Etelä-Karjalan kadonneet kalmistot – Lappeenrannan Seurahuoneen kalmisto

Takaisin Viipuriin

Tähän juttuun on materiaalia kerännyt ja rakennuksia kuvannut kokoelmapuolen Jaana Kiero. 

Raatihuone

Raatihuoneen tai toiselta nimeltään Katedraalinaukion keskellä sijaitsee Viipurin ortodoksisen hiippakunnan entinen pääkirkko Kristuksen kirkastumisen katedraali, joka tunnetaan myös Preobrašenskin katedraalin nimellä. Kirkko rakennettiin Katariina II:n määräyksestä, jonka hän antoi vieraillessaan Viipurissa 1783. Kirkon suunnitteli arkkitehti Nikolai A. Lvovin. Kirkko rakennettiin tiilestä 1787-1789. Rakennustöitä valvoi Viipurin kuvernementin arkkitehti Johann Brockmann.

Aluksi kirkkoon liittyviä rakennuksia oli kaksi. Perimmäinen pyöreä, kupolin kattama rakennus oli kirkkosali ja kirkkosalin etupuolella oli erillinen neliömäinen kellotorni. Rakennukset yhdistettiin pitkällä kirkkolaivalla arkkitehti Johann Brockmannin laatimien suunnitelmien mukaan vuonna 1817. Vuosina 1862-1866 kirkossa tehtiin suuria muutos- ja korjaustöitä, jolloin mm. pääsisäänkäynnin molemmille puolille rakennettiin puolipylväistö päätyineen. Kirkon ympärille rakennettiin myös valurautainen aita. Vuonna 1889 rakennus sai nykyisen ulkomuotonsa, kun pääsisäänkäynnin molemmille puolille rakennettiin kaksikerroksiset lisärakennukset. Muutosten jälkeen kirkko vihittiin uudelleen 15.10.1889.

Kristuksen kirjastumisen katedraali kesällä 2018.Kuva: Etelä-Karjalan museo. 

Kirkko selvisi hyvin talvisodasta toisin kuin muut Viipurin kirkot. Moskovan rauhassa kirkko siirtyi Viipurin mukana Neuvostoliitolle. Suurin osa kirkon esineistöstä evakuoitiin ennen kirkon luovuttamista, mm. 238 erilaista tekstiiliä. Jatkosodassa Suomi valloitti Viipurin takaisin ja tuolloin saatiin todeta irtaimiston kadonneen. Kirkosta löytyneet ikonit siirrettiin väliaikaisesti Sorvalin kirkkoon. Katedraalia kunnostettiin jälleen vuosina 1942-1943, mutta 1944 kirkko jäi jälleen Neuvostoliitolle.

Sotien jälkeen evakuoidut ikonit on lahjoitettu eri suomalaisten seurakuntien käyttöön mm. Ouluun, Lahteen, Jyväskylään, Helsinkiin ja Kajaaniin. Kaikkein vanhimmat ikonit päätyivät ortodoksiseen kirkkomuseoon. Evakuoituja kirkkotekstiileitä on lahjoitettu supistuneen Suomen alueen seurakunnille. Vihdoin 1970-luvun lopulla kirkko palautettiin alkuperäiseen tarkoitukseensa.

Viipurin kaupungintalo (uusi Raatihuone)

Raatihuone valmistui vuonna 1797, korvaten 1600-luvulla rakennetun vanhan raatihuoneen. Kaupungintalon julkisivua muutettiin 1860-luvulla arkkitehti Johann Johanssonin piirustusten mukaan. Vuosina 1898 ja 1923 järjestettiin arkkitehtikilpailut uudesta kaupungintalosta, jota ei kuitenkaan koskaan rakennettu.

  Vuonna 1934 sisätiloihin toteutettiin peruskorjaus Uno Ullbergin suunnittelemana. Remontin yhteydessä viereisen Viipurin seurahuoneen tiloja otettiin kaupungintalon käyttöön ja pääsisäänkäynti siirrettiin Kaarle Knuutinpojankadulta Linnankadun puolelle. Raatihuoneen juhlasalissa olivat neljänsien museopäivien avajaiset elokuussa 1934.

Kaupungintalo vaurioitui pahoin talvisodan pommituksissa 1940 ja rakennusta entisöitiin 1960. Entisöinnin valmistuttua rakennuksessa avattiin elokuvateatteri Palatsi, mikä toimii rakennuksessa edelleen. Rakennuksessa on toiminut myös ravintola Opera ja yökerho Havana.

Uusi Raatihuone elli Viipurin kaupungintalo. Kuva: Etelä-Karjalan museo.

Pietari-Paavalin kirkko/ruotsalais-saksalainen –kirkko

Pietari-Paavalin kirkko on ainut Viipurissa säilynyt luterilainen kirkko.
Saksalainen seurakunta perustettiin Viipuriin jo vuonna 1651 Ruotsin kuningatar Kristiinan luvalla, mutta seurakunnalla ei ollut omaa kirkkorakennusta. Seurakuntalaiset käyttivät dominikaaniluostarin kirkkoa yhdessä Viipurin ruotsalaisen seurakunnan kanssa ja 1780-luvun alusta oman kirkon valmistumiseen saakka. Viipurin saksalaisella seurakunnalla oli oma kirkkosali vanhan raatihuoneen tiloissa.

Saksalaisen seurakunnan oman kirkon suunnittelivat arkkitehdit Brockmann ja Veldten. Rakennustyöt aloitettiin vuonna 1793 Johann Brockmannin valvoessa rakentamista, urakoitsijana toimi muurarimestari Andrej Bibin.  Rakennus vihittiin käyttöönsä 29.6.1799. Kirkon nimi tuli tuolloin keisarina toimineen Paavali I nimestä, mutta nimeksi vakiintui myöhemmin Pietari-Paavalin kirkko. Kirkkorakennuksen taustana oli puustoa ja kaupungin muurit. Samaa kirkkoa käyttivät myös Viipurin ruotsinkielinen seurakunta. Saksalaisella seurakunnalla oli oma hautausmaa-alue Sorvalin ja Ristimäen hautausmailla.

Kirkossa tehtiin laajoja muutoksia 1900-luvun alussa ja pieniä korjauksia 1930-luvun alkupuolella. Vuonna 1939 kirkkoon asennettiin keskuslämmitys.

Pietari-Paavalin kirkko, jonka edustalla on myös Mikael Agricolan patsas. Kuva: Etelä-Karjalan museo

Kirkko selvisi sodista pienin vahingoin, mutta kirkon kellot katosivat välirauhan aikana. Sotien jälkeen kirkkoa käytettiin mm. Viipurin laivastoaseman kerhona ja elokuvateatterina. Vuonna 1991 kirkko luovutettiin 1990 perustettuun Inkerin kirkkoon kuuluvaan Viipurin luterilaiseen seurakuntaan. Kirkkoa kunnostettiin suomalaisten yksityishenkilöiden sekä suomalaisten seurakuntien ulkomaanavulla.

Seurakunta on Lappeenrannan luterilaisten seurakuntien ystävyysseurakunta. Edelleen suomalaisten vierailut seurakunnassa ovat tärkeä osa tukea ja muistamista. Nykyinen toiminta sisältää yhteisiä juhlia, retkiä ja vierailuja. Lappeenrannan museoilla on kirkosta tallennettuna kolme tekstiiliä, mistä yhden alttarivaatteen on suunnitellut Laura Korpikaivo-Tamminen. Tekstiilit evakuoitiin turvaan ennen sotia.