Elämäni kevät – kun kaupan ala vaihtui kulttuurimaailmaan

 ”Onko sinulla kokemusta asiakaspalvelusta, myyntityöstä ja opastamisesta, sekä paloa historiaan, taiteeseen ja kulttuuriperintöön? Haluaisitko hoitaa ryhmävarauksia ja museokauppaa, kehittää asiakaspalvelua ja osallistua museoiden markkinoinnin, viestinnän ja yleisötyön tehtäviin?

Etsimme kahta oppisopimuksen kautta museoassistentiksi koulutettavaa henkilöä museoiden asiakaspalveluun!”

Yllä oleva Lappeenrannan museoiden julkaisu tuli eteeni sosiaalisessa mediassa 13.3.2025 enkä muista milloin olisin ollut varmempi siitä, että tuossa on paikkani, johon haluaisin juurtua. Kirjoitin hakemukseni ensimmäisen version vielä samana päivänä ja seuraavan kahden viikon aikana kävin sitä muokkaamassa ainakin kuusi kertaa. Niin kovin halusin jättää parhaan mahdollisen hakemukseni koska arvelin hakijoita olevan paljon. Olin yllättynyt, mutta äärettömän iloinen, kun sain kutsun haastatteluun. Vaikka se tuntuikin menneen hyvin, jäin jännittyneenä miettimään, että olinko liian eläväinen ja räiskyvä museomaailmaan. Silloisessa työyhteisössäni nimittäin vitsailtiin, että museoissa alkaisin kasvaa hämähäkinseittiä ja muuttuisin värittömäksi, tulisivat sitten etsimään minua joltain seinänvierustalta, tapetin seasta. Eivät tienneetkään kuinka pölyttynyt mielikuva heillä olikaan tästä värikkäästä ja inspiroivasta työympäristöstä.

Lokakuinen auringonpaiste Etelä-Karjalan museon aulassa..  

... ja seinustalla. Kuvat: Päivi Kumpulainen-Kaihera

Kaksi kuukautta työpaikkailmoituksen näkemisestä aloitimme työt asiakaspalvelutiimin museoassistentteina yhdessä uuden työkaverini kanssa. Työ edellytti oppisopimusopiskelua, joten seuraavan kahden vuoden aikana syvennän jo olemassa olevaa kaupallista osaamistani ja opiskelen työn ohessa merkonomiksi. Aiemmilta koulutuksiltani olen ylioppilas, kosmetologi sekä suorittanut liiketoiminnan ammattitutkinnossa myynnin ja markkinoinnin osaamisalan sekä visualistin tutkinnon. Lisäksi olen opiskellut sisustusalan ammattitutkinnosta esittely- ja näyttelytilan suunnittelun tutkinnonosan sekä yhden lukuvuoden kuvallista ilmaisua. Kaikki tuo vei minut vuosikausiksi kaupalliselle alalle myyjäksi, myyntivastaavaksi ja myymäläpäälliköksi; niin isoihin kauppaketjuihin kuin yksityisillekin sektoreille.

Pääsen museoassistenttina työskentelemään kaikissa neljässä museossamme eli Etelä-Karjalan museossa, Lappeenrannan taidemuseossa, Ratsuväkimuseossa ja Wolkoffin talomuseossa. Olen osa kuusihenkistä asiakaspalvelutiimiä ja työnkuvaani kuuluu tällä hetkellä mm. museoiden avaaminen ja sulkeminen, näyttelysalien valvonta, lipunmyynti, kassan käsittely, opastuskierrokset Wolkoffin talomuseossa sekä museokauppojen siisteydestä huolehtiminen, unohtamatta tärkeintä eli asiakaspalvelua.

Esillepanoja Etelä-Karjalan museon myymälässä...

... muun muassa lakritsia! Kuvat: Päivi Kumpulainen-Kaihera

Miltä museot näyttävät visualistin silmin?

Visualistina nautin jo siitä, millaisessa historiallisesti arvokkaassa ympäristössä ja upeissa rakennuksissa saamme Lappeenrannan Linnoituksessa työskennellä . Kuinka kauniisti vanhat rakennukset onkaan restauroitu ja miten miltei jokaisesta työpisteestä avautuu henkeäsalpaavat maisemat. Sisällä jokaisessa museossa on oma tunnelmansa. Tällä hetkellä nautin erityisesti Etelä-Karjalan museon Nupit Kaakossa! - Eteläkarjalaisen nuoriso- ja dj-kulttuurin vuosikymmenet -näyttelystä, sillä viehän se minutkin teinivuosiini; Apulannan ja Juustopäiden keikoille Pirate’s-klubille sekä Myllysaaren Rantajameihin.

Teinivuosien keikkajulisteet...

... vievät nostalgiatripille omiin teinivuosiin. Kuvat: Päivi Kumpulainen-Kaihera 

Näen museokaupoissamme valtavasti potentiaalia ja oikeilla ratkaisuilla niistä on mahdollista tehdä myymälöitä, joihin asiakkaat tulevat varta vasten. Myytävien tuotteiden tulee olla kiinnostavia, monen ikäistä kävijää puhuttelevia, raikkaita, erottuvia ja uniikkejakin. Itse myymälän tulisi tarjota yllätyksellisyyttä, elämyksiä, iloa ja sellaista tunnelmaa, jota ei muualta löydy. Myymälän kalusteiden tulisi olla muunneltavia niin että vuodenaikojen mukaan tai näyttelyiden vaihtuessa voisimme vaihtaa ilmettä ja tunnelmaa helposti. 

Museokauppojen asiakas odottaa usein näkevänsä jotain sellaista, mitä marketit eivät tarjoa ja tässä meidän olisikin hyvä kokeilla rohkeasti erilaisia esillepanoja, jotka houkuttelisivat katsomaan ja tutkimaan lähemmin. Rohkea ja omanlaisensa visuaalisuus jää mieleen ja saa palaamaan myymälöihin yhä uudelleen. Varsinkin Lappeenrannan taidemuseon myymälän näkisin olevan mahdollisuuksia täynnä ja juuri siellä odottaisin asiakkaana kohtaavani enemmän väriä, kokeilevia esillepanoja sekä laajemmin myös myytäviä, laadukkaita taidetarvikkeita sekä -julisteita.

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna avautuvan Wolkoffin joulupuodin rakennusta odotan myös innolla, se tulee olemaan jälleen kerran tunnelmaltaan suloinen ja lämmin.

Wolkoffilla tekemiäni lokakuisia esillepanoja ennen joulukaupan aukeamista: museopuodin ikkuna... 

... ja enkelikuoro. Kuvat: Päivi Kumpulainen-Kaihera

Kylmähköltä kaupan alalta kulttuurin pariin siirtyminen

Olen työskennellyt Lappeenrannan museoilla nyt 5 kuukauden ajan ja montaa asiaa vasta opettelen. Huomaan monessa kohtaa edelleen miettiväni asioita siltä totutulta kantilta: kuinka lisätä myyntiä tai asiakasvirtaa. Tai kuinka tiukassa on stressivuosien tapa tehdä miljoonaa asiaa samanaikaisesti ja heti. Olenhan tehnyt pahimmillani jopa kahden ihmisen töitä samanaikaisesti ja silti on tuijotettu vain kylmiä myynnin lukuja.

Nyt opettelen siihen, että museoiden tarkoitus ja tehtävä on tarjota ihmisille niin paljon muuta; tietoa, elämyksiä, hengähdystaukoa, sivistystä ja monenlaista tunnetta. Kaikki asioita, joita ei voi rahalla mitata. Kaikkea ei saa eikä pidä tehdä yksin, vaan meillä on monenlaisista osaajista koostuva työyhteisö, joilla kaikilla on yhteinen päämäärä – nähdä asiakkaiden nauttivan kulttuurista ja palaavan museoille yhä uudestaan.

Kaiken keskiössä on asiakas

Eniten itselleni on tänä aikana kuitenkin tuonut iloa ja energiaa ne päivittäiset kohtaamiset ihmisten kanssa. Nautin siitä, että saan tavata eri-ikäisiä ja erilaisista asioista kiinnostuneita kävijöitä, jotka usein haluavat vaihtaa muutaman sanan meidän kanssamme. Tapani kohdata ihmisiä on Etelä-Karjalaiseen tapaan leppoisa ja mutkaton, joten jos kohdalle osuu samanmoinen, juttua yleensä riittää sitä muutamaa sanaa enemmänkin. Asiakkaana ollessani tarkastelen asiakaspalvelua melko herkällä kädellä ja olenkin sitä mieltä, että se ei voi koostua pelkistä kohteliaista fraaseista, vaan hyvä asiakaspalvelu pitää niiden lisäksi sisällään myös vieraanvaraisuutta, aitoa hymyä ja toisen kohtaamista. On hyvä muistaa, että joillekin se kohtaaminen voi olla päivän ainut ja mieleen jäävä hetki. 

Tarkastellessani asiakkaita, keskeisenä erona entiseen on se, että museokävijä on keskimäärin hyvällä tuulella ja kiireetön, kun taas isoissa myymälöissä myös asiakkaat ovat stressaantuneita - ja valitettavan usein omaa huonoa oloa puretaan asiakaspalvelijaan tai myyjään. Jos ennen sain itse kuulla tai todistaa vierestä päivittäin asiakkaan asiatonta käytöstä, en sellaiseen ole museoilla törmännyt vielä kertaakaan. Ollaan siis jatkossakin ihmisiä toisillemme ja kohdataan toisemme lämmöllä kulttuurin parissa!

Päivi Kumpulainen-Kaihera

Museoassistentti