Ruokamatkalla maakunnan historiaan

Syyskuussa 2022 maakunnassamme käynnistyi EAKR-rahoitteinen, reilun vuoden mittainen hanke, jonka tarkoituksena ja tavoitteena on nostaa Etelä-Karjalan aluetta kansainvälisestikin kiinnostavaksi ruokamatkailukohteeksi. Projektia ei ole turhan vaatimattomasti nimetty, sillä Ruokamaakunta Nyt - 11 000 vuotta eteläkarjalaista gastronomiaa jatkuvassa kattauksessa” -hankkeessa perehdytään alueemme ruokahistoriaan kivikaudelta nykypäivään. Tutkittua tietoa hyödynnetään muun muassa kehittelemällä uusia ruokaan liittyviä tuotteita ja tapahtumia.  

Hankkeessa on mukana neljä eri yhteistyötahoa, joista jokainen maustaa soppaa omalla erityisosaamisellaan: hanketta hallinnoiva HUMAK on kulttuurimatkailun ja tapahtumatuotannon asiantuntija, ja Kulttuuritila Nuijamies on tapahtuma- ja av-tuotannon moniottelija sekä omaa vahvaa osaamista yritysten tuotekehityksen aktivoinnissa. LAB-ammattikorkeakoululla puolestaan on sekä restonomikoulutuksen että liiketalouden koulutuksen kautta syntynyttä innovointiosaamista ja hyvinvointiosaamista, johon ruokakin liittyy. Lappeenrannan museot omaavat historian erityisosaamista henkilökunnan työskennellessä asian parissa jokapäiväisessä työssään.  


Minulle tarjoutui mahdollisuus siirtyä museoiden kokoelmatyön parista kokopäiväksi tutkijaksi hankkeeseen. Pureudun syvällisemmin alueen ruokaperinteisiin ja jaan keräämääni tietoa hankkeen muiden osallistujien käyttöön uusien tuotteiden ja tapahtumien aikaansaamiseksi. Tutkimustyön pohjalta rakentuu myös ruokakulttuuria käsittelevä osuus Etelä-Karjalan museon uudistuvaan perusnäyttelyyn. Museoiden yleisötyön amanuenssit ja intendentit osallistuvat projektiin omalla panoksellaan.  


Hanke käynnistyi syyskuun alussa ja ensimmäisenä tapahtumana vietettiin Kaisan kahjaisia Kaisan päivänä 25.11. Hiljan pihassa ja Vuoksen kalastuspuistossa Imatralla. Päivän ohjelma toteutettiin yhteistyössä Valoristeys-hankkeen kanssa ja se toimi samalla kyseisen hankkeen päätöstapahtumana. Osallistujina oli Etelä-Karjalan kulttuurimatkailun ja ruokamatkailun ammattilaisia, jotka pääsivät esittelemään tuotteitaan ja saivat sparrausta asiantutijaraadilta, johon kuluivat Susanna Markkola (Visit Finland - Culture Finland-ohjelma), Markus Maulavirta (Marcuisine Oy) ja Katja Vehviläinen (GoSaimaa Oy). Markus Maulavirta piti osallistujille ruokatyöpajan, jossa valmistettiin yksinkertaisista aineksista avotulella maittava ateria. Aamupuuron lomassa Lappeenrannan museoiden alueellisen museotyön amanuenssi Marianna Karttunen kertoi Kaisan päivän viettoon liittyvistä perinteistä ja muiden ruokailujen, ruoanvalmistuksen ja sparraamisen välillä osallistujat saivat nauttia muusikko Tuomas Rounakarin taianomaisesta soitannasta. Ruokamaakunta nyt saatiin siis käyntiin onnistunein ja monipuolisin eväin! 


Kaisan kahjaisten valmistelua, ruoanlaittoa avotulella Markus Maulavirran työpajassa ja valmiita suupaloja pöydässä ruokailijoita odottamassa. Kuvat: Noora Niemi  

Syyskuun alusta alkaen olen keskittynyt aineiston keruuseen sekä museon kokoelmista että niiden ulkopuolelta vieraillen mm. kirjastoissa ja Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa. Tällä hetkellä työskentelyn painopiste on museon uudistuvassa perusnäyttelyssä, johon ruokahistorian osalta tehdään muun muassa esinevalintoja ja näyttelytekstien kirjoittamista. Tästä aiheesta lisää myöhemmin; tutustukaamme nyt vielä hetkonen eteläkarjalaiseen joulupöytään menneinä vuosikymmeninä. 


Joulun aika oli tärkeä vuotuinen juhlakausi, jota etenkin maaseudulla vietettiin Tuomaan päivästä loppiaiseen saakka. Joulupöytään pyrittiin varustamaan parasta mahdollista syötävää ja valmistelut aloitettiin jo hyvissä ajoin marras-joulukuun vaihteessa sian teurastuksella, jotta lihat ehtivät suolautua riittävästi. Teurastuksen yhteydessä jaoteltiin erikseen sylttytarpeet, paistilihat ja aattokeiton eli aattolohkon lihat. Aattolohko oli lihaisa keitto, joka syötiin keskipäivän tienoilla ennen illan juhla-ateriaa. Joulukinkku on alueellamme varsin nuori tulokas, sillä kinkun syönti alkoi yleistyä vasta 1930-luvulla. Joulukinkun on arveltu olevan perua Skandinavian vanhoista keskitalven juhlista ja Länsi-Suomesta on tietoja siankinkusta jouluperinteenä jo 1700-luvulta.  


Kotiteurastus vähentyi 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä lähtien teurastamotoiminnan yleistyessä. Imatran Vuoksenniskan Liha ja Eines -myymälä joulun aikaan vuonna 1959. Kuvaaja Kosken Kuvaamo. Lappeenrannan museoiden kuva-arkisto. 

Monet muutkin perinteisiksi mieltämämme joulupöydän ruokalajit on tunnettu kauemmin läntisessä Suomessa kuin nykyisen tai luovutetun alueen Karjalassa. Muun muassa lipeäkalan käyttö on Länsi-Suomessa ja Satakunnassa vanha perinne, mutta muualla Suomessa sen käyttö jouluruokana yleistyi samoihin aikoihin kinkun kanssaEtelä-Karjalan maaseudulla lipeäkalaa saatettiin syödä joulupäivänä, mutta ainakaan ennen sotia se ei ollut kovin yleistä. Joulupöydän kala oli useimmiten suolakalaa. Rosolli saapui pitopöytään Pietarin suunnalta ja vakiintui vuosikymmenten saatossa joulupöytiin juuresten viljelyn yleistyttyä. Laatikoista lanttulaatikko on karjalaisen pitopöydän vanhinta perua. 


Rieskat, piirakat ja pullat leivottiin usein vasta aattoaamuna tai aattoa edeltävänä yönä. Alun perin piirakoiden täytteenä oli ohra. Myös joulupuuro oli ohrasta valmistettua uunipuuroa. Riisin käyttö joulupuurossa yleistyi nopeasti ja 1930-luvulta lähtien joulupuuro on pääasiassa ollut riisiryyneistä keittämällä valmistettu puuro. lkiruokana nautittiin rusina- tai luumusoppaa ja vehnästä. Nykypäivänä joulun makeisiin herkkuihin kuuluvat itseoikeutetusti piparkakut. Ilmeisesti ne ovat suhteellisen nuorta jouluperinnettä maakunnassamme, koska lähdemateriaaleissa ei piparien leivonnasta ole mainintaa.  


Joulunviettoa 1976. Kuva: Aarne Mikonsaari. Lappeenrannan museoiden kuva-arkisto. 

Lopuksi todettakoon, että ruokaperinne, kuten muutkin perinteet, on alati muuttuvaa ja uudistuvaa. Lihaisasta aattolohkosta kuvaa etsiessäni törmäsin Kasvissyöjän aattolohko-reseptiin, jossa karjalaistaustainen bloggaaja oli vaihtanut lihat seitaniin ja härkäpapuihin. Vaikutti kokeilemisen arvoiselta! 😊 

 


Noora Niemi 

Tutkija "Ruokamaakunta Nyt - 11 000 vuotta eteläkarjalaista gastronomiaa jatkuvassa kattauksessa” -hankkeessa. 


Painetut lähteet: Suomalainen, Marja-Liisa: Etelä-Karjalan perinnäistä ruokakulttuuria. Etelä-Karjalan museon julkaisut nro 4. 1978. 

Sallinen-Gimpl, Pirkko: Karjalainen keittokirja. 2009. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Etelä-Karjalan museon kulttuuriympäristötiimi tutuksi: arkeologi Esa Hertell

Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Lappeenrannan vanhojen sahojen maisemia

Takaisin Viipuriin