Wolkoffin talomuseon talvi

-
Wolkoffin talomuseon talvi

Tunnelmallisen joulun jälkeen Wolkoffin talomuseon ovet sulkeutuivat tammi-helmikuun ajaksi. Museossa on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista hiljaiselon aikana.

Joulusesongin jälkeen oli vuorossa museotalon joulukoristeisen pakkaaminen odottelemaan seuraavaa joulua. Kattoon asti ulottuvasta kuusesta otettiin pois joulupallot, käärittiin ne paperiin ja pakattiin laatikoihin. Myös yli sadan vuoden ikäiset kuusenkoristeet, Maria Wolkoffin aikoinaan Pietarista tuomat joulupukki ja jouluenkeli, laitettiin odottelemaan taas uutta joulunaikaa. Joulukoristeiden pois pakkaaminen on aina hieman haikeaa ja talo näyttää hetken aikaa siltä kuin jotain puuttuisi. Ruokasalin pöytään vaihdettiin myös hieman arkisempi kattaus.


Tammikuussa on myös puodin puolella ollut vilskettä. On ollut inventaarion aika. Kaikki postikortit, joulutontut, enkelit, joulupallot ja muut myyntituotteet on laskettu ja merkitty inventaariolistoihin. Inventaario ei ole aivan hetkessä tehty, sillä museokaupassa erilaisia myyntituotteita on aikamoinen määrä.


Tammikuussa alkoi puodin ja museon puolella pattereiden vaihto. Saimme kaikkiin huoneisiin uudet patterit.

Talvitauolla on museon henkilökunnan toimesta tehty talossa suursiivous. Kaikki kauniit koriste-esineet on pyyhitty ja laitettu huolellisesti takaisin omille paikoilleen. Lattiat on pesty, tyynyt imuroitu ja talo odotteleekin nyt raikkaana seuraavia asiakkaitaan. Siivous Wolkoffin talomuseossa on aina hieman erilaista kuin kotona. Voi jopa sanoa, että siellä siivoaminen on mielenkiintoista ja mukavaa.


Helmikuussa järjestelemme puodin ja näyteikkunat uudelleen. Hyllyt pyyhitään, loput jouluntavaroista kannetaan varastoon ja puodin hyllyt täytetään jälleen odottamaan uusia asiakkaita.

Kun Wolkoffin talomuseon ovet avautuvat jälleen maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna, saattaa kevätaurinkokin jo pilkistellä taivaalla. Huhtikuun alkupuolella puoti ja talo saavat valmistautua juhlien juhlaan, pääsiäiseen. Silloin talomuseo koristellaan Wolkoffin suvun perinteiden mukaan ja kauniit pääsiäiskoristeet otetaan varastoista taas esille.


Teksti: Mari Tams
Kuvat: Lappeenrannan museot




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Etelä-Karjalan kadonneet kalmistot – Lappeenrannan Seurahuoneen kalmisto

-
Kuva
Edellisellä kerralla kirjoitin Imatran Koivuniemessä sijainneesta hautasaaresta, joka lienee ollut keskiajalla käyttöön otettu kyläkalmisto, johon Ruokolahden Salosaaren ja nykyisen kirkonkylän seudulla asuneet hautasivat vainajiaan ennen Ruokolahden seurakunnan perustamista vuonna 1572. Blogitekstin löydät täältä . Tällä kertaa jatkamme kalmistoteemalla, mutta siirrämme katseemme Lappeenrantaan ja ortodoksisen seurakunnan varhaisvaiheisiin. Ruotsin ja Venäjän rajan siirryttyä Saimaalle vuonna 1743 solmitussa Turun rauhassa, Lappeenranta jäi Venäjän puolelle rajaa. Kaupungista ja sitä suojaavista linnoitusrakennelmista tuli näin osa Venäjän valtakunnan luoteisosan puolustusta. Vallan vaihtumisen mukana myös kreikkalaiskatolisen uskon edustajien määrä kaupungissa kasvoi mm venäläisen varusväen myötä. Tiedot ortodoksisen seurakunnan alkuvaiheista ovat kuitenkin vähäisiä, sillä seurakunnan arkistot ennen vuotta 1786 ovat pääosin tuhoutuneet (Ranta 1980: 293). Ensimmäisen kirkon rakenn...
Lue lisää

Kaupunkinäkymiä Lappeenrannan vanhan vesitornin näköalatasanteelta

-
Kuva
V esitorninäkymä Lappeenrannasta vuonna 1939. Kuva: Lappeenrannan museot/Aarne Pietinen. Viime aikoina mielessäni on pyörinyt Lappeenrannan vesitorni ja sieltä eri aikoina otetut maisemavalokuvat. Torni avautui kesällä 2022 pitkän tauon jälkeen yleisölle. Tulevalle kesälle tornin tiloihin on tarkoitus avata vesitorninäkymistä ja kaupunkielämän muutoksista kertova valokuvanäyttely, jota viimeistelemme museolla paraikaa. Näyttelyn painopiste on vuosina 1954–55 uudistetun vesitornin Tornikahvilan ikkunoiden takaa avautuvassa, maakuntakeskukseksi kehittyvässä kaupungissa suunnilleen 1980-luvun lopulle saakka. Tässä blogikirjoituksessa keskityn kuitenkin vanhaan vuosina 1926–27 rakennettuun vesitorniin ja pohdiskelemaan sen ympärillä avautuvan Lappeenrannan kaupunkikuvaa ja kehitysnäkymiä ennen sotia. Vanhojen valokuvien tarkastelun lisäksi aikalaisnäkökulmaa tornista avautuvien maisemien tutkiskeluun tarjoaa arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin asemakaavasuunnittelun osana vuonna 1936 toteutet...
Lue lisää

Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Lappeenrannan vanhojen sahojen maisemia

-
Kuva
Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Lappeenrannan vanhojen sahojen maisemia Lappeenrannan alueella on toiminut useita sahoja, jotka ovat värittäneet kaupungin historiaa ja näkyvät yhä kaupunkikuvassa. Sahat on pääosin lakkautettu Lappeenrannan suunnalla ja monet isot saha-alueet on rakennettu viimeisten vuosikymmenten aikana viihtyisiksi asuinalueiksi.  Sahat ovat olleet sijoitettuna Lappeenrannan alueella Saimaan rannalle, jossa vesireittejä pitkin puuta on voitu tuoda jatkojalostukseen. Tässä jutussa tutustutaan muutamiin Lappeenrannan vanhojen sahojen alueisiin. Näiden lisäksi on olemassa myös muutama muu saha, kuten esimerkiksi Lamposaaren saha. Kävelynä voi tehdä Kahilanniemen ja Pikisaaren yhdistetyn kävelyretken ja erikseen sitten Lauritsalan saha-alueelle suuntautuneen kävelyn. Ilmakuva Saimaalta, edessä Pikisaari; Rauma-Repola Oy, Pikisaaren saha. Kuvaaja: E Sarle 1949. Metsä-Saimaan saha; tukkeja kourussa. Kuvaaja: Aarne A. Mikonsaari 1975. Keskusta...
Lue lisää