Kuusten ja koristeiden jäljillä
Joulukuusi on monille joulunvieton tärkein symboli. Tässä blogitekstissä sukellamme metsäntuoksuisen jouluperinteen juurille ja siihen, kuinka havupuu ja erilaiset koristeet löysivät tiensä suomalaiskoteihin. Entä millaisia kuusenkoristeita Lappeenrannan museoiden kokoelmista löytyy?
Kuusen kotiin tuoda saamme
Joulukuusen tarina ulottuu vuosisatojen taakse. Ensimmäiset maininnat kuusesta joulun juhlinnan symbolina löytyvät 1500–1600-lukujen vaihteen Saksasta. Sieltä perinne kulkeutui Ruotsin kautta Suomeen 1800-luvun jälkipuoliskolla. Tavallisen kansan keskuuteen kuusi vakiintui vasta 1900-luvun alussa – moni näki ensimmäisen kuusensa kansakoulun joulujuhlaan koristellussa salissa.
Ikivihreä kuusi symboloi elämää ja toivoa keskellä pimeää ja kylmää talvea. Aluksi kuusi löysi tiensä vauraiden porvarien kaupunkikotien saleihin, myöhemmin pappiloihin ja kartanoihin. Metsäntuoksuinen kuusi kelpasi pirttien lämpöön aluksi luonnonmukaisessa asussaan, ilman ylimääräisiä koristeita.
![]() |
| Kuvassa Lauritsalan lastentarhan joulujuhla vuonna 1959. Kuusi on juhlassa tärkeässä roolissa. Kuva: Kuvapaja, Lappeenrannan museot. |
Namusia ripustettu ompi kuusen oksilla
Pikkuhiljaa joulukuusia alettiin koristella enemmän - kunkin perheen varallisuuden ja mahdollisuuksien mukaan. Aluksi koristeet olivat yksinkertaisia ja usein syötäviä: namusia, pipareita, pähkinöitä, omenia tai kuivattuja hedelmiä.
Syötävien koristusten rinnalle alkoi vähitellen ilmestyä myös itse askarreltuja versioita. Paperista leikatut nauhat ja ketjut, värikkäät lippurivistöt sekä oljesta punotut tähdet ja enkelit antoivat kuuselle kodikasta ilmettä. Omatekoisia koristeita sai aikaan edullisesti ja vähäisistäkin materiaaleista – ja virittihän perheen yhteinen askartelu mukavasti joulun tunnelmaan.
![]() |
| Kansanomainen pärekoriste, niin sanottu toivepussi, on peräisin 1950-luvulta. Laura Korpikaivo-Tammisen kokoelma. |
Siniristilippumme
Eräs perinteinen, nykyisin harvemmin käytetty joulukoriste on kuusta kiertävä lippunauha. Alun perin useiden maiden lipuista muodostuva nauha muistutti siitä, kuinka vapahtaja jouluna syntyi kaikille maailman kansoille. Suomalainen kuriositeetti kuusen koristelussa on siniristilippunauha, joka lienee täällä pohjolan perukoilla monikansallista versiota käytetympi.
Sinivalkoinen lippunauha nousi suosioon itsenäistymisen aikoina ja sen suosio vahvistui sotavuosina: olihan puuta kiertävä lippurivi edullinen ja näyttävä isänmaallisuuden symboli. Joulukoristeista ei sota-aikoinakaan luovuttu – perinteet toivat turvaa ja jatkuvuuden tunnetta pelon ja surun keskelle. Lippukoriste koki hetkellisen nousun vuonna 2017 Suomen 100-vuotisjuhlan tienoilla, jolloin se loppui myymälöistä ja palasi retrokoristeena monien kuusiin.
![]() |
| Useiden maiden lippuja sisältävä lippunauha on valmistettu 1920-luvun vaiheilla. Etelä-Karjalan museon kokoelma. |
![]() |
| Siniristilippunauha, sekä nauhan paperinen myyntipakkaus. Tämäntyyppisiä nauhoja valmistettiin aina 1920-luvulta 1960-luvulle. Etelä-Karjalan museon kokoelmat. |
Puun vihreen oksat kiedomme me hopein, kultavöin
Ensimmäiset lasiset kuusenkoristeet puhallettiin kuusitradition juurilla Saksassa jo 1500-luvulla. Kuusen oksille paremmin soveltuvia, kevyitä ja onttoja lasipalloja opittiin kuitenkin valmistamaan vasta 1800-luvulla. Suomeen lasipallot tulivat ulkomailta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä: kuusen koristelu arvokkain, teollisin lasipalloin ilmensi varakasta yhteiskunnallista asemaa.
![]() |
| Yhdeksän tehdasvalmisteista, lasista joulukuusenpalloa. Pallot ovat tehdasvalmisteisia, arvioitu valmistusaika 1900-1919. Wiipuri-museon kokoelma. |
Suomessa joulukuusen koristeita on valmistettu teollisesti vuodesta 1924, jolloin kansakoulunopettaja Kalle Aimo Weiste perusti koristeisiin erikoistuneen yrityksen. Helsingissä yhä toimivan K. A. Weiste Oy:n liikeideana oli valmistaa hopealangasta suomalaisia joulukuusenkoristeita. Toiminta lähti liikkeelle joulukuusen latvatähdistä ja vuonna 1938 tehtaalla valmistettiin jo noin neljääkymmentä erilaista koristenauha- ja nyörimallia.
![]() |
| Hopealangasta valmistettu, sinisellä foliokukalla koristettu tehdasvalmisteinen kuusenkoriste noin 1930-50 -luvuilta. Etelä-Karjalan museon kokoelma. |
Kuusenkoristeiden teollinen tuotanto kasvoi entisestään, kun 1960-luvulla siirryttiin muovin aikakauteen. Muovista pystyttiin entistä tehokkaammin valmistamaan aiempia lasipalloja kestävämpiä ja värikkäämpiä koristeita. “SÄRKYMÄTTÖMIÄ JOULUKUUSEN PALLOJA - EI SÄRY PUDOTESSA - EI TULE SIRUJA - EI OLE TULENARKA - KEVYT - KESTÄVÄ - KIRKAS.” vakuutettiin 60-luvun lopun pallopakkauksessa.
![]() |
| K.A.Weiste Oy:n särkymättömiä kuusenpalloja 1960-luvun lopulta alkuperäispakkauksessaan. Etelä-Karjalan museon kokoelma. |
Uutta, vanhaa ja lainattua?
Joulutrendit muuttuvat hitaasti. Vuosi toisensa jälkeen jouluradiosta kuuluvat samat kappaleet ja kaapin perältä kaivetaan jo vuosikymmeniä käytetyt koristeet. Joulukuvasto ihannoi “aidoksi” koettua maaseutujoulua ja 1800-luvun porvariskodeista kumpuavaa perhekeskeisyyttä. Joulu on monelle nimenomaan korostetun perinteinen ja muuttumaton juhla; sukellus nostalgiaan ja paluu lapsuuteen.
Joulun 2025 koristeluhittejä ovat nettitietojen mukaan vihreän sävyt, luonnon materiaalit, lasipallot, kynttilät ja muut pitkäikäiset ja klassiset koristeet. Kuulostaako jotenkin tutulta?
Ja kuusi – se on kuulemma tänäkin vuonna joulun sydän.
---
Marianna Karttunen
Amanuenssi
Lähteitä:
Koivisto, Kaisa; Nyman, Hannele ja Saloniemi Marjo-Riitta 2009. Joulupuu on rakennettu. Suomalaisen joulukuusen tarina. Tammi.
Karjalainen, Sirpa 1998. Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä. WSOY.
Sinivalkoista ja kirjavaa. Varsinais-Suomen kulttuuriperintöblogi 2017. Turun museokeskus ja Varsinais-Suomen maakuntamuseo. Luettu 9.12.2025. https://kulperi.blogspot.com/2017/12/sinivalkoista-ja-kirjavaa.html
Tarinamme. K.A. Weiste Oy. Luettu 9.12.2025.
Joulukoristeet vuodelle 2025 – juhlallinen opas. NordicNest. Luettu 9.12.2025.
https://www.nordicnest.fi/inspiraatio-vinkit/Sisustus-vinkit/joulu-koristeet/








Kommentit
Lähetä kommentti