Näyttelysopan keitossa

Syyskuussa 2022 hyppäsin vuoden ajaksi museoiden kokoelmat ja tutkimus -yksiköstä työskentelemään Ruokamaakunta nyt! – 11 000 vuotta eteläkarjalaista gastronomiaa -hankkeeseen. Hankkeesta, sen toteuttajista tavoitteista kerroin joulukuussa ilmestyneessä blogikirjoituksessani, ja tällä kertaa kerron hieman yhdestä hankkeen puitteissa toteutettavasta toimenpiteestä eli Etelä-Karjalan museon uudistuvan perusnäyttelyn ruokakulttuuria esittelevän osuuden valmistelusta. Näyttelykokonaisuutta on työstetty syksystä lähtien ja nyt alkaa loppusuora häämöttää. Toivon mukaan museoasiakkaat pääsevät jo kesän aikana nautiskelemaan karjalaisen pitopöydän äärelle. 

Näyttelyn valmistelu käynnistyi aineiston keruulla. Kokosin kasaan aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja ryhdyin tutkailemaan maakunnan ruokahistoriaa yleistä ruokahistoriaa unohtamatta. Karjalaisesta ruokaperinteestä on olemassa melko runsaasti kirjallisuutta, ja museon kokoelmiin talletettu materiaali toimi myös merkittävässä osassa näyttelyn valmistelussa. Keräämäni aineiston pohjalta ryhdyin valmistelemaan näyttelyn tekstejä, keräämään esille laitettavaa esineistöä, valokuvia ja muuta materiaalia. Tavoitteena oli, että esille valittu aineisto ja tekstit tukisivat toisiaan ja että aineistosta olisi myös löydettävissä yhtymäkohtia perusnäyttelyn muihin kokonaisuuksiin.  
 
Näyttelytekstien kirjoittamisessa on omat haasteensa: tekstien tulisi olla suhteellisen lyhyitä ja tiiviitä, mutta kuitenkin riittävän informatiivisia. Tekstiä syntyikin hieman enemmän kuin mitä tila olisi antanut myöten. Museoiden kuva-arkisto osoittautui myös melkoiseksi aarreaitaksi ja runsaasti ja hienoja otoksia jouduttiin jättämään pois näyttelystä. Kuvat kuitenkin digitoitiin ja niitä tullaan lisäämään asiakkaiden iloksi Lappeenrannan museoiden Finnaan. Myös esineistön osalta karsintaa ja valintaa jouduttiin tekemään. Joitain karjalaisen ruokaperinteen osalta olennaisia työvälineitä, kuten piirakkapulikkaa, kokoelmistamme ei puolestaan löytynyt ensimmäistäkään. Pulikka, kuten myös muutama muu näyttelyn esillepanon kannalta olennainen asia, löytyi kuitenkin museoiden someen laitettujen etsintäkuulutusten avulla.  


Nämä kuvat eivät tällä kertaa mahtuneet näyttelyyn mukaan, mutta löytyvät tietoineen piakkoin Finnasta. 

Näyttelyprosessi ei tietenkään kulje eteenpäin ainoastaan yhden ihmisen voimin, vaan mukana valmistelussa on useita eri alan ammattilaisia sekä museon sisä- että ulkopuolelta.  Näyttelyarkkitehti mm. tekee pohjakuvat ja suunnittelee näyttelynrakennuksesta käytetyt materiaalit ja graafikko puolestaan vastaa näyttelyn tekstien ja kuvien ulkoisesta ilmeestä. Museon oma työryhmä kommentoi tekstejä, on tukena ja esine- ja kuvavalinnoissa sekä rakentamisessa, museomestarit vastaavat teknisestä toteutuksesta, valokuvaaja kuvaa esineitä ja digitoi aineistoja oikeastaan jokainen yksikön jäsen on mukana matkan varrella omalla panoksellaan ja käytännön rakentamisessa on mukana myös useampia ulkopuolisia tahoja.  


Millaista eteläkarjalainen ruokakulttuuri sitten on?  Nykyinen maakuntamme sijaitsee itäisen ja läntisen kulttuuripiirin rajalla, ja vaikutteet molemmista suunnista näkyvät alueen ruokaperinteessä. Eteläkarjalaisesta ruokataloudesta löytyy runsaasti yhteisiä piirteitä Karjalankannaksen, Pohjois-Karjalan sekä Savon alueen kanssa, ja sijainti itärajalla näkyy sekä näiden että Etelä-Karjalan ruokaperinteessä. Useiden ruoanvalmistusvälineiden nimet juontavat juurensa venäjänkielisiin nimiin, kuten esimerkiksi uhvatta tai sukunapotti.  


Havainnekuva sukunapotin ja uhvatan käytöstä. Kuva: Tuomas Nokelainen 

Ruokakulttuurimme sydän lienee umpinainen leivinuuni, jonka merkitys korostuu sekä kirjallisuudessa että ihmisten muistoissa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa tutustuin vuonna 2001 tehdyn Ruokamuistoja lapsuudesta -keruun aineistoon. Aineiston keruuseen osallistuneista henkilöistä lähes poikkeuksetta jokainen eteläkarjalaiset tai karjalaiset juuret omannut henkilö kertoi tärkeänä muistonaan, että lauantaisin oli leivontapäivä. Ensin uunissa paistettiin piirakat ja leivät ja sen jälkeen jälkilämmössä hautuivat padat ja paistit.  


Muihin ruokaperinteemme teemoihin voi tutustua näyttelyn avauduttua. Tällä hetkellä näyttelyn rakenteet valmistuvat vauhdilla, teksti- ja kuvaplanssit ovat viimeistä silausta vaille painovalmiit ja yhteen vitriiniin esineistön testitäyttökin tehty. Piakkoin voimme toivottaa teidät tervetulleeksi makumatkalle Etelä-Karjalan ruokahistoriaan. 


Näyttelytilassa alkaa tapahtua. Kuva: Noora Niemi 


Ei oo läheskää nii nälkä, ko välil syöp! (jääskeläinen sanonta) 


Noora Niemi 

Tutkija Ruokamaakunta Nyt - 11 000 vuotta eteläkarjalaista gastronomiaa jatkuvassa kattauksessa” -hankkeessa. 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Etelä-Karjalan kadonneet kalmistot – Lappeenrannan Seurahuoneen kalmisto

Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Lappeenrannan vanhojen sahojen maisemia

Kaupunkinäkymiä Lappeenrannan vanhan vesitornin näköalatasanteelta