Kulttuuriympäristö askelmana ympäristökasvatukseen

Millainen on sinun arkiympäristösi? Millaisten maisemien läpi kuljet päivittäin? Kuinka ympäristö on muuttunut elinaikanasi? Millaiset tarpeet tai arvot muutokseen vaikuttavat? 


Pääsin viime kesänä suunnittelemaan osana ympäristökasvatuksen opintojani ja osana Lappeenrannan museoiden yleisötyön kehittämistä Linnoituksen kulttuuriympäristökävelyitä. Alkusyksystä ensimmäistä kertaa toteutetut kävelyt toimivat paitsi opintoihin kuuluvana ympäristökasvatustilaisuutena, myös mahdollisuutena koota linnoituksen kulttuuriympäristöön liitty kävelykierrosrunko, joka palvelee myös myöhempää tapahtumakäyttöä ja esimerkiksi linnoituksen kesäoppaiden perehdyttämistä.  


Kulttuuriympäristökävelystä muotoutui noin tunnin mittainen kierros, jolla tutustutaan linnoituksen arkielämään, maisemiin, rakennuksiin ja yksityiskohtiin eri aikakausina. Tavoitteena oli kannustaa osallistujia havainnoimaan arkiympäristöä eri aistein ja herätellä kiinnittämään huomiota ympäristön eri aikaisiin kerroksiin, muutoksiin, yksityiskohtiin ja ihmisen toimintaan. 



Kuva linnoituksen länsivallilta kaupunginlahdelle. Taustalla näkyy kerrostaloja ja vesitorni. Etualalla kukkii keltainen ukonpalko.

Ihmisen toiminta näkyy myös linnoituksen kulttuurikasveissa. Venäjän aroilta hevosrehun mukana saapunut, kasakan jalanjäljeksikin kutsuttu Ukonpalko värjää alkukesästä vallit keltaisiksi.
Kuva: Marianna Karttunen


En kokenut tarvetta lähestyä linnoitusympäristöä aivan perinteisen opastuksen muodossa, vaan halusin sisällyttää kiertokävelyyn myös kevyesti toiminnallisia elementtejä: testata yleisön kanssa ympäristökasvatuksen menetelmiä, kuten tarinallisuutta ja eri aistien käyttöä kulttuuriympäristön tutkimisessa.  


Miltä mukulakivet tuntuvat jalkojen alla? Miltä linnoituksen kulttuurikasvit näyttävät, tuntuvat tai tuoksuvat? Miltä ympäristö kuulosti Lapveden markkinoiden aikaan, miltä se kuulostaa nyt?  

Entä millaiset voimat muuttavat maisemaa; kaupanteko ja muut elinkeinot, sotilastoiminta, matkailun kehittäminen, uudet asemakaavat ja infrastruktuurin kehittäminen..? 



Linnoituksen katukiveystä. Vasemmalla neliskanttista nupukiveä, oikealla pyöreää mukulakiveä.

Miltä mukulakivi tuntuu jalan alla? Entä millaisia asioita kiveys voi kertoa vaikkapa kaupungin tai rakennustaidon kehittymisestä? Kuva: Marianna Karttunen


Kyseenalaistamiseen taipuvaisena olin matkalla mukulakivien ohella kompastua käsitteenmäärittelyyn: voinko kutsua itseäni ympäristökasvattajaksi, jos työkenttänäni toimii rakennettu kulttuuriympäristö? Miten ympäristökasvatus ja kulttuuriympäristökasvatus oikeastaan eroavat toisistaan?  


Omien havaintojeni mukaan eivät lopulta paljoakaan: pohjimmiltaan molempien tavoitteena on havahduttaa kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen. Ylipäätään ympäristön ja kulttuuriympäristön raja on liukuva: lasketaanko vaikkapa metsä, jossa ihmisen toiminnan jälkiä eri muodoissaan (ansakuoppina, asuinpainanteina, tervahautoina, kinttupolkuina, metsänhoidon jälkinä...) näkyy esihistoriallisista ajoista alkaen, luonnonympäristöksi vai kulttuuriympäristöksi? 


Suurimpana erona ympäristö- ja kulttuuriympäristökasvatuksessa onkin nähdäkseni tulokulma: kärjistäen ympäristökasvatuksen keskiössä on muutos (ihmisen toiminta ja sen vaikutukset), kulttuuriympäristökasvatuksessa pysyvyys (ihminen ja hänen toimintansa ja identiteettinsä suhteessa ympäristöön). Luonnonympäristön ohella myös rakennettu kulttuuriympäristö tarjoaa tilaa pohtia ihmisen toiminnan vaikutuksia: toimijuus vaikuttaa siihen, millaiseksi ympäristö rakentuu, kuinka se säilyy ja kuinka sen säilyminen tukee kestävää kehitystä. Ja ennen muuta: kulttuuriperinnön säilyttäminen viranomaistöineen, lausuntoineen, neuvontoineen ja muine asiantuntijuuden jakamisineen jos mikä on aktiivista kestävän kehityksen toimintaa! 



Linnoituksen vanhoja, punahirsisiä talousrakennuksia Majurskan talon takana. Taustalla ortodoksikirkon sipulikatto.
Vanhan rakennuksen säilyttävä korjaaminen on usein ekologisesti kestävämpää kuin uuden rakentaminen.
Kuva: Marianna Karttunen


Mitä kaikkea (kulttuuri)ympäristökasvatus sitten voi tarkoittaa museotyössä?  


Itse ajattelen kulttuuriympäristön olevan ponnahduslauta ympäristötietoisuuteen ja yksi keino yleisön huomion suuntaamiseen ympäristö- ja kestävän kehityksen teemoihin. Ympäristökasvatuksen tavoitehan on tukea ihmisen aktiivista toimintaa ympäristön hyväksi: ympäristön kehitys ja käyttö eri aikoina ovat siis aina riippuvaisia ihmisen luovuudesta, osaamisesta ja ongelmanratkaisukyvystä.    


Vaikka ympäristökasvatusta ajatellaan usein ensisijaisesti ekologisesta näkökulmasta toimintana, joka ohjaa ymmärtämään omien valintojen vaikutuksia, voidaan kulttuuriympäristön kautta toimintaan luontevasti tuoda arkiympäristöön perustuva sosiaalis-kulttuuris-historiallinen perspektiivi: kulttuuriympäristön eri kerrokset, monimuotoisuus, muutos - ja myös pysyvyys. 


Kulttuuriympäristö toimii itsessään oppimisympäristönä, joka pienissä, jo osin hautautuneissa yksityiskohdissaan osoittaa (sille joka osaa katsoa), kuinka maailma muuttuu ja kehittyy. Maisema voi toimia ikkunana menneeseen: uusi toimintatapa voi muokata maisemaa vaikkapa luonnonympäristöstä asuin- ja viljelyalueen kautta teollisuusympäristöksi (ja taas takaisin, kuten parhaillaan nähdään tapahtuvan vaikkapa Hiitolanjoen ympäristössä). Maiseman ja ympäristön muutokseen ja kehitykseen vaikuttavat kulloinkin yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja tarpeet.


  

Vanha, punatiilinen vesivoimalarakennus padon partaalla.
Hiitolanjoen voimalaitokset ovat viime vuosina poistuneet teollisuuskäytöstä ja jokea ennallistetaan takaisin luonnonympäristöksi. Kuva: Elli Kiuru


Nähdäkseni (kulttuuri)ympäristökasvatuksen tehtävä on avata museoyleisölle uusia näkökulmia nostamalla esiin ihmisen toimintaa, sen taustoja sekä yhteiskunnallisia ilmiöitä joista ne kumpuavat. Historiallisten jatkumoiden tarkastelu avaa näkökulmia nykytapahtumiin, auttaa havainnoimaan ja luomaan merkityksiä, kiinnittymään paikkaan, sekä antaa eväitä kestävän tulevaisuuden ymmärtämiseen ja siihen vaikuttamiseen. Erilaiset kulttuuriympäristökävelyt, opastukset, työpajat, tehtävämateriaalit ja muut museoiden tarjoamat palvelut toimivat siltana ympäristön ja arkikokemuksen välillä - ja samalla väylänä ympäristöuteliaisuuden ja -tietoisuuden herättämiselle.   


Museoiden tehtävä on saada ihmiset pohtimaan asioita, tuottaa oivalluksia, elämyksiä ja tietoa. Monimenetelmäisesti; niin viranomaistyön kautta kuin yleisöpalveluissa käytössä olevien tutkivan oppimisen keinoin, voidaan havahtua huomaamaan ympäristön yksityiskohtiin, muutoksiin ja tulevaisuuteen liittyviä kehittämiskohteita. Ympäristö elää ja muuttuu ihmisen vaikutuksesta: kulttuuriympäristössä ovat yhtäaikaisesti läsnä niin mennyt, nykyinen kuin tulevakin. 


 


Marianna Karttunen 

Alueellisen museotyön amanuenssi, joka parhaillaan työn ohessa suorittaa Ympäristökasvatuksen erikoisammattitutkintoa Suomen ympäristökasvatusopisto Syklissä. 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Etelä-Karjalan museon kulttuuriympäristötiimi tutuksi: arkeologi Esa Hertell

Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Skinnarilan huvilat

Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Lappeenrannan vanhojen sahojen maisemia