Etelä-Karjalan museon kulttuuriympäristötiimi tutuksi: maakuntatutkija Sinikka Myyrä

Olen työskennellyt maakuntatutkijana kesäkuusta 2020 lähtien. Alueellinen tehtäväni on Etelä-Karjalan paikallismuseotyön edistäminen, mikä sisältää paikallismuseoiden neuvontaa mm. avustusten hakemisessa, museorakennusten kunnossapidossa sekä kokoelmien hoidossa. Tehtävänäni on myös toimia yhteydenpitäjänä maakunnan toimijoiden sekä Lappeenrannan museoiden ja Museoviraston välillä. Maakunnallisen työn lisäksi teen museon omaa tiedotus- ja yleisötyötä museon näyttelyt- ja yleisötyöyksikössä. 

Etelä-Karjalan yhdeksässä kunnassa on lähes 40 museota, joista suurin osa ei ole ammatillisesti hoidettuja, vaan museoiden toimintaa kannattelevat erilaiset yhdistykset. Kotiseutu- ja paikallismuseotoiminta on erityisen arvokasta kunkin paikkakunnan identiteetille, sillä paikallistoimijoilla on omaa historiaansa kohtaan sellaista spesifiä asiantuntijuutta, jota esimerkiksi meillä Etelä-Karjalan museolla ei tule koskaan olemaan. Säilyttämällä ja välittämällä tietoa omalta alueeltaan, paikallistoimijat nostavat esille kunkin seudun ominaispiirteet, joiden ei soisi katoavan. Samalla nousee ylpeys omaa kotiseutua kohtaan! 


Kaupan tiski ja tuotteita Honkakylän kauppamuseossa.
Parikkalan Saarella sijaitsevan Honkakylän kauppamuseon sisätiloja kesällä 2020.
Kuva: Sinikka Myyrä.


Aloitin työni kesällä 2020 vierailemalla itsekseni sekä muun kulttuuriympäristötiimin kanssa monissa maakunnan museoissa. Tavoitteenani oli tutustua eri paikkoihin ja ihmisiin ja näin saada kokonaiskäsitys tehtäväkentästäni. Tutustumiskierros jatkuu tulevana kesänä 2021. Olen aikaisempina vuosina työskennellyt Lappeenrannan museoiden lisäksi Luumäellä sijaitsevassa Kotkaniemessä, Imatran Rajamuseossa sekä Ruokolahden kotiseutumuseossa. Olen myös paikallinen, kotoisin Imatralta, joten monet muutkin museot olivat minulle jollakin tasolla ennestään tuttuja. Mutta eivät suinkaan kaikki. Museoiden, miljöiden ja museokokoelmien rikkaus on yllättänyt! Uusina tuttavuuksina mieleeni jäivät erityisesti Taipalsaaren vanha kestikievari Röytty, Parikkalan Saarella sijaitseva Honkakylän kauppamuseo autenttisine kaupan tuotteineen, Etelä-Karjalan automuseo, jonka näyttelystä löytyi muun muassa Rajavartiolaitoksen ja Kaukaan tehtaiden käyttämiä kulkuneuvoja, sekä Ylämaalla sijaitseva Pätärin talomuseo ja Joutsenon Virkin salotupa aitoine ympäristöine ja esineistöineen. Syksyllä pääsin opettelemaan myös rukiin puintia Savitaipaleen Kotiseutuyhdistyksen opastamana Hakamäen museoalueella, jossa riihi lämmitettiin ja ruis puitiin perinteisesti varstoilla. Tällainen aineeton kulttuuriperintö on vähintään yhtä tärkeää säilyttää yhteisessä muistissa kuin aineellinenkin, eli museokokoelmat ja -rakennukset. 


Ihmisiä riihen edustalla.
Savitaipaleen Kotiseutuyhdistyksen rukiinpuintitalkoot Hakamäen museoalueella.
Kuva: Sinikka Myyrä 2020.

Näen itseni tiedon välittäjänä, joka auttaa paikallistoimijoita tekemään museotyötä huolehtien sekä ainutlaatuisesta museostaan että asiantuntemuksestaan. Oma asiantuntijuuteni ja kokemukseni kehittyy tässä samalla työtä tehdessäni. Koska meitä museotoimijoita ja paikallishistoriasta kiinnostuneita on alueellamme paljon, kenenkään ei myöskään tarvitse jäädä toimintansa kanssa yksin. Toivottavasti koronan jälkeisenä aikana voisimme myös kokoontua ihan konkreettisesti saman pöydän, tai vaikkapa riihen, äärelle. 


Sinikka Myyrä 

Alue- ja yleisötyön amanuenssi 

Etelä-Karjalan museo

Kommentit