Etelä-Karjalan kadonneet kalmistot – Lappeenrannan Seurahuoneen kalmisto

Työkokeilussa Lappeenrannan museoilla

Aloitin työkokeilun Lappeenrannan museoilla lokakuun lopulla. Työkokeilun on omalla kohdallani tarkoitus antaa laajempi kuva siitä, millaista on työskennellä museolla ja historian parissa.
 Eri työtehtäviin tutustuminen on ollut avartavaa. Ulkopuolisen on vaikea aavistaa, kuinka monipuolisia tehtäviä amanuenssit, museoassistentit ja museomestarit tekevätkään. Tullessani taloon minun oli ensitöikseni selvitettävä, mitä museon eri ammattinimikkeet tarkoittavat. Intendentti tarkoittaa tiede- tai taidelaitoksen johtajan virkaa, amanuenssi akateemista moniosaajaa. Museoassistenttien työ taas on asiakaspalvelu- sekä kenttätyö lähtöisempää, museomestarien fyysisyyttäkin vaativaa näyttelyiden pystyttämistä ja tilojen huoltoa.

Museoiden säilytystiloihin varastoidaan esineitä tasaisiin lämpötila- ja kosteusolosuhteisiin. Kuvassa Saima Könönen ja Noora Niemi.

Maakuntamuseona Lappeenrannan museo käy avustamassa pienempien museoiden toimintaa. Etelä-Karjalan automuseo ja Ruokolahden maakuntamuseo. Kuvat: Riina Nurmio, Lappeenrannan museot.

 Museolla työskentelee myöskin rakennustutkija, jonka ammatinkuva on selvästi muista poikkeava. Rakennustutkija työskentelee rakennetun ympäristön äärellä kulttuurihistoriallisia arvoja tutkien, eikä oikeastaan puutu museoiden tuottamaan sisältöön tai näyttelyihin. Rakennustutkijalta pyydetään usein asiantuntijalausuntoja sekä neuvoja vanhan rakennetun ympäristön korjaukseen ja säilyttämiseen liittyen. Tehtäviin kuulu myös suojeltujen rakennusten oikeanlaisen kohtelun valvonta, lähinnä neuvomalla, miten rakennusten kanssa tulisi menetellä. Vietettyäni yhden työntäyteisen viikon rakennustutkijan matkassa, ymmärrykseni vanhaa ja uutta rakennettua ympäristöä ja niiden tuomia haasteita kohtaan kasvoi huimasti. Rakennustutkijan mukana kulkiessani pääsin seuraamaan sekä palavereita että työmaakäyntejä.

Museokauppojen valikoimissa on paljon ainutkertaisia tuotteita, joita ei muualla ole myynnissä

Kaikkien museoalan ammattilaisten työnkuvat käsittävät monta osa-aluetta. Työntekijät vastaavat muun muassa asiakaspalvelusta, museon näkyvyydestä mediassa, museokauppojen tuotteista ja ulkoasusta, museoesineiden dokumentoinnista ja säilyttämisestä, asiantuntijatehtävistä, julkaisuiden kirjoittamisesta, näyttelyiden suunnittelusta ja toteutuksesta sekä yhteistyöstä monien eri tahojen kanssa.

Yhteistyö näkyykin kaikessa museon toiminnassa. Yhteistyötä on muun muassa muiden museoiden Suomessa ja Euroopassa, taiteilijoiden sekä historia- ja kulttuurialojen asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kanssa. Näyttelyitä varten amanuenssit sekä museomestarit kommunikoivat taiteilijoiden, kulloisenkin aiheen asiantuntijoiden ja museon muun henkilökunnan kanssa saadakseen näyttelystä toimivan ja hyvän historiaa tai taidetta esittelevän kokonaisuuden. Yleisötyön amanuenssit keräävät museota kehittäviä ideoita järjestämällä museoraateja, joissa raatiin kuuluvat museoiden asiakkaat saavat ideoida tulevia näyttelyitä ja tapahtumia. Museot tekevät yhteistyötä myös ammattiopiston kanssa erilaisten pajojen muodossa, joihin voi pientä maksua vastaan osallistua kaikki aiheesta kiinnostuneet. Rakennustutkija kommunikoi arkeologin, arkkitehtien, urakoitsijoiden, ELY:n virkailijoiden, suojeltujen talojen omistajien ja oikeastaan keiden tahansa rakennetusta ympäristöstä kiinnostuneiden kanssa.



Työkokeilun aikana kokoelmatyö on näyttäytynyt kiehtovaksi, tutkimusta sekä paikallishistorian tuntemusta vaativaksi osa-alueeksi. Kokoelmatyöhön kuuluu esineiden ja taideteosten säilyttäminen, dokumentoiminen sekä kokoelmien hallinta ostamalla uusia esineitä ja luopumalla säilyttämiseen kelpaamattomista esineistä. Myöskin lahjoitusten vastaanottaminen museon kokoelmiin, tai vastaavasti lahjoituksen torjuminen on osa kokoelmatyötä. Torjumisen syitä voivat olla esineen huonot taustatiedot, erityisen huono kunto tai se, että museolla on jo kokoelmissaan riittävästi vastaavanlaista esineistöä. Kokoelmatyöntekijät myös dokumentoivat ja luetteloivat esineitä, missä onkin suuri työ, sillä suuri osa esineistöstä on tullut museon säilytettäväksi ennen digitaalista luettelointijärjestelmää ja tiedot ovat vain paperisissa diaarioissa käsinkirjoitettuna.
Museo säilyttää esineitä, taideteoksia sekä kuva- ja videomateriaalia niiden historiallisen arvon perusteella. Lappeenrannan museoiden tallennusalueeseen kuuluvat Etelä-Karjala sekä rajantakainen Karjala, eli Karjalan Kannas.

Työkokeilun aikana olen päässyt luetteloimaan kyseisen työkalupakin sisältöä, muun muassa poranteriä ja kairoja. Työkalupakki on kuulunut 1900-luvun alkupuolella Lappeenrantalaisella kirvesmiehelle.

Maakuntamuseona Lappeenrannan museot huolehtivat myös Etelä-Karjalan pienempien museoiden neuvonnasta ja muusta avustustyöstä. Tämä tarkoittaa käyntejä eri museoissa ympäri maakuntaa ja joustavaa yhteistyötä. Maakunnan muita museoita, joita on noin 40, on harvoin hoidettu ammattimaisesti ja maakuntatyöllä onkin tämän takia paljon kysyntää. Etelä-Karjalan museo neuvoo ja opastaa paikallismuseoita muun muassa avustusten hakemisessa, rakennusten korjaamisessa, esineistön luetteloinnissa ja esineistön säilyttämisessä.

Remontissa olevan ratsuväkimuseon mallinuket ovat säilytystilassa odottamassa museon aukeamista yleisölle.

Lappeenrannan taidemuseo, Etelä-Karjalan museo sekä museoiden toimistot ovat henkilökunnan pääasiallisia toimipisteitä. Museoesineistön säilytystiloja on myös Lappeenrannan kaupungin laitamilla, joissa yhdessä on työpistettään säilytystilojen yhteydessä pitävä työntekijä. Lisäksi Wolkoffin talomuseo ja nyt remontin alla oleva ratsuväkimuseo sitovat museoiden työvoimaa. Liikkuminen näiden toimipisteiden välillä on usein päivittäistä ja toiminnan monipuolisuus korostuu työpisteiden lukumäärän myötä.

Ylimmässä kuvassa Lappeenrannan taidemuseo, keskimmäisessä Etelä-Karjalan museo ja alimmassa Kommendantintalo, jossa sijaitsee Lappeenrannan museoiden toimistotilat

Ympäristönä museo on mielenkiintoa herättävä. Kirjahyllyt pursuavat paikallishistoriaa ja taiteilijoiden elämäkertoja ja näyttelyt kertovat tarinoita kulttuurista miellyttävästi esitettynä. Museolla on miljöön vuoksi miellyttävä olla, mutta myös henkilökunnalla on positiivisia vaikutuksia. Etelä-Karjalaan rajatulla alueellakin historian ja kulttuurin tutkimus ja esittäminen on lähes rajatonta ja menneisyyden jälkien arvostus on Lappeenrannan museoilla korkealla. Haluni työskennellä tulevaisuudessa historian ammattilaisten joukossa on saanut vahvistusta.

Olen saanut olla monessa mukana työkokeilun aikana ja vielä olisi paljon nähtävää museotyön parissa. Viimeisillä viikoilla tarkoituksena on vielä tutustua kokoelmatyöhön syvemmin, luetteloiden museon esineitä säilytystiloilla, ja sen lisäksi tehdä asiakastyötä Wolkoffin talomuseolla joulun aikaan. Kaiken kaikkiaan museolla työskentely mahdollisuutena on hieno. Olen saanut ilokseni huomata, kuinka tervetullut olen oppimaan museon toiminnasta, kiitos kuuluu museon taitavalle henkilökunnalle.

Teksti ja kuvat: Saima Könönen