Vieraskynä: Merkkihenkilöistä ja muistamisesta

Tässä on Riikka Kaakon taiteesta moi! Olin vähän aikaa sitten menossa paikallismediaan keskustelemaan merkkihenkilöiden muistamisesta Lappeenrannassa ja tulin kysyneeksi erään verkostoni Whatsapp-ryhmässä mitä ajatuksia siellä mahdollisesti aiheesta herää. Sieltä tuli omia ajatuksiani ruokkivia huomioita aiheesta (jonkin taisin varastaa haastatteluunkin) ja myös ehdotus kirjoittaa tähän blogiin. No mikä ettei, hyvähän sitä on välillä vähän laittaa ajatuksiaan sanoiksi.

Työskentelen Kaakon taiteen vastaavana tuottajana kahdeksatta kuukautta ja joka päivä opin uusia asioita. Visuaalisten taiteiden pariin hyppäsin tapahtumatuotannon erilaisesta rytmistä, joten olo on välillä kuin Ihmemaan Liisalla, mutta hyvässä mielessä. Kiinnostavaa ja kivaa on! Koulutukseltani olen kulttuurituottaja YAMK ja toiminut aiemmin erilaisissa järjestöissä, mutta myös yritys- ja kuntapuolella. Kaakon taide - visuaalisten taiteiden verkosto ry. on Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson alueella toimiva visuaalisten taiteiden ammattilaisten alueellinen kattojärjestö. Kaakon taide pyrkii edistämään taiteilijoiden asemaa ja toimeentuloa, edistämään taiteen näkyvyyttä ja toimimaan välittäjänä taiteilijoiden ja esimerkiksi kuntatoimijoiden välillä.

Viime vuoden lopulla sain tehtäväkseni valmistella Pave Maijasen muistoteoksen avoimen taidekilpailun yhteistyössä Lappeenrannan kaupungin kanssa. Tehtävä tuntui haastavalta, koska en kulttuurituottajana ollut aiemmin vastaavaa kilpailua kirjoittanut, mutta myös erittäin innostavalta ja mahdollisuudelta kasvattaa uusia taitoja, joten aloin paneutua aiheeseen suurella mielenkiinnolla. Tutustuin aikaisempiin taidekilpailuihin ja julkiseen taiteeseen ylipäätään, sekä sain myös arvokkaita neuvoja Suomen Taiteilijaseurasta. Kilpailuohjelma valmistui ajallaan ja tätä kirjoittaessani se on juuri julkaistu. Kiitokset tässä kohdassa Lappeenrannan kaupungille ammattimaisesta otteesta taidekilpailun järjestelyissä!

Jokaisella on varmasti omia henkilökohtaisia muistoja merkkihenkilöiden kohtaamisesta tai muuten heidän vaikutuksestaan elämään. Kaksi omaa tärkeintä muistoani 1980-luvulta liittyy musiikin merkkihenkilöihin; Pave Maijanen Lappeenrannan urheilutalolla ja Dingo jäähallissa. Näiden tapahtumien myötä rakkaus musiikkiin, livekeikkoihin ja “fanittamiseen” sai suorastaan hurmiollisen lähtölaukauksen pienen tytön maailmassa ja se on kestänyt tähän päivään asti. Samalla syntyi vahva ymmärrys siitä, että joillakin ihmisillä on taito tehdä taidetta niin, että se tuntuu ytimessä asti vielä pitkään ja saa aikaan ihan erilaisen tunteen ja kokemuksen, kuin minkään muun perustarpeen tyydytys.

Nykypäivän merkkihenkilöitä - Olavi Uusivirta.
Kuva: Riikka Hjelt

Sittemmin merkkihenkilö-tarjonta on lisääntynyt ja myös fanittamisen kulttuuri on muuttunut radikaalisti. Ennen oli selvästi me ei-taiteilijat ja sitten taiteilijat, jotka nostettiin jalustoille etäältä ihailtaviksi ja saavuttamattomiksi. Raja merkkihenkilön ja tavan tallaajan välillä oli leveämpi kuin Saimaan kanava ja kulttuurin merkkihenkilöksi päätyminen oli selkeä jatkumo taiteellisesta lahjakkuudesta. Tänä päivänä lahjakkuuksia putkahtelee joka toiselta kylältä, kuka vaan voi päätyä spottivaloon ja tarjolla on jokaiselle omanlaisensa merkkihenkilö, jota voi lähestyä sosiaalisen median avulla vaikkapa henkilökohtaisin viestein. Tarjonnan takia myös huomioitavien merkkihenkilöiden valitseminen on muuttunut ehkä haastavammaksi. Kuka määrittelee ja millä kriteereillä joku on tarpeeksi merkittävä henkilö muistoteoksen tai oman Walk of Fame -tähden saajaksi?

Kuka on riittävän merkittävä päästäkseen muistoteokseen, mitaliin tai Walk of Famelle? 
Suomen kulttuurirahaston vuonna 1979 ns. suomalaisten suurmiesten mitalisarjaan teettämässä mitalissa kuva-aiheena Mikael Agricola.
Valmistaja Tillander; Oskari Jauhiainen ja Olof Eriksson. Etelä-Karjalan museo.
  

Vaikka Pave Maijanen oli minulle tuttu hahmo jo lapsuudesta, kuten varmasti lähes kaikille päälle nelikymppisille, luin taidekilpailua valmistellessani hänen urastaan aivan eri silmin ja kuuntelin hänen tuotantoaan uusin korvin. Hahmottui kuva monilahjakkaasta, älykkäästä ja suurisydämisestä miehestä, jolle mikään instrumentti tai ääniala ei tuntunut olevan liian hankala. Paven mittava sooloura, erilaiset soittajan ja laulajan roolit lukuisissa bändeissä ja mm. Dingon ja Wigwamin tuottajan tehtävät tekivät hänestä oman alansa merkkihenkilön.

Mikä merkitys merkkihenkilöiden muistamisella sitten on? Ensiksi tulee mieleen kulttuurin vaaliminen. Ollaan ylpeitä oman kaupungin kasvateista, joista tuli tähtiä ja joista halutaan kertoa jälkipolville. Samalla muistomerkit auttavat kulttuurista muistia säilymään, synnyttää jonkinlaisen jatkumon kertoen oman aikansa tarinaa. Merkkihenkilöitä muistetaan usein teoksella, jonka tekijä on taiteilija, joten muistaminen luo myös työtilaisuuksia. Teokset tietenkin herättävät myös tunteita ja keskustelua, sehän on yksi taiteen tarkoituksista!

Mielestäni pitäisi olla sanomattakin selvää, että ihminen tarvitsee kulttuurisia elämyksiä ihan nyt jo ollakseen ihminen ja kuuluakseen omaan viiteryhmäänsä. Niitä elämyksiä saadaksemme tarvitsee olla Paven kaltaisia henkilöitä, ammattilaisia, taiteilijoita, luomassa niitä meille. Jos kysytään miksi merkkihenkilöitä muistetaan, niin minusta vastaus on jo siinä. He tekevät jotakin merkittävää, mikä vaikuttaa ihmisten elämiin.

Aurinko kevääseen, käykää kulttuuririennoissa!

Riikka Hjelt
Vastaava tuottaja
Kaakon taide