Leikkiä ja ihmettelyä: lasten kanssa tutustumaan Etelä-Karjalan tarina -näyttelyyn!

Uuteen Etelä-Karjalan museon Etelä-Karjalan tarina -näyttelyyn astuttaessa, näkyy värejä ja kuuluu ääniä. Suuret valokuvat ja eri väriset tekstitaustat tekevät tilasta pirteän ja kutsuvan näköisen, jostain kuuluu hiljaista musiikkia ja puhetta. Huh, täällä ei tarvitse kulkea kuin huopatossutehtaassa, ei aikuisten eikä lasten.

Heti näyttelyyn tultaessa vastassa on suuri, kuvitettu aikajana, johon on merkitty Etelä-Karjalan alueen merkittäviä tapahtumia 13 000 vuoden päästä vuoteen 2023 asti. Aikajana auttaa hahmottamaan milloin näyttelyn esittelemät teemat ja tapahtumat sijoittuvat suhteessa toisiinsa ja nykyaikaan, ja se onkin loistava tapa aloittaa näyttelyyn tutustuminen lasten kanssa. Aikajanasta voi esimerkiksi yrittää etsiä missä kohdassa lapsi, vanhemmat tai isovanhemmat ovat syntyneet ja mitä silloin on tapahtunut.

Näyttelyn arkeologinen osio. Kuva: Jutta Lamminaho

Lasten ja lapsiperheiden näkökulmasta näyttelyssä on monenlaista tutkittavaa ja ihmeteltävää. Näyttelyn vanhinta historiaa esittelevän kivikautisen asuinpaikan voi nähdä lasisen lattian läpi. Lattian päällä saa kävellä, mikä voi etenkin pienimille kävijöille olla jo itsessään jännittävä kokemus. Asuinpaikan vierestä löytyy myös paperia ja värikyniä, joiden avulla voi kokeilla arkeologisen kaivauksen dokumentointia piirtämällä. Kaivausalueen piirtäminen on tärkeä osa kaivausten tarkkaa dokumentointia ja antaa varmasti haastetta paitsi lapsille myös vanhemmille kävijöille.

Lasten kanssa esihistorialliseen esineistöön kannattaa tutustua myös pohtimalla mihin kaikkia eri muotoisia ja kokoisia kiviä on mahdettukaan käyttää, ja miten ihmeessä ne on osattu tehdä? Arkeologista kaivausta esittelevästä vitriinistä voi puolestaan ammentaa inspiraatiota hiekkalaatikkoleikkeihin myös museovierailun jälkeen!

Etelä-Karjalalaisia elinkeinoja esittelevästä osiosta löytyy osaltaan monenlaista tuttua ja tuntematonta tavaraa metsästystorvista ja ongenkoukkuihin ja katiskoihin. Veneen kokassa olevia, markkinoille myyntiin vietäviä esineitä saa tutkia myös koskemalla. Koskea saa myös Suomen rajamuutoksia esittelevään magnetisoituun seinään. Siinä eri aikakausien Suomen karttoja saa siirrellä päällekkäin ja vierekkäin Suomen historian vaiheiden ihmettelyä varten. Karttojen vieressä olevalta älytaululta voi ihastella vanhoja karttoja tarkemminkin. Koska suurimpaan osaan museon esineistöstä ei saa koskea, antavat nämä toiminnalliset kohdat mukavan mahdollisuuden hiplata ja liikutella, mikä auttaa paitsi pienempien energian purussa, myös muistijäljen muodostamisessa museokäynnistä.

Saimaan mökki, taustalla roolivaatteet. Kuva: Jutta Lamminaho

Näyttelyssä on myös sallittua ja jopa toivottavaa leikkiä. Erityisesti Saimaan alueen mökkeilyn historiaa esittelevä rantasauna, videoprojisoidun veden äärellä kutsuu roolileikkeihin. Mökkitunnelmaan eläytymistä helpottavat kokeiltaviksi tarkoitetut rooli vaatteet crocseista kahluusaappaisiin ja kesämekoista pelastusliiveihin. Projisoitu järvi taas on osoittautunut suosituksi mielikuvitusuintipaikaksi, jossa voi pitää pienen pulikointitauon museokierroksen keskellä.

Saimaan mökin lisäksi museosta löytyy myös kaksi kioskia, eri vuosikymmenien makeisia ja muita herkkuja esittelevä kesäkioski, sekä uskollinen mallinnus torikulman vetykioskista. Karkkien ja jäätelöiden mainokset ovat alun perinkin lapsille tehtyjä ja niihin tutustuminen antaa loistavan lähtökohdan vaihtaa muistoja lempiherkuista ja niihin liittyvistä tapahtumista eri-ikäpolvien välillä. Vetykoju puolestaan sopii jakkaroineen ja katolla istuvine muovipuluineen loistavasti monenlaisiin mielikuvitusleikkeihin.

1980-luvun jäätelömainos. Kuva: Jutta Lamminaho

Leikin lisäksi näyttely tarjoaa runsaasti tarinoita. Näyttelyteksteistä voi lukea rajan läheisyydessä eläneistä nuohoojista, piioista ja matonkutojista, historiallisten markkinoiden vilinästä sekä elämästä 30-luvun Viipurissa. Hiljentymishetkiä varten näytellyssä voi myös istua kotaan kuuntelemaan tarinoita esihistoriallisen ajan maailmasta ja sen tutkimuksesta, tai Viipurilaisen puiston penkille katselemaan panoraamaa kaupungista ja kuuntelemaan musiikkia. Pitopöydän ääreen voi pysähtyä katselemaan videoita vedyistä ja atomeista, sekä muista Etelä-Karjalan ruokakulttuurin erikoisuuksista, tai lukemaan vaikkapa Etelä-Karjalan murteelle käännettyjä Aku Ankka -sarjakuvia.

Pitopöydän ympäriltä löytyy myös vitriineistä erilaisia ruuanlaittoon ja säilytykseen liittyviä esineitä eri aikakausilta. Esimerkiksi voirasiat ja maitotölkit todennäköisesti näyttävät ainakin melkein tutuilta pienillekin lapsille, mutta ihmetytystä voivat aiheuttaa niitä edeltäneet maitopussit ja pullot. Esineiden esillepano havainnollistaa selkeästi sitä, kuinka esineet ovat ajan kuluessa muuttuneet ja kehittyneet vaikka niiden käyttötarkoitus onkin pysynyt samana. Lasten kanssa voi myös pohtia sitä, mitkä esineet vaikuttavat vanhimmilta ja mitkä uusimmilta, ja mikä tekee jostain esineestä uuden tai vanhan näköisen.

Muistojen Etelä-Karjala -näyttö. Kuva: Jutta Lamminaho

Lisätietoa näyttelyn teemoista ja esineitä löytyy useista älynäytöistä ympäri näyttelytilaa. Myös näistä on tehty kuvilla ja väreillä helposti lähestyttäviä niin aikuisille kuin vähän vanhemmille lapsillekin. Erityisesti interaktiivinen Muistojen Etelä-Karjala - kartta on hauskasti kuvitettu ja runsaine kuvineen se on muutenkin helposti lähestyttävä tapa tutustua alueen ominaispiirteisiin ja historiaan. Virtuaali-Viipuri puolestaan elävöittää muutenkin hienoa ja mielenkiintoista Viipurin pienoismallia, josta voi etsiä erilaisia maamerkkejä, tai miettiä millaista 30-luvun Viipurissa olisi ollut vierailla.

Yleisesti niin lasten kuin muidenkin vieraiden mielenkiinnon ylläpitämisen kannalta Etelä-Karjalan tarina näyttely on mukavan monipuolinen. Siihen voi tutustua kuuntelemalla, katselemalla ja koskemalla. Siitä löytyy niin tutun näköisiä puulusikoita, hassun muotoisia kiven mötiköitä, vanhoja kuvia ja hienoja vaatteita, kuin leluja, koruja ja aseitakin. Näyttely ei ole kuitenkaan mahdottoman suuri, joten siihen ehtii tutustumaan vaikkei aika tai lasten mielenkiinto kovin pitkään museokäyntiin riittäisikään.

Miska-karhuja. Kuva: Jutta Lamminaho

Näytelystä on pyritty tekemään myös käytännön tasolla lapsiperheille helposti saavutettava. Alle 18-vuotiaat pääsevät Etelä-Karjalan museoon ilmaiseksi ja museosta löytyy saavutettavat WC-tilat sekä lasten leikkipaikka. Näyttelyyn mahtuu hyvin liikkumaan lastenvaunujen kanssa, minkä lisäksi lipunmyynnistä voi lainata pienet rattaat, jos omat tuntuvat liian suurilta tai lapselle iskee äkillinen väsy.

Totta kai museossa täytyy huomioida muut museovieraat ja usein herkät kokoelmaesineet, joten juoksemiseen ja riehumiseen se ei ole oikea paikka, mutta ei museota myöskään tarvitse tutkia hartaassa hiljaisuudessa. Kysymykset ja kommentit, naurut ja itkut, leikki ja ihmettely ovat kaikki oikeita tapoja tutustua historiaan.

Jutta Lamminaho

museoassistentti, kesätyöntekijä