Etelä-Karjalan museon mieleenpainuvat tapahtumat

Tiedämme, että Linnoituksen museorakennuksiin sisältyy paljon historiaa. Museot ovat paikka, mihin ihmiset tulevat hakemaan elämyksiä ja nauttimaan kulttuurista. Mutta, mitä museoissa tapahtuu, kun asiakkaita ei ole paikalla? Olen jo kertonut teille tarinoita Wolkoffin talomuseolta, mutta se ei ole ainoa museo, jossa on tapahtunut erikoisia tilanteita. 

Historiansa vuoksi Etelä-Karjalan museo ei olisi yllättävä asuinrakennus “kummituksille”. Toisaalta mikään Linnoituksen rakennuksista ei olisi yllättävä elinympäristö historiallisille hengille. Etelä-Karjalan museolla nämä tilanteet ja kohtaamiset ovat kuitenkin olleet erittäin huomattavia sekä vahvoja. Työntekijät ovat kokeneet jos jonkinlaista museon sisällä. He ovat nähneet varjo-hahmoja, sotilaita, naishahmoja ja pakkaamossa lentäviä tavaroita sekä kuulleet oven karmien narinaa ja askelia. Museolta kuulee mielenkiintoisista tapahtumista ja kokemuksista, jotka jättävät vähemmästäkin olon sanattomaksi. 

“Tapahtumapaikkana ja -aikana oli syksyinen Linnoituksen yö Etelä-Karjalan museolla. Museot olivat pidempään auki. Väsynyt avoinnapitäjä lähti Etelä-Karjalan museon avoinnapidosta viettämään taukoaan taukotilaan. Avoinnapitäjä oli yksin pöydän ääressä ja valmisteli ruokaansa. Yhtäkkiä huomio kiinnittyi alempaan ikkunaruutuun. Siitä näkee kivirakennuksien väliin jäävään pihakäytävään, josta asiakkaat kulkevat museon avoinnapitoon. Ikkunasta näkyi vanhat sotilassaappaat, sääret, polvet… ja katseen siirtyessä ylemmäs ääriviivat kävivät yhä utuisemmiksi ja epäselviksi. Hämmentyneen avoinnapitäjän katse siirtyi ylempään ikkunaruutuun, jossa avoinnapitäjä oletti näkevänsä ihmisen ylävartalon ja kasvot. Ikkunan ääressä ei kuitenkaan seisonut ketään. ” 

Tämä on yksi esimerkki monista työntekijöiden tarinoista. Vaikka äsken lukemassasi tarinassa puhutaan sotilaasta, on monikin Etelä-Karjalan museon työntekijä sanonut nähneensä naishahmon. Tämän hahmon näkeminen toistuu enemmän kuin mikään muu tilanne. Naishahmon on nähty selvästi liitävän perusnäyttelyn puolella, oven edessä. Hahmo on kuitenkin aina kadonnut valojen syttyessä. Miksi naishahmo? Kuka hän mahtaa olla? Voi olla, ettemme koskaan saa vastausta näihin kysymyksiin.  

Kirjoittanut: Elina Lattu, kulttuurituotannon opiskelija ja Lappeenrannan museoiden harjoittelija syksyllä 2020. 

Etelä-Karjalan museo etelästä kuvattuna, Rinno Soile, 1977, Lappeenrannan museot