Etelä-Karjalan museon kulttuuriympäristötiimi tutuksi: rakennustutkija Tuija Välimaa

-

Aloitin työskentelemään Etelä-Karjalan museolla rakennustutkimuksen parissa helmikuun alussa. Pesti kestää vuoden loppuun asti. Koen olevani etuoikeutettu, kun museon toimistolla työpisteeni ikkunasta avautuu avara maisema Lappeenrannan Linnoituksen Katariinan torille. On mahtavaa, että Linnoituksen alue on säilynyt näin hyvin ja tarjoaa kaupunkilaisille monenlaisia virkistyspalveluita puistoista museoihin ja ravintoloista kesäteatteriin.  


Luminen aukio, jonka laidalla on puisia rakennuksia.
Lappeenrannan Linnoituksen Katariinan toria helmikuussa 2021.
Kuva: Tuija Välimaa.


Koska työjaksoni on vain vajaan vuoden mittainen, tehtäväni Etelä-Karjalan museon kulttuuriympäristötiimissä on ensisijaisesti auttaa muita tiimin jäseniä siellä missä voin. Käytännössä teen pääasiassa pienimuotoisia rakennetun ympäristön selvityksiä kirjallisia ja arkistolähteitä hyödyntäen, ja laadin niiden pohjalta lausuntoja rakennushankkeisiin ja kaavoitukseen liittyen. Tiimimme tämän vuoden tavoitteisiin kuuluu myös yleisötapahtuman järjestäminen lokakuussa teemalla korjausrakentaminen. Joten jos sinulla blogin lukija on ideoita tai toiveita, mitä haluaisit kuulla tai mistä haluaisit oppia lisää vanhojen rakennusten kunnostukseen liittyen, ota minuun yhteyttä. Toivottavasti syksymmällä koronarajoitukset ovat jo historiaa, jotta voimme tavata kasvotusten. 

Oma henkilökohtainen mielenkiintoni liittyy maaseudun rakennusperintöön ja kulttuurimaisemaan. Olen maalta kotoisin, historiallisen Hämeen Härkätien varrelta. Olenkin aiemmin työskennellyt Varsinais-Suomessa lähinnä maaseudun rakennetun ympäristön parissa. Tästä huolimatta minulla on puolet sukujuurista Etelä-Karjalassa. Isäni perhe asui aikanaan Simpeleen Änkilänsalolla noin 5 km nykyisen rajan toisella puolen. Olikin hienoa heti ensimmäisellä työviikolla päästä tutustumaan Hiitolanjoen Kangaskosken miljööseen ja joen varren voimalaitosten ympäristöä kehittäviin hankkeisiin, joissa vaalitaan luonto- ja virkistysarvojen lisäksi myös kulttuuriympäristöä ja tuodaan teollistumisen historiaa esille. Tuli lämmin tunne siitä, että olen kotikulmilla. 


Luminen maisema ja voimalaitoksen tiiliseinää.
Maisema Kangaskosken voimalaitoksella helmikuussa 2021.
Kuva: Tuija Välimaa.


Tuija Välimaa  

Amanuenssi, rakennusperintö

Etelä-Karjalan museo 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Etelä-Karjalan kadonneet kalmistot – Lappeenrannan Seurahuoneen kalmisto

-
Kuva
Edellisellä kerralla kirjoitin Imatran Koivuniemessä sijainneesta hautasaaresta, joka lienee ollut keskiajalla käyttöön otettu kyläkalmisto, johon Ruokolahden Salosaaren ja nykyisen kirkonkylän seudulla asuneet hautasivat vainajiaan ennen Ruokolahden seurakunnan perustamista vuonna 1572. Blogitekstin löydät täältä . Tällä kertaa jatkamme kalmistoteemalla, mutta siirrämme katseemme Lappeenrantaan ja ortodoksisen seurakunnan varhaisvaiheisiin. Ruotsin ja Venäjän rajan siirryttyä Saimaalle vuonna 1743 solmitussa Turun rauhassa, Lappeenranta jäi Venäjän puolelle rajaa. Kaupungista ja sitä suojaavista linnoitusrakennelmista tuli näin osa Venäjän valtakunnan luoteisosan puolustusta. Vallan vaihtumisen mukana myös kreikkalaiskatolisen uskon edustajien määrä kaupungissa kasvoi mm venäläisen varusväen myötä. Tiedot ortodoksisen seurakunnan alkuvaiheista ovat kuitenkin vähäisiä, sillä seurakunnan arkistot ennen vuotta 1786 ovat pääosin tuhoutuneet (Ranta 1980: 293). Ensimmäisen kirkon rakenn...
Lue lisää

Kaupunkinäkymiä Lappeenrannan vanhan vesitornin näköalatasanteelta

-
Kuva
V esitorninäkymä Lappeenrannasta vuonna 1939. Kuva: Lappeenrannan museot/Aarne Pietinen. Viime aikoina mielessäni on pyörinyt Lappeenrannan vesitorni ja sieltä eri aikoina otetut maisemavalokuvat. Torni avautui kesällä 2022 pitkän tauon jälkeen yleisölle. Tulevalle kesälle tornin tiloihin on tarkoitus avata vesitorninäkymistä ja kaupunkielämän muutoksista kertova valokuvanäyttely, jota viimeistelemme museolla paraikaa. Näyttelyn painopiste on vuosina 1954–55 uudistetun vesitornin Tornikahvilan ikkunoiden takaa avautuvassa, maakuntakeskukseksi kehittyvässä kaupungissa suunnilleen 1980-luvun lopulle saakka. Tässä blogikirjoituksessa keskityn kuitenkin vanhaan vuosina 1926–27 rakennettuun vesitorniin ja pohdiskelemaan sen ympärillä avautuvan Lappeenrannan kaupunkikuvaa ja kehitysnäkymiä ennen sotia. Vanhojen valokuvien tarkastelun lisäksi aikalaisnäkökulmaa tornista avautuvien maisemien tutkiskeluun tarjoaa arkkitehti Otto-Iivari Meurmanin asemakaavasuunnittelun osana vuonna 1936 toteutet...
Lue lisää

Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Lappeenrannan vanhojen sahojen maisemia

-
Kuva
Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Lappeenrannan vanhojen sahojen maisemia Lappeenrannan alueella on toiminut useita sahoja, jotka ovat värittäneet kaupungin historiaa ja näkyvät yhä kaupunkikuvassa. Sahat on pääosin lakkautettu Lappeenrannan suunnalla ja monet isot saha-alueet on rakennettu viimeisten vuosikymmenten aikana viihtyisiksi asuinalueiksi.  Sahat ovat olleet sijoitettuna Lappeenrannan alueella Saimaan rannalle, jossa vesireittejä pitkin puuta on voitu tuoda jatkojalostukseen. Tässä jutussa tutustutaan muutamiin Lappeenrannan vanhojen sahojen alueisiin. Näiden lisäksi on olemassa myös muutama muu saha, kuten esimerkiksi Lamposaaren saha. Kävelynä voi tehdä Kahilanniemen ja Pikisaaren yhdistetyn kävelyretken ja erikseen sitten Lauritsalan saha-alueelle suuntautuneen kävelyn. Ilmakuva Saimaalta, edessä Pikisaari; Rauma-Repola Oy, Pikisaaren saha. Kuvaaja: E Sarle 1949. Metsä-Saimaan saha; tukkeja kourussa. Kuvaaja: Aarne A. Mikonsaari 1975. Keskusta...
Lue lisää