Näkökulmia rakennettuun perintöömme

Lappeenrannan museot järjesti yhteistyössä lukuisien yhteistyötahojen kanssa 8.-21. syyskuuta jo toista kertaa Etelä-Karjalan kulttuuriympäristöpäivät osana Kotiseutuliiton organisoimia Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä. Kulttuuriympäristöpäivien tarkoituksena on kasvattaa kulttuuriperinnön tunnettuutta ja säilymistä sekä luoda mahdollisuuksia yhteisölliselle toiminnalle ja hyvinvoinnille.  

Kulttuuriympäristöpäivien teemana oli tänä vuonna “rakennettu perintömme”. Etelä-Karjalassa teemaa tarkasteltiin kahden viikon aikana kymmenen eri tapahtuman kautta, vähintään yhtä monesta eri näkökulmasta. Tapahtumat tavoittivat kolmisensataa kävijää, lähes kolminkertaisesti edellisvuoteen verrattuna.  

Millaisia näkökulmia rakennettuun perintöömme tämän vuoden kulttuuriympäristöpäivät lopulta tarjosivat? 

 

Etelä-Karjalan kulttuuriympäristöpäiviä vietettiin 8.-21.9.

Näkökulma: Millainen on unelmien rakennus? 

Lappeenrannan kirjastoissa pohdittiin kulttuuriympäristöpäivien ajan piirustuskilpailun kautta sitä, millainen olisi oma unelmien kirjasto.  

Unelmien kirjasto -tai yhtälailla muu julkinen rakennus- on luonnollisesti jokaiselle yksilölle erilainen. Unelmien rakennuksen voisi kuitenkin ajatella koostuvan tietyistä, yhteisistä, yleisinhimillisistä elementeistä:  

• Unelmien rakennus on paikka, joka herättää tunteita ja innostusta 
• Unelmien rakennus tarjoaa tekemisen ja osallisuuden mahdollisuuksia 
• Unelmien rakennus mahdollistaa kohtaamisen ja joukkoon kuulumisen 
• Unelmien rakennus on turvallinen ja houkutteleva tila toiminnalle ja tapahtumille 
• Unelmien rakennus on ekologinen, tunnelmallinen ja viihtyisä  
• Unelmien rakennuksessa yhdistyvät historia ja nykyaika. 

Ensisijaisesti unelmien rakennus elää ihmisistä, jotka toiminnallaan muokkaavat sitä ja sen toimintoja, jättävät siihen kädenjälkensä - ja ovat siitä vastuussa tuleville sukupolville.  

Onko tässä unelmien kirjasto? Lappeenrannan kirjaston sisätiloja 1976.
Kuva: Tuntematon valokuvaaja, Lappeenrannan museot. 

Näkökulma: Muistojen rakennettu ympäristö  

Kulttuuriympäristöpäivien aikana Etelä-Karjalan alueen museotoimijoille järjestettiin koulutuspäivä, jonka teemana oli muistitiedon kerääminen ja hyödyntäminen.  

Muistitietoa tallennetaan usein haastatellen tai kirjoittaen. Muistitieto kertoo menneisyydestä perinteisestä historiankirjoituksesta poikkeavassa valossa; yksilön tai yhteisön oman kokemuksen kautta. Muistitiedossa esiintyvät aidot tapahtumat, oikeat henkilöt, paikat ja eletty kulttuuriympäristö. Sen avulla voidaan saada tietoa vaikkapa asumisesta, työstä tai vapaa-ajan vietosta - tai peilata vallitsevia asenteita, ennakkoluuloja, pelkoja ja maailmankuvaa. Muistikuvat elävät ja muuttuvat, niihin rakentuu uusia kerroksia uuden tiedon, ajan kulumisen ja uusien käänteiden myötä. Muistitiedon rooli onkin tuoda tallennettuun historiaan moniäänisyyttä: yksilön äänen, paikallisväriä ja ruohonjuuritason kokemusta.  

Oleellinen näkökulma muistitietoon on nykypäivän ja sen tallentaminen: tämä päivä on huomisen historiaa. Kaikkea kulttuuriperintöä ei voida säilyttää sillään - mitä nykypäivästä - vaikkapa rakennetusta ympäristöstä, muuttuvasta kaupunkikuvasta ja siihen liittyvistä tiedosta tai arvoista - tulisi tässä hetkessä dokumentoida ja tallentaa? 

Katoavan rakennuskannan dokumentointia vuodelta 1981. Kuva: Elina Vuori. Lappeenrannan museot.

Näkökulma: Sukupolvikokemus kaupunkitilasta 

Kulttuuriympäristöpäivien Nuorison paikat -kävelykierroksella rakennettiin yhteistä sukupolvikokemusta kaupunkiympäristön kautta. Millaisena kaupunki näyttäytyy nuoren silmin? Millaisia kokemuksia ja tunteita julkiseen tilaan liittyy?  

Nuoren ja aikuisen kokemukset kaupunkiympäristöstä ovat erilaiset. Aikuiselle tärkeintä voi olla kaupungin toimivuus: hyvät liikenneyhteydet töihin ja palveluiden äärelle, tilojen turvallisuus, siisteys ja tehokkuus. Nuorelle kaupunki, sen julkiset puistot, aukiot ja kauppakeskukset, ovat sosiaalinen tila: paikka ajan kuluttamiselle ja kavereiden näkemiselle, tutkimusretkille ja päämäärättömälle haahuilulle. Julkinen tila on mahdollisuus päästä pois vanhemman valvovan silmän alta.  

Nuoret ovat usein aktiivisempia kaupunkiympäristön käyttäjiä kuin aikuiset. Nuorisolle julkinen tila merkitsee itsenäistymistä, kaverisuhteita ja joukkoon kuulumista – oman minuuden rakentamista. Linnoituksen vallit, Pusupuisto, Satama, Myllysaari, City, Keskustan baarit, Monari, Iso-Kristiina... Paikat vaihtuvat, mutta nuorison hengailu pysyy. 

Nuorison rantaelämää Myllysaaressa 1992. Kuva: Vesa Mikkonen, Lappeenrannan museot.

Näkökulma: Rakennusperintö ja sen vaaliminen 

Lappeenrannan taidemuseolla järjestetyssä, Etelä-Karjalan ensimmäisessä Perinne- ja korjausrakentamisen päivässä keskiössä olivat vanhat rakennukset, niiden kunnostus – ja se, miksi korjausrakentamiseen tulisi satsata. Rakennusperintötieto kaikkien saataville -Teams-museoklubilla puolestaan pohdittiin tiedon saavutettavuutta: millaista tietoa juuri sinä alueen rakennetusta kulttuuriperinnöstä tarvitsisit ja millä tavoin sitä hyödyntäisit? 

Rakennetun ympäristön arvostaminen on tärkeää paitsi kulttuurihistoriamme, myös kestävän tulevaisuuden kannalta. Rakennuksen purkaminen ja korvaaminen uudella on tutkitusti sekä kalliimpaa että ilmastolle ja ympäristölle haitallisempaa kuin sen säilyttäminen. Rakennusperintöämme tulisikin lyhytkatseisen purkumanian sijaan tarkastella pitkällä tähtäimellä – korjaus- ja kunnostustekoina, jotka ulottuvat kauas oman tapahtumahorisonttimme ulkopuolelle. Monet vanhojen rakennusten haasteet ovat kampattavissa asiantuntevalla korjaamisella ja säännöllisellä huollolla. Vanhalla rakennuksella on oma luonteensa, eikä sitä tarvitse taivuttaa uudisrakennukselle asetettuihin kriteereihin: korjaa vain se mikä on rikki! 

Olemassa olevat rakennukset kantavat mukanaan merkityksiä, tarinoita ja niin alueellisen kuin yksilöllisen identiteetin rakennuspalikoita. Rakennusperintötiedon digitaalinen saavutettavuus puolestaan mahdollistaisi alueen rakennusperinteen saattamisen yhä laveammin asukkaiden tietoon ja vaikkapa matkailuyrittäjien käyttöön. Rakennuksiin tiivistyvän historian arvoa ei voi mitata rahassa: sen vaaliminen on hyvinvoinnin, kestävyyden, matkailun ja kaupunkikuvan moninaisuuden kannalta välttämättömyys. 

Eteläkarjalaista rakennusperintöä: Virkin salotupa Joutsenossa. Kuva: Marianna Karttunen

Näkökulma: Rakennusperintö taiteessa, taide rakennetussa ympäristössä  

Osana kulttuuriympäristöpäiviä järjestettiin kaksi taiteen ja rakennetun ympäristön suhdetta eri tavoin tarkastellutta tilaisuutta – mitä tekemistä taiteella siis on rakennetun kulttuuriympäristön kanssa? 

Perinteisesti rakennusperintö ja kulttuurimaisemat inspiroivat taiteilijoita; rakennukset voivat olla taiteen kohde tai tausta, toimia dokumentteina menneestä rakennusperinnöstä ja rakennetusta ympäristöstä. Maalaukset voivat kertoa vaikkapa, miltä sama maisema on näyttänyt eri aikoina. Lappeenrannan taidemuseon yhteistyössä Joutsenon Karsturannan kyläyhdistyksen kanssa järjestämällä Museoklubilla perehdyttiin von Boehmin taiteiljasuvun kesänviettopaikan, Karsturannan, historiaan ja kulttuurimaisemiin. Von Boehmien - erityisesti Aino von Boehmin - tuotannossa esiintyy maisemia, rakennusryhmiä ja yksityiskohtia Karsturannasta ja muualta Joutsenon seudulta. Monet maalauksista on toteutettu Karsturannan kesäpaikassa, ja ne kuvastavat myös suvun sidettä joutsenolaiseen kulttuuriympäristöön.  

Aino von Boehm, Maisema Joutsenosta. Lappeenrannan taidemuseo, Joutseno-kokoelma.

Lappeenrannan museoiden uuden kokoelmatilan taidehankkeen esittelytilaisuudessa puolestaan esiteltiin paitsi hanketta, myös laajemmin julkista taidetta ja sen prosesseja.  

Taide ei ole vain jotain, mitä katsotaan gallerioissa. Rakennettuun ympäristöön ja julkisiin tiloihin integroitu julkinen taide on luonteva, näkyvämpi tai näkymättömämpi osa ihmisten arkea. Taiteen avulla voidaan rakentaa tilan tai alueen luonnetta, tuoda viihtyisyyttä, tarinallisuutta, leikkisyyttä ja hauskuutta ja edistää sitä kautta ihmisten hyvinvointia. Taideteos voi toimia alueen maamerkkinä ja taideprojekteihin osallistuminen ja teosten kokeminen vahvistaa yhteisöllisyyttä ja paikallisidentiteettiä.  

Millaista identiteettiä museoiden kokoelmatilan yhteyteen tulevaisuudessa pystytettävä teos luo teollisuusalueena profiloituneelle Myllymäelle, jossa julkista taidetta ei tähän mennessä juurikaan ole nähty? 

Havainnekuva Lappeenrannan museoiden uudesta kokoelmatilasta Myllymäessä.
Kuva: Granlund Arkkitehdit, Granlund Oy, Saimaan aluetoimisto.

Näkökulma: Rakennetun ympäristön eri-ikäiset elementit 

Rakennettua kulttuuriympäristöä voidaan ajatella ikkunana menneisyyteen: muutokseen, kehitykseen, yhteiskuntaan, ihmisten arvoihin ja tarpeisiin, joiden mukaan he ovat muokanneet ja muokkaavat ympäröivää todellisuutta.  Kulttuuriympäristössä säilyneet eri-ikäiset rakennukset ja rakenteet kertovat paitsi siitä, kuinka maankäyttö ja elinkeinot muuttuvat, myös siitä, kuinka yhteiskunta ja yhteisöjen sosiaaliset rakenteet elävät eri aikoina. Rakennetun ympäristön kerrostumista näkee myös kehityskaaria: kehitys ei aina kulje suoraviivaisesti eteenpäin, vaan siihen liittyy myös harhapolkuja, epäonnistumisia ja arvojen tai tarpeiden muutoksia (esim. hylätyt rakennukset ja teollisuus- tai puolustusrakenteet).  

Kulttuuriympäristöpäivillä rakennetun kulttuuriympäristön kerroksiin pääsi tutustumaan opastetuilla retkillä: Savitaipaleen linnoitukset -bussiretkellä perehdyttiin 1700-luvulta periytyviin Järvitaipaleen ja Kärnäkosken linnoituksiin, Imatran museoiden ja Rajamuseon järjestämällä funkis-pyöräilyllä puolestaan otettiin haltuun Imatran funkisarkkitehtuurikohteet ja pohdittiin rakennusten arvoa. 

Kärnäkosken Linnoitus 1999. Kuva: Lentokuva Hannu Vallas, Museovirasto.

Savitaipaleen linnoitukset on rakennettu 1700-luvun lopulla osaksi Venäjän ulointa linnoitusketjua Ruotsia vastaan. 1809 koko Suomen jäädessä Venäjän vallan alle linnoitusketju menetti merkityksensä ja hylättiin. Rakenteet ovat kuitenkin yhä maastossa nähtävillä. Kärnäkosken linnoitusta on kunnostettu kulttuurimatkailukäyttöön 2000-luvun taitteessa. Vähemmän tunnettu Järvitaipale uinuu mäntykankaan kätköissä - luonnolla on taipumus vallata omansa takaisin. Imatran funkisarkkitehtuurikohteet puolestaan ovat viime vuosina olleet runsaasti medioiden otsikoissa: onko kasarmialueella seisova, hylätty Komentola todella uhka rajaturvallisuudelle? Mistä rahoitus Aallon suunnitteleman kolmen ristin kirkon korjaukseen? 

Muutoksia rakennusperinnön käytössä, merkityksessä ja arvostuksessa tapahtuu vuosisadasta riippumatta! 

 

Komentola 1965. Kuva: Rajamuseo

Näkökulma: Rakennusperinnön vaaliminen sukupolvelta toiselle 

Rakennusperinnön vaaliminen ei ole vain asiantuntijoiden tehtävä, vaan se on meidän jokaisen vastuulla. Parhaimmillaan se on koko yhteisön asia, johon asukkaat, suku, ystäväpiiri, yhdistys tai muut rakennuksen käyttäjät sitoutuvat ja osallistuvat.  

Osana kulttuuriympäristöpäiviä juhlittiin taipalsaarelaisen Kurenniemen tilan 360-vuotisjuhlia. Kurenniemessä ajatus rakennusperinnöstä yhteisenä asiana toteutuu: tila on ollut Kurenniemen suvulla vuodesta 1665 lähtien. Nykyään tilaa hoitaa osuuskunta, jonka jäsenet ovat tilan 11., 12. ja 13. sukupolvea. Rakennuskanta käsittää lähes 20 rakennusta, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta. 

Yhteisöllisyyttä rakennusperintökohteen ympärille kasvatetaan vaikkapa talkoilla, tapahtumilla, vapaaehtoistyöllä ja yhdistystoiminnan kautta.  Talo tykkää siitä, että siinä asutaan. Rakennus pysyy kunnossa kun siinä on toimintaa. Rakennusperinnön vaaliminen on osa yhteisön elävää kulttuuria, ei menneisyyden jäänne. Yhteisön osallistuminen rakennusperinnön hoitoon ja ylläpitoon varmistaa, että arvokkaat rakennukset ja rakennetut kulttuuriympäristöt säilyvät elinvoimaisina ja merkityksellisinä myös tulevaisuudessa. 

Mitä juuri sinä voisit tehdä rakennetun perintömme säilymisen eteen? 

Kurenniemen tila. Kuva: Eeva Kurenniemi

Etelä-Karjalan kulttuuriympäristöpäiviä vietetään jälleen syyskuussa 2026. Tuolloin tapahtuman yleiseurooppalaisena teemana on “vaalimisen arvoiset”.  Mitkä kulttuuriympäristökohteet maakunnassamme ansaitsisivat tuolloin erityistä huomiota? 

 

---

Marianna Karttunen 

Amanuenssi 

Alueellinen museotyö