kulitsa, baba ja pasha, valmist...

Rykmentissä yksityiskohtaisesti kirjattujen tapahtumien tarkastelun mahdollisti kokoelmasiirron yhteydessä esille tullut nippu päiväkäskyjen suomennoksia Suomen Rakuunarykmentille. Päiväkäskyt on kirjoitettu ennen pääsiäistä 125 vuotta sitten, jolloin pitkäperjantai 2.4. ja pääsiäinen 4.-5.4. on osunut samoille päivämäärille kuin tänäkin vuonna 2021. Päiväkäskyt olivat Lappeenrannan Lindholmin talon ullakolta osoitteesta Yhdyskatu 10 löytyneessä pienessä pahvilaatikossa muiden vanhojen papereiden joukossa. Todennäköisesti paperit on otettu talteen viimeistään Lindholmin talon purkamisen yhteydessä 1950-1960-luvulla, mutta aivan tarkkaa tietoa ei ole, miten ja milloin laatikko on museolle päätynyt. Kauppias Lindholmin talo sijaitsi Lappeenrannan keskustassa hotelli Patrian lähellä. Nykyisin samalla paikalla on kerrostalo. Lindholmin talo tunnettiin alun perin niin sanottuna Gripenbergin talona. Aikojen kuluessa se on ollut asuintalona ratsumestari Fritz von Tobiesenille perheineen, samo...

Kuvat: Jalmari Lankinen, ellei toisin mainita. Etelä-Karjalan museon kuva-arkiston kokoelmissa on vuodesta 2017 saakka ollut Jalmari ja Juha Lankisen valokuva- ja arkistokokoelma, jonka perustan muodostavat Jalmari Lankisen kuvaamat valokuvat 1910-30-luvuilta Viipurista ja Karjalasta. Viipurilainen arkkitehti Jalmari Lankinen (1894-1970) oli harrastelijavalokuvaaja. Hän oli saanut tuntumaa valokuvaukseen jo kouluaikoina tehdessään sitä kesätyönään. Lankinen kuvasi alkuaikoina paljon muotokuvia lapsuudenperheestään ja sittemmin opiskelijatovereistaan Suomen Teknillisessä Korkeakoulussa. Nämä vanhimmat kuvat ovat 1910-20-luvuilta säilyneitä vedoksia. Jalmari Lankisen lapsuudenperhe heinätöissä 1910-luvulla.  Ahto Virtanen, Jalmari Lankinen ja Alvar Aalto Suomen Teknillisen Korkeakoulun luokassa vuonna 1921. Lankisen valokuvausharrastus otti kunnolla tuulta alleen, kun Viipuriin perustettiin vuonna 1930 Karjalan kameraseura. Seura kokoontui 1930-luvulla kerran viikossa kerhoiltoihin, ...

Sanasta “museotyö” monille tulee kenties ensimmäisenä ja tutuimpana mieleen museoiden näyttelytoiminta. Museotyö pitää kuitenkin sisällään hyvin monenlaisia tehtäviä näyttelyiden rakentamisen lisäksi. Tässä postauksessa esittelemme Etelä-Karjalan museon kulttuuriympäristö- ja aluemuseotyötä tekevät työntekijät: rakennustutkijat, arkeologin ja maakuntatutkijan.  Maaseudun perinnemaisemat ovat monin paikoin katoamisvaarassa, kun vanhat talousrakennukset ovat jääneet vaille käyttöä eikä laiduntavia eläimiä ole. Kuva: Noora Gherghel 2020. Uusi museolaki tuli voimaan 1.1.2020, minkä jälkeen alueelliset vastuumuseot korvasivat aiemmat maakuntamuseo - ja aluetaidemuseo -nimikkeet Suomessa.  Uudistetun museolain myötä Lappeenrannan museoista (Etelä-Karjalan museo ja Lappeenrannan taidemuseo) tuli Etelä-Karjalan alueellinen vastuumuseo. Me toimimme asiantuntijana oman maakuntamme kulttuuriperintöä koskevissa asioissa ja samalla linkkinä Museoviraston suuntaan.   Alueellisen...

Olen työskennellyt Etelä-Karjalan museolla rakennustutkijana ja korjausrakentamisen asiantuntijana vuoden 2020 alusta asti. Muutin Lappeenrantaan Edinburghista, jossa olin ollut täydentämässä opintojani rakennusperintöalaan liittyen. Skotlanti teki lähtemättömän vaikutuksen, ja olin toivonut, että voisin työskennellä siellä opintojen jälkeen. Suomesta alkoi kuitenkin avautua kiinnostavia mahdollisuuksia museolain muutoksen myötä, ja paluu kotimaahan tuli ajankohtaiseksi heti valmistumiseni jälkeen.   Skotlannin pikkukaupungeissa arkisillakin näkymillä on oma viehätyksensä. Historia näkyy kaikkialla. Kuva: Noora Virtanen 2019. Minulla ei ollut ennestään kytköksiä Etelä-Karjalaan. Alkuun työssä olikin hyvin keskeisessä osassa maakuntaan tutustuminen, ja tämä jatkuu intensiivisesti edelleen. Työtä luonnehtii, että lähes joka päivä kohtaa jotakin uutta. Ihmisiin tutustuminen on kuitenkin jäänyt hieman vähemmälle, kun poikkeusolojen seurauksena erilaiset kokoukset ja tapaamiset ova...

Aloitin työskentelemään Etelä-Karjalan museolla rakennustutkimuksen parissa helmikuun alussa. Pesti kestää vuoden loppuun asti. Koen olevani etuoikeutettu, kun museon toimistolla työpisteeni ikkunasta avautuu avara maisema Lappeenrannan Linnoituksen Katariinan torille. On mahtavaa, että Linnoituksen alue on säilynyt näin hyvin ja tarjoaa kaupunkilaisille monenlaisia virkistyspalveluita puistoista museoihin ja ravintoloista kesäteatteriin.   Lappeenrannan Linnoituksen Katariinan toria helmikuussa 2021. Kuva: Tuija Välimaa. Koska työjaksoni on vain vajaan vuoden mittainen, tehtäväni Etelä-Karjalan museon kulttuuriympäristötiimissä on ensisijaisesti auttaa muita tiimin jäseniä siellä missä voin. Käytännössä teen pääasiassa pienimuotoisia rakennetun ympäristön selvityksiä kirjallisia ja arkistolähteitä hyödyntäen, ja laadin niiden pohjalta lausuntoja rakennushankkeisiin ja kaavoitukseen liittyen. Tiimimme tämän vuoden tavoitteisiin kuuluu myös yleisötapahtuman järjestäminen lokaku...

 Työssäni vastaan Etelä-Karjalan arkeologisen kulttuuriperinnön suojeluun liittyvistä asioista. Museolain uudistuksen myötä Etelä-Karjalan museoon saatiin ensimmäistä kertaa historiassa arkeologin toimi vuoden 2020 alusta. Aiemmin museossa maakuntatutkijana toiminut Jukka Luoto oli myös koulutukseltaan arkeologi ja teki pitkän päivätyön maakunnassa arkeologian tunnettuuden edistämisen parissa. Arkeologin ja maakuntatutkijan tehtävänkuvat ovat kuitenkin varsin erilaisia, joskin yhtäläisyyksiäkin löytyy mm. kulttuuriperintötietoisuuden lisäämisen saralla  Suojeluarkeologian toimi on pitkälti hallinnollista työtä ja erilaisten maankäyttöhankkeiden vaikutusten arviointia arkeologisen kulttuuriperinnön säilymiseen. Kyse on arkeologista kulttuuriperintöä koskevien riskien arvioinnista, niiden ennakoinnista ja minimoimisesta. Riskien arvioinnin ohella työni perustuu paljolti todennäköisyyksien pohtimiseen. Kuinka todennäköistä on, että esimerkiksi kaavoitettavalla alueella on muinais...

Olen työskennellyt maakuntatutkijana kesäkuusta 2020 lähtien. Alueellinen tehtäväni on Etelä-Karjalan paikallismuseotyön edistäminen, mikä sisältää paikallismuseoiden neuvontaa mm. avustusten hakemisessa, museorakennusten kunnossapidossa sekä kokoelmien hoidossa. Tehtävänäni on myös toimia yhteydenpitäjänä maakunnan toimijoiden sekä Lappeenrannan museoiden ja Museoviraston välillä. Maakunnallisen työn lisäksi teen museon omaa tiedotus- ja yleisötyötä museon näyttelyt- ja yleisötyöyksikössä.  Etelä-Karjalan yhdeksässä kunnassa on lähes 40 museota, joista suurin osa ei ole ammatillisesti hoidettuja, vaan museoiden toimintaa kannattelevat erilaiset yhdistykset. Kotiseutu- ja paikallismuseotoiminta on erityisen arvokasta kunkin paikkakunnan identiteetille, sillä paikallistoimijoilla on omaa historiaansa kohtaan sellaista spesifiä asiantuntijuutta, jota esimerkiksi meillä Etelä-Karjalan museolla ei tule koskaan olemaan. Säilyttämällä ja välittämällä tietoa omalta alueeltaan, paikallisto...