Elävä Museo

Viime viikolla teimme Etelä-Karjalan Luonnonsuojelupiirin ja Lappeenrannan seudun luonnonsuojeluyhdistyksen kanssa yhteistyössä luontoretken museoympäristöön. Sitä on tullut havainnoitua, että museoita ympäröi joko luonnon tai ihmisen muovaama ympäristö, mutta koskaan aiemmin siihen museon välittömään lähiympäristöön ei kukaan ole ainakaan minua niin perusteellisesti perehdyttänyt. Meillä oli luonnonsuojeluyhdistyksestä asiansa tunteva opas pihalla kertomassa kasveista (niitä vielä oli näkyvissä!) sekä sammalista ja niiden ilmaantumisesta kyseisiin kohtiin. Tätä tutustumisretkeä ei olisi varmastikaan toteutettu ellei sekä eräs paikallinen lastentarhanopettaja että eräs paikallinen museo olisi niin kovasti innostuneet ajatuksesta. Olimme keskustelleet tällaisesta luonnonsuojeluliiton ihmisten kanssa, mutta en meinannut keksiä missä lähteä tätä toteuttamaan. Aikakin tuntui olevan kortilla, koska yleisötapahtumaa olisi pitänyt ehtiä mainostaa. Onneksi Etelä-Karjalan museon...

Elävä Eteläkarjalainen Museoympäristö -hankkeen päätösseminaarissa tarkastellaan hankkeen tuloksia ja tuodaan esille hyviä esimerkkejä paikallismuseotoimintaan myös muualta Suomesta. Kaikille avoin ja ilmainen seminaari järjestetään yhteistyössä Etelä-Karjalan maakuntayhdistyksen kanssa. tiistaina 13.11. klo 12 alkaen Lönnrotin koululla Lappeenrannassa. Seminaariin tulee ilmoittautua etukäteen projektikoordinaattorille.  Seminaarissa keskustellaan paikallismuseoiden hoidosta, hoitoon liittyvistä ongelmista sekä niiden avoinna- ja ylläpitoon löydetyistä ratkaisuista. Maakunnallisten ongelmien ja ratkaisujen lisäksi nostetaan esille hyviä esimerkkejä myös kauempaa. Museonjohtaja Kristina Ahmas tulee kertomaan Kokkolan museon yhteyteen perustetusta harrastajatoimijoiden Erikoistietotoimistosta. FM Sini Hirvonen nostaa esille kysymyksen, jota käsitteli etnologian opinnäytetyössään: ”Kuka omistaa menneisyyden?” Etelä-Karjalasta nostetaan esille näkökulmia yritystoimintaan...

Savitaipaleen kotiseutuyhdistys järjesti talkoot rukiin puintiin Hakamäen museoalueella 4.9.2012. Ruis oli korjattu pellolta jo edellisellä viikolla ja ahdettu lyhteinä parsille. Sen jälkeen sitä oli kuivatetettu neljä päivää kuumassa riihessä. Kotiseutuyhdistyksen jäsenet olivat vuorollaan olleet kipinämikkona riihellä. Kuva: Ismo Hölsä Parsilta laskettiin lyhteitä ja ne ladottiin lattialle riveihin tähkät vastakkain. Ennen puitiin niin, että samaa riviä puitiin pareittain iskien samaan kohtaan varstallaan. Kun puiminen alkoi sujua, se sai tasaisen rytmin. Kun rivi oli puitu, käännettin lyhteet ja ne puitiin toiselta puolen. Puitu "lattiallinen" sidottiin uudelleen kiinni oljilla. Näin niitä voitiin helpommin siirtää pois tieltä. Hakamäellä pohdittiin missä jätteeksi jääneitä olkia voitaisiin nykypäivänä hyötykäyttää. Varstalla puiminen ei ollut niin helppoa kuin miltä se näytti. Siihen täytyi löytää oikea tekniikka ja rytmi, jotta se lähti sujumaan. Riihen ul...

Kävin viime torstaina Luumäen kunnantalolla Kulttuuri Tulille! seminaarissa. Se toimi lähtölaukauksena kulttuuriyritys Kaikun Härkää sarvista –hankkeelle. Seminaariin oli koottu innostavia puhujia muun muassa kulttuurin rahoitukseen liittyen. Itse löysin sieltä mielenkiintoisena lankana kulttuurin aseman kuntapäätännössä. Mielestäni kulttuuri näkyy kaikessa siinä mitä ihminen tekee. Se ilmenee myös siinä miten ihminen asioita tekee tai niihin suhtautuu. Luonnontilainen metsä ei itsessään ilmennä kulttuuria, mutta kulttuuri vaikuttaa siihen miten sitä katsotaan ja miten se koetaan. Nykyään tuntuu, että kunnallishallinnossa kulttuuri nähdään välttämättömänä pakkona ja kiusallisena menoeränä. Joissain harvoissa kunnissa on ryhdytty näkemään kulttuuri ainakin lisäarvona matkailijoille ja jopa matkailijoiden houkuttimina. Näissä paikoissa rahan laittaminen kulttuuriin on investointi. Tästä puhui inspiroivasti Varkauden kulttuuri- ja vapaa-aikajohtaja, aiheesta väitellyt, Kimmo K...

Ylämaalla järjestettiin kurssi kimpiastioiden korjaamisesta 10.-11.8.2012 yhteistyössä Etelä-Karjalan maakuntayhdistyksen ja Ylämaan kotiseutuyhdistyksen kanssa. Kotiseutuyhdistys värväsi ohjaajat kurssille paikkakuntalaisista ja järjesti tilaksi Ylämaan koulun puutyöluokan, joka palveli kurssin tarpeita mainiosti. Kurssia lähdettiin suunnittelemaan alun perin paikallismuseoiden toiveista ja tarpeesta. Monien paikallismuseoiden kimpiastiat ovat aikojen saatossa kuivuneet ja pahimmassa tapauksessa muuttuneet lautakasoiksi. Myös korjaustaidot ovat ruostuneet tai hävinneet kokonaan. Kurssilla haluttiin tuoda lisää harrastajia perinnekäsitöiden pariin ja houkutella uusia tekijöitä paikallismuseoiden toimintaan. Kurssi oli erittäin suosittu ja siellä jo tuli kyselyitä uusista samankaltaisista kursseista. Tässä muodossa astiat ennen kurssia olivat. Kurssi tuli tarpeeseen. Perjantaiaamu aloitettiin kahvilla ja karjalanpiirakalla. Sen jälkeen alettiin hioa astioiden pinnasta po...

Aikamoista, kun kuukauteen ei tänne ole kirjoittanut, näyttää siltä, kuin ei olisi töitä tehnytkään. Olen kuitenkin. Järjestin paikallismuseoretken 29.7. Savitaipaleen Hakamäen museoalueelle, Kärnäkosken linnoitukselle ja Taipalsaarelle Mooses Putron kotimuseoon. Savitaipaleella osallistuimme kotiseutuyhdistyksen 80-vuotisjuhlaan. Retkipäivän säätä voisi kuvata haastavaksi: aamulla lähtiessämme Lappeenrannan Linnoituksesta aurinko paistoi. Savitaipaleella perinnejumalanpalveluksen ajan paistoi ulkona edelleen aurinko. Hakamäellä alkoi sataa. Ensin ihan vähän, sitten koko ajan yltyen kunnes lopulta tuli ukkonen ja kaatosade. Ensimmäisenä aamun ohjelmassa oli perinnejumalanpalvelus Savitaipaleen kauniissa kivikirkossa, joka on rakennettu vuonna 1924. Jumalanpalveluksen vanhasta kaavasta ja vanhoista virsistä oli yllättäen kiinnostunut koko retkijoukko, vaikka olin varautunut siihen, että osa lähtee mieluummin Kirkonrakentajien museoon. Vastaremontoitu Savitaipaleen kirkko oli...

Olen kirjoittanut täällä blogissa paljon vapaaehtoistyöstä museoissa ja museoiden merkityksestä muistin välineenä. Halusimme tähän myös vapaaehtoistoimijoiden näkökulmaa asiaan. Pyysin erästä Etelä-Karjalan museon asiakasraadin jäsentä kirjoittamaan minulle miksi museotoiminta ja historia kiinnostavat. Tässä hän vastaa: ”Minä olen vähän kaikesta yhteiskunnan menosta kiinnostunut ihminen, mutta historia sytyttää minut jostain kumman syystä. Liekö vaikutusta silläkin, että lapsuuden kesiäni vietin Kärnäkosken Linnoituksen valleilla kun mummoni ja pappani olivat Kärnäkosken myllynhoitajinakin joskus olleet ja myllymökissä asuneetkin. Lapsuuteni aikaan heidän mökkinsä sijaitsi aivan Kärnäkosken lotjasataman suulla Kuolimon muuttuessa Kärnäkoskeksi. Niin ja koulussa historian tunneilla istuin käsi poskella ja kuuntelin opettajaa haltioituneena. Kotona ei tarvinnut historian läksyjä pahemmin käskeä lukemaan, tunneilta jo jäi päähän asioita ja lisäksi kah...