Kokoelmapoliittista ohjelmaa kirjoittamaan

 

Opiskelen Jyväskylän avoimessa yliopistossa museologian perusopintoja ja suoritin siihen liittyvän harjoittelun osana Lappeenrannan museoiden alueellista työtä kirjoittaen mm. kokoelmapoliittisen ohjelman kotikuntani Rautjärven kotiseutumuseolle.

Kokoelmapoliittisen ohjelman kirjoittaminen kuulosti aluksi vaikeammalta kuin mitä se onkaan. Sana ’politiikka’ tuntui itselleni hyvin vieraalta. Sivistyssanakirjan mukaan ’politiikka’ yhdyssanojen loppuosana tarkoittaa määrätarkoitukseen tähtäävää toimintalinjaa tai periaatteita jollakin julkisen elämän alueella. Tätä kokoelmapolitiikka nimenomaan on. Toimintalinja tai periaatteet museon kokoelmatyötä varten eli kokoelman painopisteet ja tallennustehtävät sekä kokoelmanhallinnan ja säilyttämisen periaatteet. Kokoelmapolitiikan kirjoittamiseen on olemassa ohjeita ja pohjia, joiden avulla pärjää. Alueellisen museotyön amanuenssi Marianna Karttunen sanoi, ettei pyörää tarvitse keksiä uudestaan – hyviä lauseita voi toisilta lainata. Suuri apu olikin lukea toisten paikallismuseoiden kokoelmapoliittisia ohjelmia. Suosittelen vilkaisemaan myös jonkun ammatillisen museon kokoelmapolitiikkaa. Niistä voi löytää hyödynnettäväkseen hyviä ammattislangin ilmaisuja.

Rautjärven kotiseutumuseo sijaitsee Rautjärven Miettilän historiallisella kasarmialueella, jossa toimii myös Kollaa ja Simo Häyhä -museo. Miettilän reservikasarmialueen historia ulottuu 1600-luvun lopulle, jolloin tiedetään Ruotsi-Suomen aikaisen ruotujakolaitoksen päällikön pitäneen alueella majaansa. Värälän rauhan jälkeen 1790 Miettilään sijoitettiin n. 600 miehen vahvuinen jalkaväkipataljoona varmistamaan Savonlinnan ja Puumalan suuntia ruotsalaisten hyökkäyksen varalta ja turvaamaan Käkisalmen johto- ja huoltokeskusta. Kasarmialue jäi kuitenkin Suomen sodan (1808–1809) jälkeen tarpeettomaksi, kun koko Suomi tuli Venäjän vallan alaiseksi. Vuoden 1878 asevelvollisuuslailla Suomeen perustettiin oma sotaväki. Miettilään sijoitettiin Viipurin eli 8. tarkk’ampujapataljoonan 31. reservikomppania. Kasarmirakennukset rakennettiin vuosina 1881–1883. Ne olivat käytössä ensimmäiseen sortokauteen 1901 asti, jolloin Suomen sotaväki lakkautettiin.  Rautjärven kunnan kuntakeskuksena kasarmialue toimi 1922–1972. 

Kuntala eli komppanianpäällikön talo, Miettilä. Kuva: Ella Soikkeli

Kotiseutumuseo muuttaa tänä keväänä alueella Terveystalosta Kuntalaan, entiseen reservikasarmin komppanian päällikön taloon, josta on remontoitu Sotahistoriakeskus. Sotahistoriakeskuksen kotiseutumuseoon kootaan kotiseutunäyttelyn esineistä uudet näyttelyt teemoilla ’Evakkotaival’ ja ’Kotirintama’. Kokoelmapoliittiseen ohjelmaan kirjataan siis erityisesti uuden teeman mukaisen museon kokoelman tavoitteet, mitä halutaan tallentaa jatkossa.

Kokoelmapoliittisen ohjelman kirjoittaminen on prosessi. Se ei valmistu yhdeltä istumalta. Ajatuksia väännettäessä ja kiteytettäessä lauseiksi, kirkastuu ja rajautuu toiminnan tavoitteet, mahdolliset puutteet ja kehittämiskohteet. Siten ne ovat todellisia aikaan sidottuja tavoitteita, joiden toteutumista seurataan. Tärkeää mielestäni kokoelmapolitiikan kirjottamisessa on ajatella sitä välineenä, jonka avulla museon parissa työskentelevät tietävät toimintaa ohjaavat periaatteet. Ohjelmaan kirjataan auki kokoelman idea, tavoitteet ja jatkosuunnitelmat eli kokoelmatehtävä. Kokoelmapolitiikka kertoo myös muille, mikä meidän museomme on, millaisia esineitä on kokoelmassa ja millaisia esineitä museoon vielä talletetaan. 

Työpiste Rautjärven kirjastolla. Kuva: Ella Soikkeli.

Läheisen Rautjärven kirkon palaminen hiljattain asettaa kokoelman arvoluokituksen määrittämisen aivan uuteen valoon. Mitkä ovat kotiseutumuseon kokoelman helmet, ne ”tulipalosta ensin pelastettavat esineet”? On hyvä pysähtyä miettimään, mitä pidetään tärkeänä juuri meidän paikallismuseossamme. Ovatko kokoelman arvokkaimmat esineet edelleen samat, kuin museota perustettaessa on ajateltu? Mitkä ovat ne esineet tai kuvat, jotka parhaiten kuvaavat museomme tallennusalueen ydintä? Uhkana ei välttämättä ole niin radikaali tuho, kuin mitä tulipalo pahimmillaan tekee, vaan kyseessä voi olla vaikka vesivahinko, kosteus tai tuholaiset. Kokoelman arvokkaiden esineiden sijoituspaikka säilytystiloissa vaikuttaa myös niiden säilyvyyteen tai pelastettavuuteen.

Hyvin mietitty kokoelmapoliittinen ohjelma auttaa museon kokoelmatyössä. Se ei ole kapulakielinen dokumentti. Ei pidä takertua sanoihin, kuten minä aluksi vierastin tuota ’politiikkaa’. Kokoelmapoliittinen ohjelma tulee olla kirjoitettu sellaisella kielellä, että kaikki sen ymmärtävät. Toki museoalan termejä kannattaa käyttää, jotta puhutaan samoista asioista. Kyse on loppujen lopuksi museon kokoelman hoitamisen pelisäännöistä niin periaatteellisine linjauksineen ja perusteluineen kuin käytännön yksityiskohtineen.

Tein museologian työssäoppimiseni osa-aikaisen kirjastotyöni ohessa etänä. Mielestäni on hienoa, että työssäoppimisenkin voi tehdä näin. Pidän itsenäisestä työskentelystä. Jos työtehtävät itsessään sen mahdollistavat, on harjoittelun suorittaminen osin etänä ehdottomasti tätä päivää. Harjoitteluni olisi varmasti muodostunut hyvin erilaiseksi, jos olisin ollut mukana museossa päivittäin asiakkaiden parissa tehtävässä työssä. Siihenkin olisi tosin mielenkiintoista tutustua.  Parasta antia harjoittelussa on ollut nähdä museoalan monipuolisuus. Se, ettei työ rajoitu vain museorakennuksen seinien sisälle.

 

Ella Soikkeli

Museologian opiskelija, työssäoppimisjakso
Jyväskylän avoin yliopisto