Museo ja päiväkoti

 

Museon kanssa tehty yhteistyö on rikastuttanut päiväkotilasten elämää Taipalsaarella. Esimerkiksi useat lapset osallistuivat Muisku! -näyttelyn (30.10.2012-3.2.2013) valmisteluun leikkaamalla omat rakkaat, pieniksi jääneet yöpukunsa ja paitansa osaksi Maiju Ahlgrénin suunnittelemaa taideteosta, valtavaa räsyvyyhtiä. Erityisesti mieleeni jäi poika, joka leikkasi ja keri kaikkein suurimman kerän. Hänen matonkudekeränsä riitti taidemuseolta keskikaupungille ja vieläpä Muisku-tekstiksi seinällekin. Nuoren herran hymy oli korvissa asti.

Kuusivuotiaat osallistuivat Muiskuun myös ideoimalla tekstejä Sanna Majanderin Muistamispeli-teokseen kuuluviin hernepusseihin. Lapset pohtivat, mitä päivittäin tulisi muistaa. Hernepusseihin ommeltiin tekstejä kuten Ei saa kutitella aamupiirissä ja Muista pyyhkiä suu. Omia tekstejä etsittiin näyttelyssä innokkaasti. Näyttelyn päätyttyä hernepusseja lainattiin esikouluryhmiin Saimaanharjulle ja lapset leikkivät niiden avulla liikunta- ja tutustumisleikkejä.

Tämän kevään haaveena on päästä Etelä-Karjalan taidemuseon Vai ihmistä kohti -näyttelyyn. Näyttelyssä on esillä mm. Jussi Valtakarin ihmisaiheisia puuveistoksia. Esikoululaiset ovat tänä vuonna puututkimusten yhteydessä vuolleet puuta ja puu-ukkoja, joten näyttelyn veistokset kiinnostavat kovasti.

Esiopetustyöhön nivoutuvan museoyhteistyön lisäksi osallistuin kuluvana vuonna Lappeenrannan museoiden Lappeenranta nyt! –dokumentointiprojektiin. Kiersin 23 eri-ikäisen lappeenrantalaisten kanssa valokuvaamassa heidän suosikkipaikkojaan kaupungissa. Minulla oli mukanani kirjallinen ohje, joka kertoi luvastani kuvata: ”Lappeenrannan museon asiakasraadin jäsenet dokumentoivat elämää ja ilmiöitä Lappeenrannassa 16.11.2013 – 31.1.2014. Tänä aikana raatilaiset jalkautuvat kaupunkiin kuvaamaan ja haastattelemaan kaupunkilaisia. Kuvat ja haastattelut jäävät Lappeenrannan museoiden arkistoon ja niitä voidaan käyttää näyttely- ja tutkimuskäyttöön.”

Tammikuun 2014 alussa kävelin suosikkipaikkansa esittelijän seurassa Kimpisen pururadalla. Haastateltu kertoi: ”Mahtava maisema samalla kun venyttelee ja lähtee taas juoksemaan. Täältä on näkymä Saimaalle, tämä on upea paikka. Työasiat unohtuvat.” Yhden haastatellun suosikkipaikka oli Lappeenrannan Tanssiopiston leveät ikkunalaudat, joilla on ihana istua balettitunnin alkua odotellessa ja katsoa kaunista maisemaa ulos ikkunasta. Puoli vuotta Suomessa asuneen vaihto-oppilaan suosikkipaikka oli kahvila Majurska. Ainonkadun leikkipuisto oli päivällä lasten ja illalla/yöllä nuorten suosikkipaikka. Myllysaari puolestaan oli kaikenikäisten suosiossa.

Oli mielenkiintoista tutustua ihmisten suosikkipaikkoihin.  Lappeenrannasta sai kuvausprojektin ja kaupungissa kävelyn myötä monipuolisen kuvan. Kaupunki tarjoaa eri-ikäisille viihtyisiä ja mieluisia paikkoja, harrastuspaikka on parhaimmillaan kuin toinen koti.

Kirsi Rehunen, Taipalsaari. Lappeenrannan museoiden asiakasraatilainen, Taipalsaaren varhaiskasvatuksen museoyhteistyöhenkilö, lastentarhanopettaja.