Mikä Etelä-Karjalassa on vaalimisen arvoista?

Mitä kulttuuriympäristö pitää sisällään?

Kulkiessamme arkiympäristössämme; pitkin kotikaupungin tai -pitäjän katuja, rantoja, puistoja tai metsäpolkuja, emme useinkaan pysähdy miettimään, kuinka moni asia ympärillämme muistuttaa menneistä sukupolvista ja näiden tekemästä työstä. Rakennukset, maisemat, muistomerkit, muinaisjäännökset ja näihin kytkeytyvät tarinat ja merkitykset muodostavat kulttuuriympäristön, jonka keskellä elämme, ja johon voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa.

Tänä vuonna Etelä-Karjalan kulttuuriympäristöpäivien 12.-20.9. teemana oli eurooppalaisen esimerkin mukaisesti Vaalimisen arvoiset. Teema kutsui pohtimaan, mitä elementtejä pidämme omassa ympäristössämme niin merkityksellisenä, että haluamme säilyttää niitä myös tuleville sukupolville.

Myös nykyään itsestäänselvästi arvokkaina pidetyt kulttuuriympäristöt ovat aikanaan vaatineet vaalimista ja puolustamista: Aimo Vuorisen Linnoituksen Viipurin portista piirtämällä tarralla vastustettiin linnoitukseen suunniteltua hotellihanketta vuonna 1974. Lappeenrannan museot. 

Ensimmäisenä Vaalimisen arvoisista nousevat mieleen raatihuoneen tai linnoituksen rakennusten kaltaiset arvokkaat ja tunnetut kulttuurihistorialliset kohteet, joiden merkitys ja arvo ovat tunnustettuja ja kiistattomia. Etelä-Karjalan maisemassa näkyvät eri aikakausien kerrostumat: linnoitukset, maatilat ja kaupunkitalot, teollisuusympäristöt, kirkot ja julkiset rakennukset. Ne kertovat tarinaa alueen kehittymisestä ja ihmisten arjesta hyvin konkreettisella tavalla, olemassaolollaan.

Tärkeimmät paikat eivät löydy matkailuesitteistä

Kulttuuriympäristö on kuitenkin paljon muutakin kuin vakaasti perustallaan seisovia rakennuksia.

Kulttuuriympäristö rakentuu myös paikallisten kertomuksista ja kokemuksista. Se on sukupolvelta toiselle siirtyvää tietoa ja tuntumaa kotiseudusta. Merkityksellisimpiä saattavat hieman yllättäen olla arkisimmat paikat: linja-autopysäkit koulumatkan varrelta; kyläkaupat, joiden ikkunat ovat jo pimenneet; uimarannat, joiden pukukopissa koettiin ensisuudelmat; mummon mustikkapaikat, joissa käydään jo kolmatta tai neljättä sukupolvea. Arjen paikalla voi olla enemmän merkityksiä ja tunnearvoja, kuin yhdelläkään turistikarttaan painetulla nähtävyydellä.

1950-luvun loppupuolella otetussa kuvassa näkyvät Myllysaaren uimarannan kelkkamäki ja pukukopit. Kuva: Albin Aaltonen. Lappeenrannan museot.

Näiden tunteiden ja kerrostuneiden merkitysten vuoksi kulttuuriympäristön vaaliminen ei ole vain asiantuntijoiden tai viranomaisten tehtävä. Jokainen meistä voi osallistua siihen omalla tavallaan. Kun kerromme eteenpäin kokemuksiamme, säilytämme vanhoja esineitä ja valokuvia, pidämme huolta rakennuksista tai osallistumme mökkipaikkakunnan kesätapahtumiin, luomme ja välitämme samalla edelleen paikallishistoriaa – olemme osa kulttuuriperinnön jatkumoa.

Kulttuuriperinnön vaaliminen on tulevaisuusteko

Tänä vuonna Etelä-Karjalan kulttuuriympäristöpäivien tapahtumat johdattivat rakennusperinnön, paikallishistorian, taiteen sekä museoiden ja yhteisöjen yhdessä tekemän kulttuuriperintötyön äärelle. Samalla ne muistuttivat, että kulttuuriympäristö elää ja hengittää myös nykyajassa.

Usein kulttuuriperinnöstä puhuttaessa katse kääntyy menneeseen. Vaalimisessa on kuitenkin kyse vähintään yhtä vahvasti tulevaisuudesta. Se, mitä päätämme säilyttää, kertoo kulttuurisista merkityksistä; siitä, mitä pidämme tärkeänä. Kulttuuriympäristö auttaa meitä ymmärtämään, mistä olemme tulleet, missä olemme nyt – ja minne mahdollisesti olemme menossa.

Elävä kulttuuriympäristö seisoo historiallisella perustalla, mutta suuntaa tulevaisuuteen. Kuvassa tienviitta Ruokolahden kotiseutumuseon edustalla vuonna 1941. Kuva: Levänen, Osmo. Lappeenrannan museot. 

Kulttuuriympäristö ei synny itsestään eikä säily ilman vaalimista. Kulttuuriympäristön säilyttäminen vaatii tietoa, yhteistyötä ja ennen kaikkea ihmisiä, jotka kokevat oman arkiympäristönsä merkitykselliseksi.

Tervetuloa mukaan Etelä-Karjalan kulttuuriympäristöpäiville jälleen 9.-17.9.2027. Vuoden päästä teemana ovat Kätketyt aarteet - Hidden Heritage/Underground Heritage.  
 
Mitkä ovat juuri sinun kätketyt aarteesi?

---

Marianna Karttunen
Amanuenssi