Muistoja Tainionkosken koulusta

 Tainionkosken kansakoulu perustettiin jo vuonna 1897 AB Tornator Oy:n toimesta. Vuonna 1899 koulu alkoi saada valtion avustusta ja samalla se otettiin valtion valvontaan. Ensimmäinen virallinen lukuvuosi oli 1900-1901. Alkuvuosina koulu oli tehtaan koulu, ja se oli tarkoitettu vain Tornatorin tehtaan väen lapsille. Tuolloin koulu toimi Tainionkosken torin läheisyydessä, Vuoksen rannan tuntumassa puurakennuksessa, joka on sittemmin purettu. Alkuvuosikymmenet koulu kärsi melkoisesta tilanahtaudesta, ja vuonna 1933 koulun siirtyessä tehtaan omistuksesta Ruokolahden kunnan omistukseen alkoi myös uuden koulurakennuksen suunnittelu. 

Uuden koulurakennuksen paikaksi valikoitui Tornatorin omistama ns. Kolikkoinmäki, korkea mäki tehtaiden ja asuinalueiden läheisyydessä. Rakennuksen suunnittelijaksi valikoitui arkkitehti Jalmari Lankinen. Tainionkosken koulu oli ensimmäinen Lankisen useista 1930-luvulla suunnittelemista koulurakennuksista, ja ensimmäinen suuremman mittakaavan koulu. Rakennus oli pituudeltaan 86 metriä, se oli T:n muotoinen ja rakennuksen eri osat oli suunniteltu jokainen palvelemaan omaa tarkoitustaan. Muun muassa luokkahuoneet sijaitsivat länteen sijoittuneessa siipiosassa, kolmessa kerroksessa. Koulurakennus valmistui vuonna 1936 ja Kouluhallitus piti rakennusta suorastaan ylellisyyttä hipovana. Koulu ei kuitenkaan ollut vallitsevaan tarpeeseen nähden suinkaan liian suuri. Jo 1930-luvun lopulla koulua jouduttiin käymään kahdessa vuorossa ja 1950-luvun alussa suurten ikäluokkien aloittaessa koulutaipaleensa, tilanpuute alkoi olla huutava. 

Vaalea kolmikerroksinen rakennus
Tainionkosken koulu rakennusvaiheessa, 1935-36. Kuvaaja Jalmari Lankinen. Lappeenrannan museoiden kuva-arkisto, Jalmari ja Juha Lankisen kokoelma.

Tainionkosken koulun 100-vuotisjulkaisuun on koottu muutamien koulun oppilaiden muistoja kouluajoista. Pentti Tujunen oli koulun pitkäaikainen vahtimestari (1969-1991) ja aikanaan myös koulun oppilas. Pentin perheen muutettua paikkakunnalle vuonna 1937 hän pääsi aloittamaan uransa Tainiolla juuri valmistuneessa koulupalatsissa, kuten Jalmari Lankisen suunnittelemaa opinahjoa tuolloin kutsuttiin.

Jo Pentin aikana koulua käytiin kahdessa vuorossa ja kuutena päivänä viikossa, aamuvuorossa ja iltavuorossa, koska oppilaita oli tuolloin yli 700. Yhdessä luokassa oli enimmillään jopa 42 oppilasta. Pentti oli osan kouluajoistaan aamuvuorossa ja hyvin vastahakoisesti pitkät ajat iltavuorossa. Koulurakennuksia oli tuolloin vain yksi eli koulupalatsi. Koulun pihapiirissä oli isot puuhuussit, sillä koulun varsinaiset wc-tilat olivat opettajien sikojen ja kanojen käytössä. Myös Puistola-niminen rakennus kuului koulun pihapiiriin. Alun perin Puistola oli matkustajakoti, mutta siirryttyään kunnan omistukseen se toimi opettajien asuntona. Myöhempinä aikoina rakennuksessa toimi koulun hammaslääkäri. Puistola purettiin vasta 1990-luvun alkupuolella sen ollessa tuolloin jo melko rapistunut.

Oppitunneilla oli käytössä kirjoja, mutta niitä ei saanut omaksi eikä kirjoihin saanut tehdä merkintöjä. Tutuksi tulivat Maamme-kirja ja Katekismus, Siukkosen laulukirja, Topeliuksen tarinat ja Runebergin runot. Laskukirjasta laskettiin laskut vihkoon ja apua urakkaan tarjosi paikallinen kirjakauppa, josta oli ostettavissa vastauskirja. Kirjan vastaukset eivät tosin aina täsmänneet laskukirjan kanssa, ja tästä koitui omat harminsa.

Liikuntatunneilla pelattiin jalkapalloa ja pesäpalloa. Pelit pelattiin koulun omalla kentällä, ja lähistöllä sijainneella Maneesilla luisteltiin ja pelattiin jääpalloa talvisin. Maneesi oli tuolloin Tornatorin tehtaiden omistuksessa oleva kenttä ja tehdas huolehti kentän ylläpidosta.

Pentin kouluaikaan käytössä olivat rangaistuskirjat, joihin opettajat kirjasivat oppilaiden kurittomuudet ja annetut rangaistukset. Pentin osalta kirjoista eli merkintöjä löydy joten ilmeisesti hänen käytöksensä on ollut suht moitteetonta. Pentti kuitenkin muisteli, että oppitunneilla huonosti käyttäytyvää saatettiin hyvinkin lyödä karttakepillä sormille tai seisottaa nurkassa. Muistoissa oli myös erään opettajan tapa heittää oppilaita taulusienellä tai liidulla kiivastuessaan.

Kouluruokaa oli tarjolla Pentin koulun alusta alkaen. Tarjolla oli lämmin ruoka, leivät piti jokaisen tuoda itse. Jo perheestä oli useampi lapsi koulussa samaan aikaan, oli ruoka ilmaista. Samoin Tornatorin tehtaanväen lapsille tehdas maksoi ruoan. Sen sijaan Ovakolla työskentelevien perheiden lasten piti maksaa markka ateriasta. Jokainen luokka oli vuorollaan keittiössä töissä, keittiötöihin kuuluivat muun muassa astioiden pesu ja perunoiden kuoriminen. Ruoka oli yksinkertaista, yleensä tarjolla oli perunaa ja kastiketta, välillä myös velliä.

Noin 50 vuotta myöhemmin, 1980-luvulla Tainionkosken koulua käyneiden muistoissa nousevat monin osin esiin samat kouluun liittyvät aihepiirit. Tuolloin koulu oli peruskoulu, ja vuonna 1960 Lankisen ”kivikoulun” kanssa samaan pihapiiriin valmistunut matala lisärakennus oli tuonut koululle lisää toimintatilaa. Oppilasmäärätkin olivat pienentyneet vuosikymmenten saatossa. Tilaa siis riitti oikein hyvin kaikille, ainakin oppilaan näkökulmasta katsottuna. Ensimmäinen ja toinen luokka käytiin matalassa lisärakennuksessa ja kolmannesta luokasta alkaen siirryttiin kivikouluun, jossa käytiin luokat kolmannesta kuudenteen (kerrosta vaihdettiin aina luokka-asteen mukaan). Kolmannesta luokasta eteenpäin luokkajakojakin muutettiin, sillä osa oppilaista lähti Mansikkalan kouluun musiikkiluokille.  Koulunkäynnissä oli jo 1970-luvun alussa siirrytty viisipäiväiseen kouluviikkoon ja koulua käytiin vain yhdessä vuorossa.

Vaalea kolmikerroksinen rakennus ulkoa päin.

Tässä siivessä sijaitsivat luokkahuoneet. Kuvaaja Anita Niemi, 2021.


Kivikoulun wc-tiloissa ei enää asustellut eläimiä, vaan ne olivat oppilaiden käytössä. Tilat sijaitsivat koulun kellarikerroksessa ja niihin oli kulku ainoastaan ulkokautta. Tiloissa asiointi oli melko epämiellyttävää, ja pienempänä jopa pelottavaakin. 

Pentin muistelmissa esiintyvästä Puistolasta ei ole 1980-luvun koululaisilla sen tarkempia mielikuvia, vaikka rakennus on ilmeisesti koulun lähistöllä vielä tuolloin sijainnut. Kivikoulun toisessa siivessä asui opettajia ja henkilökuntaa perheineen. Tämän siiven päädyssä oli myös kouluterveydenhoitajan vastaanotto. Naapuripihapiirissä sijaitsi Tainionkosken yläaste. Ala-asteen pihapiirissä oli välituntipuuhaksi monenlaista vaihtoehtoa. Porukalla leikittiin muun muassa ”Kuka pelkää mustaa miestä” ja ”Peiliä” sekä pelattiin pallopelejä. Pihalla oli useampia keinuja ja lapsuusiän ehdottomasti suosituin vempele, jota kutsuttiin nimellä ruili. 

Vaalea kolmikerroksinen rakennus
Asuinsiipi, jonka päädyssä toimi 1980-luvulla myös kouluterveydenhoitajan vastaanotto. Tuolloin keinut ja muut välineet sijaitsivat toisella puolen pihaa. Kuvaaja Anita Niemi, 2021.

Liikuntatunneilla oli kovin samanlaiset ulkoliikuntatoimet kuin Pentin aikaankin, ja paikatkin olivat vielä tuolloin samat. Sisäliikuntatunnit pidettiin kivikoulun juhlasalissa, joka korkealla olevine parvineen oli lapsen silmin katsottuna suunnattoman suuri. Salissa oli kouluvuoden aikana monenlaista toimintaa: siellä järjestettiin joulu- ja kevätjuhlat sekä oppilaiden järjestämiä conwat, joilla kerättiin rahaa luokkaretkiä varten. Talviolympialaisia katsottiin suuremmalla joukolla telkkarista salissa.

Juhlapukuisia ihmisiä istuu salissa.
Lisärakennuksen avajaistilaisuus kivikoulun juhlasalissa huhtikuussa 1960. Paikalla on mm. kauppalan johtaja Mansner (eturivissä toinen vasemmalta). Kuvaaja Kosken Kuvaamo. Lappeenrannan museoiden kuva-arkisto.

Koulukirjat ja vihkot sai jokainen omaksi eikä valikoimissa enää ollut Siukkosia eikä Runebergeja. Ehkä niitäkin luettiin, muttei oppikirjoina. Koululla oli oma kirjastokin, mutta sen käytöstä ei ole kummempia muistoja. Tainionkoskella oli vielä 1980-luvulla oma sivukirjasto aivan koulun lähellä ja sitä kyllä käytettiin erittäin ahkerasti. Kirjakauppaa ei enää lähettyvillä ollut, mutta kirjastoa vastapäätä toimi vielä tuolloin vanhan ajan sekatavarakauppa, Rahikaisen kauppa. Kaupassa ei tietenkään asioitu koulupäivän aikana, koulun alueelta poistuminen oli luonnollisesti ankarasti kielletty eikä se varmaan olisi alakoululaiselle tullut muutoinkaan mieleen.

Ruumiillisia rangaistuksia ei enää 1980-luvulla harrastettu, joskin eräs helpohkosti tulistuva miesopettaja saattoi edelleen hermostuessaan ottaa fyysistäkin kontaktia isompiin poikaoppilaisiin. Tunneilla eivät kuitenkaan enää karttakepit, liidut eivätkä taulusienet viuhuneet. Nurkassa saatettiin kyllä vielä seisottaa, jos tunneilla häiriköi. 

Kouluruoka lienee eniten muistoja aiheuttanut asia. 1980-luvulla ei koululla ollut vielä erillistä ruokalaa vaan syöminen tapahtui luokkahuoneissa. Koulun keittiö sijaitsi kivikoulun alimmassa kerroksessa ja sieltä kunkin luokan järjestäjinä toimineet kaksi oppilasta hakivat ruoat ja astiat luokkiin. Tavarat kuljettiin suuressa peltilaatikossa, jonka molemmissa päissä oli kahvat kuljetusta varten. Matka kivikoulun leveitä portaita pitkin tuntui pitkältä, kun tuota peltilaatikkoa yhteistuumin raahattiin ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan luokkahuoneeseen asti. Jokainen oppilas söi ruokansa omassa pulpetissaan ja ruokailun päätteeksi järjestäjät kuskasivat taasen astiat takaisin keittiöön. Ruokailuista ei kaikilla ole erityisen hyviä muistoja. Jokaista ruokaa piti ottaa ja ihan reilusti, piti siitä tai ei. Ja ruoka piti myös syödä, joku opettaja saattoi istuttaa lasta pulpetissaan kylmine ruokineen niin kauan että lautanen oli tyhjä. Inhokkiruokia koetettiin piilotella esimerkiksi tyhjiin maitopurkkeihin, joskus hyvällä ja joskus huonolla menestyksellä. Ruokalarakennus valmistui koulun pihapiiriin 1980-luvun puolivälin tienoilla ja sinne siirryttiin pikkuhiljaa erissä ruokailemaan. 

Järjestäjinä toimi siis kukin vuorollaan, järjestäjiä oli aina kerrallaan kaksi oppilasta ja järjestäjävuoro kesti yhden viikon. Järjestäjien tehtäviin kuului muun muassa tuo ruokahuolto, liitutaulun puhdistus oppituntien välillä sekä yleinen luokan siisteydestä huolehtiminen.

Vuosikymmenten saatossa ehti siis moni asia Tainiolla muuttua, mutta yksi asia pysyi samana jo Pentin ajoista lähtien: sisälle kouluun tultiin aina jonoissa. 

Vaalea kolmikerroksinen rakennus.
Koulun pihalla kokoonnuttiin jonoihin luokittain ja siirryttiin pääoven kautta sisään. Kuvaaja Anita Niemi, 2021.

Koulutoiminta Tainionkoskella on tätä nykyä päättynyt ja koulu toimii nykyisin Taiteiden talona, työtilana kymmenille kuva- ja muiden alojen taiteilijoille.

Vaalea kolmikerroksinen rakennus.
Tainionkosken koulu syyskuussa 2021. Kuvaaja: Sinikka Myyrä. 


Lähteet: 

Tainionkosken koulu 1899-1999, Tainionkosken koulun historiikkijulkaisu, 1999.

Miikka Kurri ja Anne Tahvanainen: Jalmari Lankinen, arkkitehti ja valokuvaaja Viipurista, 2021. Etelä-Karjalan museon julkaisusarja 38.


Muistot kasasi ja tekstin kirjoitti Lappeenrannan museoiden kokoelmatyön parissa toimiva museoassistentti ja Tainion kasvatti Noora Niemi.


Kommentit