Etelä-Karjalan museon kulttuuriympäristötiimi tutuksi: arkeologi Esa Hertell

 Työssäni vastaan Etelä-Karjalan arkeologisen kulttuuriperinnön suojeluun liittyvistä asioista. Museolain uudistuksen myötä Etelä-Karjalan museoon saatiin ensimmäistä kertaa historiassa arkeologin toimi vuoden 2020 alusta. Aiemmin museossa maakuntatutkijana toiminut Jukka Luoto oli myös koulutukseltaan arkeologi ja teki pitkän päivätyön maakunnassa arkeologian tunnettuuden edistämisen parissa. Arkeologin ja maakuntatutkijan tehtävänkuvat ovat kuitenkin varsin erilaisia, joskin yhtäläisyyksiäkin löytyy mm. kulttuuriperintötietoisuuden lisäämisen saralla 

Suojeluarkeologian toimi on pitkälti hallinnollista työtä ja erilaisten maankäyttöhankkeiden vaikutusten arviointia arkeologisen kulttuuriperinnön säilymiseen. Kyse on arkeologista kulttuuriperintöä koskevien riskien arvioinnista, niiden ennakoinnista ja minimoimisesta. Riskien arvioinnin ohella työni perustuu paljolti todennäköisyyksien pohtimiseen. Kuinka todennäköistä on, että esimerkiksi kaavoitettavalla alueella on muinaismuistolain rauhoittamia muinaisjäännöksiä tai muita arkeologisia kohteita, joita ei toistaiseksi tunneta. Työssäni olen eräänlainen historian mykkien todistajien asianajaja, jonka tehtävänä on varmistaa, että perinnöksi saamamme siirtyy tuleville sukupolville mahdollisimman vähäisin vaurioin. Käytännössä työnäni on hidastaa yksittäisten arkeologisten kohteiden ja näistä muodostuneiden laajempien kulttuuriympäristökoikonaisuuksien vähittäistä tuhoutumista. Pyrkimys kohteiden tuhoutumisen ja vaurioitumisen täydelliseen estämiseen ei ole kuitenkaan tässä työssä realismia.  

Arkeologiaa voidaan ajatella eräänlaisena salapoliisityötä, jonka johtolankoja ovat tietokannat, aiemmat selvitysraportit, kirjallisuus ja mm. vanhat kartat. Uudet lähdemateriaalit, kuten laserkeilausaineistot, ovat tulleet arkeologeille viime vuosina suureksi avuksi. Joskus arkeologisia kohteita voi löytyä myös vaikkapa Googlen katunäkymien avulla, ja joskus tarkkasilmäinen on voinut löytää niistä arkeologinkin. Erilaisten tietolähteiden avulla päästään eteenpäin ja kiinni alueiden maankäyttöhistoriaan, mutta kaikkea lähteetkään eivät voi paljastaa. 


Kartta, jossa näkyy Ruokolahden kirkko ja pappila.
Ote Kansallisarkiston digitaaliarkistosta löytyvästä Ruokolahden kirkkoa ja pappilaa v 1779/80 kuvaavasta Viipurin läänin verollepanokartasta. 125 Ruokolahti 45:1a-b Geometrisk Charta öfwer Pastoratets Ägor i Ruokolax Sokn, Jäskis Härad samt Kymmenegårds Prowince belägne, afmätte.


Arkeologilla on oltava myös vahva kokemukseen pohjaava ymmärrys siitä missä, mitä ja minkälaisia kohteita alueella voi olla. Monet kohteet ovat näkymättömissä maan povessa ja piilossa pinnan alla. Kokemuksen tuomalla intuitiolla on merkittävä rooli suojeluarkeologin työssä. Arkeologin on hyvä pystyä lukemaan maastoa sekä kartoilta että luonnossa liikkuessaan. Joskus kohteen löytymisessä voi olla avuksi esimerkiksi kylmänä keväisenä päivänä lämmittävä auringonpaiste, joka auttaa aistimaan ympäristöä ja sen luonnetta tarkemmin, ja näin helpottaa arkeologin asettumista menneen maailman ihmisen asemaan. Mihin hän olisi leirinsä laittanut, mihin asumuksensa pystyttänyt. 


Kartta, jossa on Kärnäkosken linnoituksen korkeusmalli.
Savitaipaleen Kärnäkosken linnoitus. Maanmittauslaitoksen korkeusmalli peruskarttarasterin päällä. Pohja-aineistot: ©Maanmittauslaitos 3/2021


Arkeologia yhdistetään usein kaivauksiin ja kenttätöihin. Omassa työssäni maastotyöt koostuvat lyhyistä, pisimillään työpäivän mittaisista maastotarkastuksista liittyen maankäyttöhankkeiden vaikutusten arviointiin tai uusiin löytöilmoituksiin. Laajemmat maakunnassa tapahtuvat arkeologiset tutkimukset ovat kaupallisten konsulttien tilaustöinä toteuttamia selvityksiä sekä yksittäisten tutkijoiden ja tutkimusryhmien intresseistä lähteviä tutkimushankkeita, joita on toteutettu yhteistyössä paikallisten arkeologian harrastajien kanssa. Etelä-Karjalan arkeologiset kohteet ovat monimuotoisia alkaen varhaisimpien jääkauden jälkeen alueelle saapuneiden kivikautisten ihmisten asuinpaikkajäännöksistä toisen maailmansodan Salpalinjan massiivisiin puolustusvarustuksiin, joten laaja tietotaito ja paikallisapu on tarpeen arkeologille. Historiaan vihkiytyneiden harrastajien ja valveutuneiden kansalaisten rooli on merkittävä arkeologisten kohteiden löytymisessä sekä kulttuuriympäristöjen arvojen nostamisessa ja säilymisessä tulevaisuuteen. Hyvänä esimerkkinä on voimistunut metallinetsintäharrastus, joka on osaltaan demokratisoinut arkeologiaa. Se on mahdollistanut historiasta kiinnostuneille mielekkään tavan ottaa osaa arkeologiseen tutkimukseen ja rakentaa arkeologien kanssa eräänlaista isoa yhteistä palapeliä nuoremman esihistorian ja varhaishistorian asutuksesta. Museolakiuudistuksen myötä toiveenamme on, että voimme auttaa paikallisyhteisöjä kasvattamaan aktiivista roolia kulttuuriperintöjen vaalimisessa jatkossa entisestään. 


Esa Hertell  

Arkeologi  

Etelä-Karjalan museo

 

Kommentit