Esihistoriallisten asenteiden museo - tasa-arvoa ja asenteita tutkimassa

Huhtikuun ensimmäiselle viikolle saakka Etelä-Karjalan museossa esillä olevassa Esihistoriallisten asenteiden museo -näyttelyssä pureudutaan tasa-arvoon ja vanhentuneisiin sukupuolikäsityksiin. Näyttelyssä sukupuoli arvovaltana ja tiukkalinjaisesti ihmisen paikkaa maailmassa määrittävänä tekijänä on kyseenalaistettu ja vanhanaikaiset normit ja asenteet on asetettu vitriiniin. Näyttelyn ovat tuottaneet yhteistyössä Lappeenrannan museot sekä Plan International Suomi, jolta ajatus näyttelykonseptista myös alun perin tuli.

Nainen naamiaisasussa 1907, kuvaaja: Oscaria Sarén, kuva: Lappeenrannan museot.

Näyttely on kirjoitettu historianäkökulmasta, pyrkien tuomaan esiin tasa-arvon kehityskaarta. Tähän näkökulmaan päädyttiin osin museon omien kokoelmien vuoksi. Kokoelmia haluttiin hyödyntää ja esillä onkin pääsääntöisesti Lappeenrannan museoiden omien esine-, kuva-, ja taidekokoelmien poimintoja, jotka pyrkivät kuvittamaan tasa-arvon kehityskaarta aina esihistoriasta nykypäivän kautta tulevaisuuteen.

Kuva näyttelysalista, kuvaaja: Tuomas Nokelainen.

Näyttelyssä käsitellään tasa-arvoa myös kansainvälisesti Planin tarjoamien valokuva-aineistojen, sekä Planin ja suomalais-afrikkalaisen kulttuurikeskus Villa Karon yhteistuottaman lyhytelokuvan avulla. Näillä halutaan muistuttaa, että vaikka eriarvoisuutta on ollut koko kirjoitetun historian ajan, ovat ihmiset silti aina pyrkineet kohti tasa-arvoisempaa maailmaa, ja kenties jonain päivänä on olemassa sellainen maailma, jossa sukupuolta tai tasa-arvoa ei tarvitse enää miettiä.

Miehet lastaavat Espanjaan lähteviä avustuslaatikoita autoon Lontoossa 1937, kuvaaja: tuntematon, kuva: Plan International.

Näyttely alkaa kehityskaaren alkupäästä, eli kaksijakoisesta sukupuolikäsityksestä. Sen puitteissa esitellään, kuinka miehellä ja naisella on muinoin ollut omat paikkansa yhteiskunnassa ja omat toimensa arkipäivässä.


Metsätyömiehen saha ja Havin saippuapaketti, Etelä-Karjalan museo.

Näyttelyssä on tässä kohtaa vankilateemainen vitriini, jonka tarkoitus on, edellä mainitun sukupuolijakauman kuvaamisen lisäksi, tehdä huomio, että tasa-arvo ei ole vain tasa-arvoa naisille tai sukupuolivähemmistöille, vaan oikeasta tasa-arvosta hyötyvät myös miehet, kun heidän ei enää odoteta olevan tiettyjen normien mukaisia.

Vitriinissä Konnunsuon vankilan käytössä olleita esineitä, kuvaaja: Tuomas Nokelainen 

Sukupuolten eriarvoisuutta käsitellään myös koulutuksen ja työelämän puitteissa, sekä tarkastellaan kehitystä, jota runsaan sadan vuoden aikana on tasa-arvossa tapahtunut. Esimerkiksi tyttöjen kouluttautuminen on ollut pitkään varsin vaatimatonta ja sitä kautta myös heidän myöhemmän iän mahdollisuutensa työelämässä ovat olleet vaatimattomat.

Myös poikia on koulutettu eriarvoisesti yhteiskuntaluokan ja varallisuuden mukaan. Jos rahaa perheellä riitti, myös poika pääsi hyviin kouluihin. Vähävaraisemmissa perheissä on saatettu kouluttautua isän ammattiin mestari - kisälli -periaatteella. Osion loppupuolella nähdään jo pientä normien murtumaa, kun naiset ovat vähä kerrassaan hivuttautuneet perinteisesti miesten hallussa oleviin töihin.

Simpeleen paperitehtaan työläisnaisia 1935-54, kuvaaja: Viljo Koistinen, kuva: Lappeenrannan museot

Tästä siirrytään tarkastelemaan sukupuolten välisten raja-aitojen asteittaista murtumista ajan saatossa. Tässä osiossa tuodaan esiin muun muassa sitä, kuinka joskus voimistelu on ollut ainoa hyväksytty liikunnan muoto tytöille, koska se on vahvistanut siroa ja sulavaliikkeistä naiskuvaa. Pojat keskittyivät taas lajeihin, jotka lisäsivät voimaa ja nopeutta. Mutta ajat ovat muuttuneet ja myös naiset ovat saaneet aloittaa esimerkiksi jalkapalloharrastuksen, vaikka alkuun sitä kauheasti päiviteltiinkin.

Viipurin naisjalkapallojoukkue 1932, kuvaaja: Jalmari Martikainen, kuva: Lappeenrannan museot

Seuraavaksi näyttelyssä saavutaan sukupuolen kaksijakoisuuden lopulliseen murtumakohtaan, kun käsitellään sukupuolen moninaisuutta ja kohdataan museotyön historian saatossa kokemia vaikeuksia ilmiöiden tasa-arvoisessa tallentumisessa kokoelmiin. Sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta on ollut todennäköisesti aina, vaikka sitä useissa kulttuureissa on alettu ymmärtää vasta hiljattain. Myöskin Lappeenrannan museoissa, kuten useissa muissakin, on vasta tällä vuosituhannella nykydokumentoinnin kautta alettu tallentaa sateenkaarihistoriaa, kun Pride-tapahtumat ovat yleistyneet ja tietoisuus aiheesta lisääntynyt.

Sateenkaarihistoriaa käsittelevä vitriini näyttelyssä, kuvaaja: Tuomas Nokelainen

Lopulta näyttelyssä tullaan tulevaisuuden äärelle käsitellen sukupuolitietoista kasvatusta. Historian saatossa sukupuoleen liittyvät kasvatuksen normit ovat muuttuneet, mutta niitä on kuitenkin aina ollut. Lapset on pyritty kasvattamaan kahteen muottiin riippuen heidän biologisesta sukupuolestaan.


Nukke ja nukenrattaat, Etelä-Karjalan museo.

Nuket esimerkiksi ovat valmistaneet tyttöjä äidin rooliin ja poikien leikkipyssyt taasen heitä tuleviksi sotilaiksi. Sukupuolitietoisuus kasvatuksessa tarkoittaa, että nämä muotit heitetään romukoppaan ja lapsi kohdataan ensisijaisesti yksilönä ja ilman ennakkoasenteita ja -ajatuksia siitä, millainen hänestä pitäisi kasvaa. Tämän ja muiden tasa-arvoa edistävien tavoitteiden saavuttamiseksi on hyvä ymmärtää historiaa ja koettaa sitä kautta muuttaa omaa ajatteluaan. Juuri siihen tämä näyttely pyrkii.


Anne Tahvanainen

Projektitutkija ja yksi Esihistoriallisten asenteiden museo -näyttelyn tuottajista


Blogikirjoitus on julkaistu myös Plan Suomen blogissa 23.1.2023.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Etelä-Karjalan museon kulttuuriympäristötiimi tutuksi: arkeologi Esa Hertell

Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Lappeenrannan vanhojen sahojen maisemia

Takaisin Viipuriin