Tekstiilejä paikallismuseoista

Talven aikana on mukavaa muistella edellistä kesää ja tunnelmoida myös tulevan kesän toimia ja mahdollisuuksia.

Museoalalla tapahtuneen laki- ja vastuumuseouudistuksen myötä Lappeenrannan museoiden konservaattorilla oli mahdollisuus osallistua entistä enemmin alueelliseen vastuumuseotyöhön vuoden 2021 aikana. Konservaattorin työssä aluetyöhön sisältyy maakunnan kotiseutu-, paikallis- ja erikoismuseoiden ohjeistusta ja neuvontaa kokoelmien ja esineiden hoidossa, esille laitossa ja pakkaamisessa.

Kesällä oli mukavaa päästä alueellisen työn amanuenssin mukana tutustumaan useisiin alueen paikallismuseoihin paikan päälle: ajelemaan lähiseutujen pikkuteitä, näkemään maisemat, kokemaan kirkonkylien, pihojen ja rakennusten ilmapiiri, kuuntelemaan opastuksia ja keskustelemaan museoiden ylläpitäjien kanssa, sekä näkemään ja tutkimaan esineitä niiden omissa ainutlaatuisissa ympäristöissä.

Nyt talvella ja helmikuussa tuntuu luonnolliselta ajatella käsitöitä; vaikka kankaan kudontaa kangaspuissa. Tiedetään, että ennen vanhaan ihmisten ja maalaistalojen vuoden töissä kankaan kudonta sijoittui luonnon valon lisääntyessä kevättalven aikaan. Loppukesällä ja syksyllä lampaanvillat oli keritty ja pellavat muokattu ja pimeän talven aikana niistä oli kehrätty rukilla lankaa. Kevättalvella oli aikaa kankaan kutomiselle ja käsitöille.

Omien käyttötarpeidensa lisäksi taitavat kutojat pystyivät hankkimaan lisäansioita omaan talouteensa kutomalla tilauksesta muun muassa vaatekankaita ja kodintarvetekstiileitä.

Alle on koottu kesän tutustumiskäynneiltä otettuja kuvia paikallismuseoiden näyttelyissä esillä olevista tekstiileistä.

Rekipeite Ruokolahden kotiseutumuseossa

Ruokolahden kotiseutumuseon rekipeite on kuvioitu kutomalla kankaaseen raitoja ja tekemällä geometrisiä kuvioita pujotusmenetelmällä. Kasvi- tai elämänpuuaihe ja kaksi hevosenkengän kuvaa on tehty ryijynukituksella. Yläreunaan on solmittu värikkäitä hapsuja. Aikanaan rekipeiton nukitettu alue on varmasti lämmittänyt reessä istuvaa ohjastajaa, kun reen eteen valjastettu hevonen on vetänyt rekeä lumihangessa. Kuva: Riikka Jäväjä 






















Parikkalan käsityökeskus sekä tekstiilejä kotiseutumuseon Hauta-Ollin mökissä ja Meijerimuseossa


Viime kesällä oli ilahduttavaa nähdä, että vanhat kangaspuut olivat pystytettyinä useissa kotiseutumuseoiden näyttelyissä, ainakin Savitaipaleen Hakamäen museoalueella ja Rautjärven kotiseutumuseossa, sekä Parikkalan kotiseutumuseon Hauta-Ollin mökin näyttelyssä. Lisäksi Parikkalan kirkon lähellä sijaitsevan kotiseutumuseon yhteydessä oli kokonainen toiminnassa oleva kudonta-asema, jossa oli useita kangaspuihin laitettuja valmiita loimia odottamassa käsityöohjaajan kanssa kudonnan harrastajia.

Parikkalan käsityökeskus vanhassa kunnantuvassa.
Kuva: Riikka Jäväjä


Meijerimuseossa kotikutoisilla verhoilla varjostettu huone tuntui ihanan viileältä kesän 2021 pitkän hellejakson aikana. Museon näyttelyhuoneessa esillä oleva, paksusta rohdinpellavasta kudottu sängynpeite on varmasti aikanaan tuntunut kuumina kesäpäivinä virkistävältä ja viilentävältä työntekijän iholla työpäivien lyhyiden levähdystaukojen aikana.
Kuva: Riikka Jäväjä


Meijerin työntekijöiden kesämekkoja ja esiliina Meijerimuseon näyttelyssä.
Kuva: Riikka Jäväjä


Hauta-Ollin mökin sängynpeiton kudonnassa on käytetty kaunista pitsipoiminta-sidosta.
Kuva: Riikka Jäväjä


Tekstiilejä Savitaipaleen Hakamäen museoalueen kotiseutumuseossa


Ikkunan eteen, huoneen valoisaan kohtaan sijoitetuissa kangaspuissa on loimi valmiina. Kangaspuiden päällä on alueelle tyypillisiä kudonnaisia, muun muassa valkoruskea ruutuvaippa. Kuva: Riikka Jäväjä.


Peitteen keskellä olevasta saumasta voidaan päätellä, että kahdesta kapeasta kaitaleesta yhteen ommeltu peitto on kudottu hyvin vanhoissa kapeissa kangaspuissa. Peitteen raidallinen ja värikäs kuviointi muodostuu kansaomaisesta kuviollisesta kuderipsi-sidoksesta. Kuva: Riikka Jäväjä


Kangaspuissa kudotusta pukukankaasta ommeltu takki ja hame. Kuva: Riikka Jäväjä


Hame Rautjärven kotiseutumuseossa

Ohuesta punaisesta ja vihertävästä villalangasta kuvikas-sidoksella kudottu kuviollinen hamekangas. Kuva: Riikka Jäväjä

Usein kai uuden vuoden alkaessa saa toivoa tulevalle vuodelle tai tulevaisuuteen kohdentuvia mieluisia asioita? 

Useimmissa paikallismuseoissa kokoelmiin kuuluvat esineet ovat jo monta vuotta sitten saaneet oman objektinumeron ja kokoelmien esinetietoja on tallennettu käsin kirjoittamalla diaarikirjoihin ja pahvisiin esinekortteihin. Olisi hienoa, jos paikallismuseoiden esineaineistoja, valokuvia ja tietoja päästäisiin tallentamaan lähitulevaisuudessa nykyisiin digitaalisiin järjestelmiin ja että Lappeenrannan museoilla vuoden 2021 aikana käyttöön otetun uuden kokoelmahallintajärjestelmän mahdollisuudet voisivat ulottua myös paikallismuseoiden käyttöön tulevaisuudessa.

Kiitos paikallismuseoille, taustayhteisöille ja asiantuntijoille käsityöperinteen, kädentaitojen ja tekstiilitiedon ylläpitämisestä. Toivottavasti tavataan taas ensi kesänä!


Riikka Jäväjä,
konservaattori

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Etelä-Karjalan museon kulttuuriympäristötiimi tutuksi: arkeologi Esa Hertell

Takaisin Viipuriin

Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Skinnarilan huvilat